Löylyä kiukaan kupeesta
20.3.2008
Aihealueet: Vertailu
Tasokiuasvertailu
• Harvia Fuga FU 90
• Helo Cava 9
• Misa Laavu 10009
• Mondex Sense 9
• Narvi Rocky Electron DeLuxe
• Vuolux Feel 8
Tasokiuas tuli tutuksi kauppaneuvos Paukun saunasta. Ja samalla siihen tuli luksuksen tuntu, josta oltiin – ja ollaan – valmiita maksamaan montakin kertaa tavallisen kiukaan hinta. Rakennusmaailma päätti tutkia, ovatko löylytkin hinnan väärti?
Yhteistä kaikille Suomessa valmistetuille kiukaille on se, että löylyt ovat ”perinteiset”. Olivatpa ne sitten ”leppoisan kosteat” tai ”kuuman kipakat”. Näin on tasokiukaidenkin kohdalla, vaikkeivät ne millään tavalla edusta suomalaista saunaperinnettä: ”koeta nyt osua noille kiville, älä kiukaan kylkeen loiski!”
Tasokiuas on pystyyn asennettu, litteä peltilaatikko, jonka vastukset on peitetty etupuolelta kivi-, useimmiten vuolukivilevyillä tai -harkoilla. Kun kivet ovat kuumenneet, heitetään löylyvesi kiukaan kylkeen tai oikeammin etupintaan.
Saimme vertailuun kuusi kiuasta, joista Helo on ”sekarotuinen”, sillä sen vuolukivipinta kätkee 20 kiloa oikeita kiuaskiviä.
Armahtakaa edes asentajia!
Sähkökiukaan asentaminen on alan ammattilaisten työtä, joten se ei kuulu meille tavallisille kylpijöille. Kyllä se kuitenkin kuuluu: ärräpäinä asennuspaikalla ja omana kiroiluna asentajan laskua päivitellessä.
Ennen sähkökiukaan asentaminen oli yksinkertaista. Kumikaapeli vedettiin kytkentäkoteloon ja piuhat ruuvattiin kiinni kunnollisiin ruuviliittimiin. Lopuksi vielä mahdollinen termostaatin anturi kiinnitettiin paikoilleen seinään.
Tottuneelta asentajalta kului työhön tuskin tuntia, mutta eihän niin vähästä ilennyt laskuttaa. Jos kiukaassa oli erillinen ohjauskeskus, työmäärä oli luonnollisesti suurempi, mutta se oli selvää sähkötyötä. Sitten tuli elektroniikka.
Jos elektroniseksi muuttuneet ajastin/termostaatti ovat kiukaan yhteydessä, silloin asentajan kiusana on keskimäärin vain hankalaan paikkaan sijoitettu kytkentäriman pätkä, johon kahden ja puolen neliön piuhan kaikkien karvojen sisään työntäminen on välillä tuskallista. Jos elektroninen ohjauskeskus ja lämpötila-anturi ovat erillisiä, asentajana en ottaisi urakkaa ja antaisin aika-arvionkin päivän tarkkuudella.
Tekniikan Maailman testisaunoihin lienee asennettu viime vuosikymmenien aikana enemmän erilaisia sähkökiukaita kuin mihinkään muualle Suomessa sitten Sähkötarkastuslaitoksen. Ja tilanne asentajan kannalta pahenee vertailu vertailulta.
Helo meinasi jäädä käytettävän ajan puitteissa kokonaan asentamatta, sillä kytkentäkoteloa emme osanneet avata. Nolous kyllä helpotti, kun vasta neljäs puhelimeen tavoitettu valmistajan ”asiantuntija” kertoi, kuinka se tehdään. Myönsi, ettei sitä ole neuvottu käyttöohjeissa, ”sillä silloin joku maallikko voi mennä avaamaan sen”.
No, se saatiin auki, mutta seuraava ongelma oli lämpötilan rajoittimen johdon liittimien löytäminen. Se onnistui kahdelta insinööriltä ja valokuvaajalta vajaassa tunnissa! Neljän johtimen kytkeminenkin onnistui vajaassa tunnissa, kun oli ensin etsitty otsalamppu, voimakkaasti suurentavat lukulasit, tarpeeksi pieni meisseli ja pinsetit. Onneksi monisäikeisen ohjausjohtimen päät oli tinattu.
Samalla kalustolla lähdettiin kytkemään Narvin ohjauskeskusta. Keskuksen avaamisessa ja liittimien löytämisessä ei ollut ongelmia. Ongelmaksi tuli tarpeeksi pienen ruuvimeisselin löytäminen. Ongelma ratkesi viilaamalla ns. kellosepän meisseli kapeammaksi.
Tässä vaiheessa alkoivat vahvavirtakoulutuksen saaneen asentajan kädet vapista – ei ollut maanantai – niin paljon, että paikalle piti hakea ”elektroniikkahenkilö”. Hän taas kirosi sitä, ettei johtimien päitä ollut tinattu ja että led-otsalampun valon värintoisto oli niin huono, että valkoinen, harmaa ja keltainen menivät kerran sekaisin.
Kiuas saatiin lopulta paikoilleen ja toimimaan, mutta kesti melkoisen aikaa ennen kuin sen kylki kuumeni asentajien otsien tasalle.
Mondexista myönnettiin, että ohjauskeskuksen kytkentäohje oli harhaanjohtava ja kivien ladontaohje oli vanhemman malliselle kiukaalle.
Myös Harviassa kiusana olivat pienet liittimet. Misa vaati termostaatin anturin ja lämpötilan rajoittimen johtojen auki kerimisen ja seinälle kiinnittämisen. Vuoluxissa kytkettiin vain liitäntäjohto.
Koska Rakennusmaailman lukijoissa on sen verran runsaasti sähköasentajia ja muita sähköalan ammattilaisia, annetaan tässä vertailussa asennettavuudelle poikkeuksellisen suuri painoarvo. Me tavalliset lukijat voimme antaa sille sopivaksi katsomamme painoarvon ja tehdä kiukaan valinnan muilla perusteilla.
Lue vertailusta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 3/2008!
Osta koko juttu
Tulosta juttu