Perinteiset ulkoöljymaalit, jatkotesti
8.7.2011
Vertailussa perinteiset ulkoöljymaalit, jatkotesti saaristo-olosuhteissa
Pellavaöljymaalit:
• Aquamarijn Linal
• Lappi Ulkoöljymaali
• Lin Pellavaöljymaali
• Neljän Öljyn Ulkoseinämaali
• Uula-pellavaöljymaali
Petroliöljymaalit:
• Fintex Petroliöljymaali
• Nicolor Petroliöljymaali
• Pajutex Petroliöljymaali
• Rustholli Erikoisöljymaali
• Uula-petrooliöljymaali
Perinnemaalit säiden armoilla
Pellavaöljypohjaiset öljymaalit ovat perinnerakentajien suosiossa. Kohteissa, joilla on tunne- tai historiallista arvoa, niiden käyttö voi olla hyvin perusteltua. Kuinka perinteiset öljymaalit todellisuudessa kestävät, on toinen juttu. Öljymaalivertailumme jatkotesti antaa asiaan lisäselkoa.
Jotta vertailu olisi lähtenyt liikkeelle mahdollisimman tasapuolisista asetelmista, kenttäkokeiden koekappaleet valmistettiin samalla kertaa ja täysin samalla tavalla kuin kammiovanhennuksiin menneet näytteet. Koekappaleet toimitettiin Helsingin edustalla, Suomenlahden ulkosaaristossa sijaitsevalle koekentälle vuoden 2008 keväällä talven painaessa vielä täysillä päälle, mutta valoisan ajan ollessa jo selvästi pidentymässä.
Kun saatuja tuloksia tarkastellaan eri testimenetelmien osalta, päästään pureutumaan hieman syvemmin kenttä- ja laboratoriovanhennusten eroihin. Ainakin tartunnassa kenttätestit olivat maaleille kammiovanhennusta kovempi koettelemus. Asiaa todistaa se, että vain yhden maalin, Pajutexin, tartunta oli saaristossa vietetyn ajan jälkeen lujempi kuin laboratoriovanhennettuna.
Muilla maaleilla tartuntatulokset jäivät kenttätestien jälkeen heikommiksi. Ero tuli hieman korostetummin esiin liuotteettomien pellavaöljymaalien ryhmässä kuin petroliöljymaaleilla.
Suhteessa rajuin tartunnan heikkeneminen koettiin Virtasen Neljän Öljyn Ulkoseinämaalilla ja Tikkurilan Linillä. Syytä huoleen ei silti vielä ollut. Kyseisen maalien tutkittu ja käytännön tartunta vaikuttivat edelleen varsin asiallisilta.
Merkittävimmät kenttätesteissä havaitut ongelmat syntyivät siitä, miltä maali näytti. Ulkonäköongelmat osoittautuivat kuitenkin kenttänäytteissä visuaalisesti arvioiden kammiovanhennuksia lievemmiksi.
Kiillon alenemisessa kenttä- ja vanhennuskammionäytteet kulkivat sen sijaan käsi kädessä. Molemmissa olosuhteissa sammuminen eteni likipitäen samaan tahtiin. Olisi silti liioittelua väittää, että tuhat tuntia vanhennuskammiota vastaisi täsmälleen kolmea vuotta ulkosaaristossa. Mutta kovin kaukana tästä ajatuksesta ei olla.
Yhtä tärkeää yksityiskohtaakaan ei kannata ohittaa. Kaikissa tapauksissa maalaustyö on tehty huolella ja asianmukaisia työohjeita noudattaen. Missään ei siis säästelty. Jos maalaustyössä sen sijaan oiotaan, yhtä hyviin tuloksiin tuskin koskaan päästään. Oli maalityyppi sitten ihan mikä tahansa.
Lue vertailustamme tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/11, joka ilmestyi 6.7.
Osta koko juttu
Tulosta juttu