Säänkestävä puutavara vertailussa
24.3.2009
Säänkestävä puutavara vertailussa
Kestopuu, luokka AB:
• Celcure AC-800, vihreä
• Tanalith E, vihreä
• Wolmanit CX-8, vihreä
• Wolmanit CX-8, ruskea
Lämpöpuu:
• Lunawood
• Thermowood
Käsittelemätön puutavara:
• Lehtikuusi
• Mänty
Säänkestoa kemikaaleilla vai kuumuudella?
Kestopuun tehokkaan käyttöiän on väitetty romahtaneen kyllästyskemikaalien miedontumisen myötä. Lämpöpuuta on puolestaan markkinoitu painekyllästetyn puun haastajana. Luonnon omiin voimiin luottavat vannovat taas lehtikuusen nimeen. Onko uskomuksissa ja puheissa perää, selvisi, kun eri puutuotteet altistettiin ”lääkärin määräystä” raa’asti tiukempiin lahotuskokeisiin.
Kuten rakennusalalla yleensä, kesto- ja lämpöpuun laatuun sekä säänkestoon liittyvät kenttäkommentit ovat monesti kärjekkäitä. Etenkin kestopuun kohdalla yleisenä totuutena pidetään väitettä, ettei nykyisillä kyllästysaineilla tositoimissa pärjää. Asenne on valitettavan tuttu vaikkapa maalien liuottimista tai vaikkapa lyijyttömästä bensiinistä: muutokset, jotka toimivat ympäristön eduksi, ovat joidenkin mielestä muka pois käyttöominaisuuksista.
Viime vuosina oivaan markkinarakoon itsensä tunkenutta lämpöpuuta on toisaalta ehditty markkinoimaan ylettömillä lupauksilla. Hurjimmillaan lämpökäsitellyn puutavaran on luvattu kestävän säärasituksia yhtä hyvin kuin nykymääräysten mukaisilla kemikaaleilla kyllästetyn kestopuun.
Mukaan on hiipinyt myös luomuhaastaja eli siperianlehtikuusi. Ydinpuuna ainakin jossain määrin luontaisen säänkestävän puutavaran ominaisuuksista on ollut liikkeellä oletuksia, jotka ovat vaihdelleet varovaisesta kiinnostuksesta ylettömiin vaihtoehtouskomuksiin. Aidot käytännön kokemukset ovat jääneet vähemmälle, varsinkin kun laadukkaan lehtikuusen saatavuudessa on ollut välillä ongelmia.
Saatavuusongelmat vaikuttivat osaltaan nyt vertailumme puutavarahankintoihin. Hankinta-ajankohtana varsinkin vihreän, täyskanttisen kestopuun saatavuustilanne oli todella kurja. Monien suosituimpien mittojen kohdalla myynnissä oli lähinnä ”ei-oota”.
Vajaakanttista ja ruskeaa kestopuuta löytyi hieman paremmin, muttei senkään kanssa ollut juhlimista. Markkinat muokkasivat väistämättä vertailumme asetelmia. Tilannetta ei helpottanut se, että testeihin tarvittiin puutavaraa, joka mittojensa puolesta teki kauppansa myös muille.
Myönnettävä onkin, että joidenkin kyllästevalmisteiden kohdalla oli tyytyminen heikompilaatuiseen puutavaraan kuin testiä suunniteltaessa ajateltiin. Tämän vuoksi eri kyllästeitä ei yritettykään verrata toisiinsa, vaan kestopuutuloksia on loppuarvosteluissa käsitelty yhtenä kokonaisuutena.
Kaikessa testauksessa, jossa osatekijänä ovat pitkän ajan myötä tapahtuvat muutokset, ongelmana on, kuinka tuloksia saadaan järkevällä aikataululla. Aitojen kenttäkokeiden järjestäminen olisi toki varmin tapa saada luotettavia tuloksia. Useiden tai jopa kymmenien vuosien päästä luettavaksi saatava tieto ei kuluttajaa kuitenkaan pahemmin palvele.
Ongelman ratkaisemiseksi säänkestävien puulajien testeissä turvauduttiin lahotuskokeissa huomattavasti kunkin puutyypin luontevaa ja suositeltua käyttöaluetta rajumpaan vanhennukseen. Suoralla maakosketuksella saatiin selkeitä eroja ajassa, jotka ovat tämäntyyppistä testaustoimintaa ajatellen edes jotakuinkin järkeviä.
Yllätys ei siis ollut, että kaikki vertailussa mukana olleet koekappaleet kärsivät lahotuskokeiden aikana merkittäviä vaurioita. Tämän vuoksi tuloksia ei missään tapauksessa saakaan tulkita niin sanotusti rankimman kautta. Kyse on käyttöoloista, joihin kyseisenlaisen puun ei pitäisi koskaan normaalioloissa joutua.
Ulkona tehtyjen säärasituskokeiden tulokset ovat lähempänä vertailuun otetun puutavaran normaalia käyttöä. Näiltä osin lopputulemat ovat huomattavasti lohdullisemmat. Testit osoittavat, että lyhytaikaisessa ulkokäytössä jopa käsittelemätön mänty säilyttää ominaisuutensa varsin mukavasti. Vauriot rajoittuvat lähinnä ulkonäkömuutoksiin.
Ehkä merkittävin testin lopputuloksista löytyy silti siitä, mitä puun osaa kuhunkin käsittelyyn tulisi valita. Vaikka ydinpuun ylemmyys tuntuu monien mielissä olevan kuin kiveenhakattu totuus, kestopuu tekee sääntöön oleellisen poikkeuksen. Painekyllästys ei nimittäin pääse pureutumaan tiiviiseen ydinpuuhun riittävän hyvin.
Kestopuuostoksilla kannattaa ydinpuu kiertää mahdollisuuksien mukaan kaukaa. Muutoinkin olisi hyvä, jos puuta pääsisi valitsemaan ajan kanssa, jolloin tarjoutuisi edes jonkinlainen mahdollisuus tarkastella sitä, kuinka hyvin puun kyllästys on onnistunut. Vertailumme perusteella kestopuun kyllästysaste ei nimittäin ole pintapuunkaan suhteen aina riittävä.
Kestopuun haastajien eli lämpöpuun ja lehtikuuseen kohdalla selvisi myös kiistatta se, ettei niistä ole kaikilta osin kestopuun korvaajiksi. Suojatummissa oloissa ne ovat kuitenkin varteenotettavia vaihtoehtoja. Varsinkin, jos puuta on tarkoitus myös hoitaa. Hoitamattoman lämpöpuun ja lehtikuusen ikävän näköiset pintamuutokset ovat Suomen ilmastossa tosiasia, jota ei voi riittävää säänkestävyyden tasoa punnittaessa unohtaa.
Lue vertailusta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 3/09, joka ilmestyi 25.3.
Osta koko juttu
Tulosta juttu