Sivellinsarjat vesiohenteisille maaleille
27.4.2010
• Do It 82 65 04 50
• Biltema Basic
• Habo Classic
• Ikea Fixa
• Jalmeri 183813
• Lindgren CEL-color+
• Prof 300108171
• Sokeva 700 000
• Sokeva 763 000
• Tomera 715 000
Vertailulajitelmat:
• Anza 130335, 134350 ja 382075
• Sokeva 141 030, 141 050 ja 156 070
Kuinkas sutii?
Maalaustyöhön liittyy paljon virheellisiä käsityksiä, joista ikävimpiin kuuluu harhaluulo siitä, ettei taidoilla ja välineillä ole väliä. Pahimmillaan kalliita maaleja märtsitään kehnommalla kädellä ja ties millaisilla pullasudeilla. Tilannetta pohdittaessa herää väistämättä kysymys, onko sivellinsarjoista tositöihin vai syntyykö niillä väistämättä epäkelpoa maalipintaa.
Jos tarkoituksena on käyttää halpasiveltimiä satunnaisiin ja sudin laadun kannalta toisarvoisiin tehtäviin, kuten polkupyörän ketjun öljyämiseen, ei merkittömien kaukotuontisiveltimien käytössä ole moitteen sijaa. Ei ainakaan, jollei puhuta vaikkapa ulkomaankaupan tasapainosta tai tuotteiden elinkaaresta. Mutta jos tarkoituksena on saada mallikasta laatupintaa, heikkolaatuisten siveltimien käytölle on vaikea löytää perusteita.
Tämä ajatus mielessä suuntasimme tammikuun lopulla hankkimaan kohtuuhintaisia sivellinsarjoja. Periaatteeksi otettiin, että vertailuumme päätyvien siveltimien tulisi olla edes jossain määrin merkkituotteita. Näin huonoimmat viritelmät jäisivät toivon mukaan kauppojen hyllyihin.
Samalla taattaisiin se, että vertailusta olisi aidosti hyötyä kuluttajalle. Vaikea nimittäin on nähdä järkeä asetelmassa, jossa testattuja siveltimiä ei pystytä yksilöimään. Tarjousmarketin halpakorin äärellä tarkastellen nimettömiä siveltimiä niitä on hyvin vaikea erottaa toisistaan. Niiden toimittaja ja valmistusmaa saattavat vaihdella ilman, että ostaja asiaa huomaa.
Tiukka rajaus sivellinsarjojen tunnistettavuudesta osoittautui muutenkin järkeväksi, sillä settejä maailmalla riittää. Hallittavana testikokonaisuutena pidettävä kymmenen sarjan vertailuerä täyttyi melko helposti, vaikka rajauksena pidettiin sitä, että siveltimien tulee soveltua vesiohenteisille maaleille. Se, että sivellinsarjan ilmoitettiin käyvän kaikille maalityypeille tai että sitä kaupattiin yleisluonteisena siveltimenä, katsottiin riittäväksi takeeksi, oli siveltimen harjasmateriaali sitten mikä tahansa.
Mukaan päätyi lopulta yllättävän monta luonnonharjassarjaa. Testausasetelman kannalta tilannetta on silti vaikea pitää vertailutuotevalikoiman vääristymänä tai virherajauksena. Perusteluksi käy esimerkiksi se, että niinkin nimekäs valmistaja kuin Sokeva ilmoittaa sianharjassarjansa soveltuvan kaikille maaleille.
Testitulosten perusteella väite sianharjaksen soveltumisesta myös vesiohenteisille maaleille ei edes näyttäisi olevan tyystin perusteeton. Parempaan tulokseen silti päästään, kun käytetään siveltimiä, joissa on synteettinen harjas. Perussarjojen kärkinelikon kohdalla näin on asia laita kolmessa tapauksessa neljästä.
Toisaalta yksi synteettisellä harjaksella toteutettu sivellinsarja jää myös tylysti vertailun peränpitäjien joukkoon. Harjaksen materiaali ei siis sinällään vielä takaa sitä, että tuote olisi laadukas.
Ammattilaiselle siveltimen kuin telankin pesu ennen käyttöä on päivänselvä asia. Täydelle amatöörille tai edes harrastelijalle asia ei sen sijaan ole välttämättä ollenkaan tuttu juttu. Herätti siis suurta ihmetystä, että ainoastaan Lindgrenin sivellinsarjasta löytyi ohje pesusta.
Niinpä testi tehtiin yleisen käytännön mukaan eli siten, että siveltimet otettiin pakkauksistaan suoraan käyttöön. Oleellista vaikutusta vertailun tuloksiin ei asialla kuitenkaan ollut, sillä parhaat siveltimet pitivät kiinni harjaksistaan, vaikkei esipesua oltu tehty. Huonoimmilla sudeilla tulokset olisivat olleet korkeintaan vielä heikommat, sillä niiden harjassatoa ei millään etukäteispesulla olisi voitu estää.
Surkeimmissa tapauksissa sutien kunto olisi voinut loppua testin tuoksinassa jopa kesken. Niinpä käyttöönottopesun laistamista ei voi ainakaan väittää millään tavoin heikentäneen siveltimien menestyksen mahdollisuutta. Pikemminkin päinvastoin.
Suositeltavaa silti on, että tosielämässä siveltimet pestään aina ennen käyttöä. Näin surkeimmat tuotteet tippuvat kisasta jo pesualtaan ääressä. Jos kokemattoman maalarin käteen jää tukko karvoja ennen kuin sutaisuakaan on vedetty, kovapäisimpäänkin kalloon luulisi uppoavan, että kunnon työkaluihin olisi syytä käyttää jopa muutama ylimääräinen euro.
Lue vertailustamme tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 4/2010, joka ilmestyi 28.4.
Osta koko juttu
Tulosta juttu