Lumilingot
26.1.2010
Lumilingot testissä
• Ariens 724
• Husqvarna 5524ST
• MTD Yard-man YM6680DE E-start
• Murray 27 Ultra
• Partner SB240
• Stiga Snow Blizzard
• Toro 8260 Power Max
Antaa heittää
Omakotiasuminen ei aina ole pelkkää juhlaa. Toisinaan lunta tulee sillä vauhdilla, että viikkojen aikana joka toinen aamu ja ilta kuluvat lumitöissä. Kun lumikasat alkavat kohota pään tasolle ja olka- sekä kyynärpäät huutavat rasituksesta apua, tulee helposti mieleen lumilingon hankinta.
Tammikuun lopulla 2009 maahan ilmestyi lunta lingottavaksi asti. Silloin käytimme tilaisuutta hyväksi ja pyysimme vertailuun linkoja, jotka maksaisivat 1 000–1 300 euroa. Käytännössä olimme liian myöhään liikkeellä. Maahantuojilla ei enää ollut täyttä mallistoa varastoissaan, vaan oli tyytyminen niihin koneisiin, joita oli saatavina. Jos tuolloin olisimme osanneet aavistaa alkutalven 2009–2010 runsaan lumentulon ja kipakan pakkasen, olisimme luonnollisesti sijoittaneet vertailun tuohon ajankohtaan. Mutta mistäpä tuon olisi aavistanut?
Nyt kävi niin, että kaikki vertailulinkomme ovat amerikkalaisvalmisteisia. Olisimme halunneet mukaan jonkin kiinalaisvalmisteisen ”halpalingon”, mutta kaikki sellaiset oli siinä vaiheessa myyty loppuun.
Markkinoiden kenties hyvämaineisin linkovalmistaja on japanilainen Honda. Hondan malliston halvin linko maksaa kuitenkin yli 2 000 euroa, eikä se siksi sovi joukkoon. Toinen vanha testimenestyjä Yamaha ei enää valmista lumilinkoja.
Kaikki lingot linkoavat uutta, kuivaa pakkaslunta helposti. Hyvin lentää myös nuoskalumi, tehokkaimmat heittäjät Murray, Stiga, Toro ja Yard-Man heittävät jopa kymmenen metrin päähän. Pienin Arienskin heittää reippaasti jopa kahdeksan metriä, jos tarvetta on.
Jos lunta on paljon, linko tekee puolessa tunnissa saman työn kuin amatöörikolaaja työpäivän aikana. Ihan totta, nämä ovat kunnon työvälineitä eikä mitään leikkikaluja.
Pahin olosuhde lingolle on silloin, kun lämpötila kääntyy plussan puolelle ja keli muuttuu otolliseksi lumipallosodalle. Silloin paakkuuntuva lumi pakkautuu myös syöttötorveen ja tahtoo tukkia sen. Sitten kun lumi on kunnolla märkää, linkous onnistuu jälleen.
Linko on myös todella kovilla, jos mennään lingon syöttöaukkoa korkeampaan umpihankeen. Silloin eteneminen vaatii päättäväisyyttä, ja sujuu silti hitaasti.
Eniten otetaan lingosta mittaa, kun yritetään kaivautua jäiseen kinokseen tai katuauran jättämään, kovettuneeseen valliin. Silloin ainoastaan paino ja raaka voima ovat valttia. Pieni ja kevyt linko lähinnä pomppii pakkautuneen lumen päällä. Mutta, mitä isompi ja raskaampi linko, sitä raskaampi se on myös käsitellä.
Suurimmat käytännön erot eri linkojen välillä löytyvätkin kahvojen vipusuhteista. Mitä pidemmät kahvat, sitä helpompi kone on hallita epätasaisella pinnalla tai kovaa lunta lingotessa.
Lue testistämme lisää TM Rakennusmaailman numerosta 1/2010, joka ilmestyi 27.1.
Osta koko juttu
Tulosta juttu