Pintakosteusosoittimet
28.10.2008
Pintakosteusosoittimet vertailussa
• Alhborn Almemo 2390-1
• Doser Hygro Meter BD 2
• Exotec MC-60A
• Gann Hydromette UNI 1
• Gann Hydromette Compact B
• Trotec T650
Kosteutta metsästämässä
Kylpyhuoneen seinän sisällä tai tiskikoneen takana hiljakseen tihkunut vesiputki saattaa tehdä tuhojaan vuosikausia ennen kuin laatoissa alkaa ilmetä ”kopoa” tai saumojen väri muuttua. Pahimmillaan seinän sisällä kasvanut home leviää hengitysilmaan ja ilmenee asukkaiden hengitysoireina.
Tällaista ei kukaan halua omalle kohdalleen ja sen takia kiinteistökaupoissa käytetään kuntotarkastusta, jossa rakenteiden kuntoa tutkitaan. Yksi tärkeimmistä ja varmasti myös kriittisimmistä tutkimuksista on selvittää kosteiden tilojen seinä- ja lattiarakenteiden kunto sekä paljastaa mahdolliset vesivahingot.
Jos talonmies käy pistämässä kaksipiikkisellä puunkosteusmittarilla saumalaastia kuin hemohessiä, tarkastus menee pieleen yhtä suurella varmuudella kuin lattiakaivon löytäminen varvulla, olipa käytössä sitten kuinka hienoja mittareita tahansa. Kosteustunnistimen käyttö vaatii harjaantumista mittalaitteen käyttöön sekä rakenteiden tuntemusta.
Tässä vertailussa käytimme Raksystems Anticimex Oy:n asiantuntemusta ja kokosimme heidän joukostaan viisihenkisen työryhmän arvioimaan yleisimmät markkinoilla olevat keskihintaluokan pintakosteusosoittimet, joista käytetään jäljempänä lyhyempää nimitystä tunnistin. Tulokset ovat jutun lopussa, mutta ennen niille sivuille siirtymistä kannattaa vielä kerrata, millaista salapoliisityötä kosteustunnistus oikein on.
Käytännössä kosteusmittaajan pitää tuntea rakennustavat ja käytetyt rakennusmateriaalit, joita mitattavien pintojen alla on, aivan kuin läpivalaisuna. Röntgenkatsetta ei ole kenelläkään eikä välttämättä asukkaalla rakennuspiirustuksiakaan. Kylpyhuoneen laatoituksen alla voi olla kipsilevyä, kiveä, huokoista siporexia tai muuta materiaalia, minkä lisäksi eristeiden seassa voi risteillä vesi- ja viemäriputkia sekä sähköjohtoja.
Mahdollinen vuoto voi olla aivan muualla kuin missä kosteutta esiintyy; se voi olla yläkerran vesijohdossa tai viemärin liitoksessa, josta se valuu rakenteita pitkin alas ja alkaa tehdä tuhojaan. Vesi voi etsiä tiensä myös vesieristeen ja laatan väliseen laastiin – vaihtoehtoja on varmaan yhtä paljon kuin seiniäkin.
Varmin tapa on tietysti purkaa rakenne ja tutkia, onko siellä kosteutta. Kosteustunnistimilla pyritään ensin tutkimaan, onko aiheellista tutkia syvemmältä. Jos tunnistin näyttää, että kuivaa on, tiedon pitää olla hyvin perusteltu.
Liuskat ja pallopäät
Pintakosteustunnistimissa käytetään kahta eri anturityyppiä. Perinteinen tyyppi on liuska-anturi, jossa on kolme taipuisaa metalliliuskaa. Uusin anturityyppi on kuulamainen pallopää. Molemmat reagoivat veden aiheuttamaan sähkönjohtavuuden muutokseen muutaman senttimetrin syvyydellä pintamateriaalista. Herkkyys asetetaan lähinnä sen perusteella, onko pinta puuta, kipsilevyä, betonia, muovimattoa, klinkkeriä tai poltettua laattaa.
Tässä vertailussa pallopääanturit menestyivät yllättävän hyvin, ja niiden huomattiin todellakin reagoivan syvällä kipsilevynpinnan alla olleisiin kosteuseroihin. Nämä olivat myös ainoat anturityypit, jotka reagoivat koeseinän sisälle piilotettuun muoviseen vesipulloon. Erillinen mittapää on näytön luettavuuden kannalta hyvä, mutta se sitoo molemmat kädet työn ajaksi.
Liuska-anturit ovat käteviä, mutta niissä työasento on hankalampi tutkittaessa ylhäällä olevia pintoja. Näissä on hyvä, jos hälytysrajat voi asettaa haluttuun lukemaan. Silloin näyttöä ei tarvitse katsoa, vaan alueita voi ”rasteroida” liikkuen pinnoilla. Doserissa viimeinen lukema jää aina muistiin, mikä on hyvä hankalista paikoista mitattaessa.
Käytimme tässä vertailussa erityistä testiseinää, jonka mineraalivillaeristeeseen valutettiin runkotolppaa pitkin hitaasti kolme litraa vettä kahden viikon aikana. ”Vahinko” vastasi löystynyttä putken liitosta hanan kiinnityksessä.
Vesi valui hiljakseen alajuoksun ja kipsilevyn väleistä pois, mutta kostutti runkotolpan toisen puolen ja osan eristeistä. Kipsilevyn pinta oli käsitelty kosteuseristeellä kahteen kertaan, eikä siinä havaittu käsin tunnustelemalla kosteutta tai kupruja.
Arvostelussa annoimme pääpainon mittareiden luotettavuudelle; kuinka nopeasti ja todentuntuisesti ne paikansivat kosteat kohdat, eivätkä harhautuneet metalliputkesta tai ruuveista. Tätä kuvataan arvostelussa tunnistimen näyttämän luotettavuutena.
Toiseksi eniten painoarvoa annoimme käyttöominaisuuksille. Muut arvosanat on jaettu anturin käytölle, näytön luettavuudelle ja näyttövalikoiden hallinnalle sekä vertailuarvoille eli kuinka hyvin näytöllä muuttuvia lukemia voi tulkita.
Lue vertailusta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 7/08, joka ilmestyy 29.10.
Osta koko juttu
Tulosta juttu