Työnnettävät lumikolat testissä
24.2.2009
• Finman 2000
• Fiskars 143020
• Fiskars Taittokola
• Masi Kevytkola
• Masi Nova
• Mikko LUK-80
• Orthex Pyry 444
• Prosperplast ILXL
Kunnon kuuppa tekee kolan
Kun lunta tulee, sitä tulee kunnolla. Silloin punnitaan naapuruston välillä pihan puhtaanapitoteho. Suomessa, jos missä, osataan tehdä kunnon lumikola – vai osataanko?
Lumikola on suomalainen klassikkotyökalu, joka kuuluu lähes jokaisen omakotitalon ja rivitalon talviseen pihapiiriin. Lumen kolaaminen käy kunnon kohottamisesta, ja se voi olla hauskaakin, kunhan käytössä ovat oikeat lumityövälineet.
Lumikolaa tarvitaan piha-alueiden ja polkujen puhtaanapidon lisäksi myös kiekkopelipaikkojen putsaamiseen ja lumikuormien pudottamiseen katoilta. Kolan valinnassa ratkaisevaa on niin käyttäjän pituus kuin voimatkin sekä puhdistettavien alueiden koko.
Mitä leveämpi ja syvempi kuuppa, sitä enemmän vaaditaan työntövoimaa, mutta tulostakin syntyy. Raskaan sarjan lumikolia kutsutaan yleensä talkkarimallisiksi, sillä niillä täytyy saada lumet joutuin pois kulkuväyliltä. Ronskin kokoisille käyttäjille kolassa pitää olla pitkä ja tanakka aisa.
Pienet ja sirot kolat ovat naisten suosiossa. Niillä lumet siirtyvät vikkelään hennommankin naisen pukkaamina. Lyhytvartaloisille riittää kevyt kola lyhyellä aisalla. Toinen vaihtoehto on käyttää käytäväkolaa, joka kilpailee keveydessä lumentyöntimen kanssa.
Arvioimme markkinoilla olevista lumenluontivälineistä kotitalouskäyttöön tarkoitetut lumikolat. Testimme perusteella voi sanoa, että kyllä Suomessa osataan valmistaa kunnon kolat, joita ei tuonti uhkaa.
Naisväki intoutui arvioimaan lumikolien ankeaa yleisilmettä, vaikka joukkoon osui sentään yksi vihreä ja kaksi sinistä kolaa. Marimekko vain asialle. Unikkokuosinen kola voisi tehdä läpimurron vähälumisissakin maissa!
Keskikokoisen lumikolan kuuppa vetää 40–60 litraa lunta. Materiaali on yleensä HD-polyetyeenimuovia tai polypropeenia, joka on pakotettu muotoonsa joko ruiskupuristamalla tai paineilmalla muottia vasten. Kumpikin materiaali kestää hyvin pakkasta sekä liukuu hyvin erityyppisessä lumessa.
Kärkivahvike eli huulilevy on yleensä alumiinia tai terästä. Huulilevy kestää hyvin kulutusta työnnettäessä lunta aivan maanpinnan tasalla asfalttia ja kiveystä myöten tai jos hakkaa poluille ja rappuihin tiivistynyttä polannetta.
Useimmissa kolissa huulilevy ulottuu koko kuupan leveydelle ja suojaa kulmia kulumiselta. Pyöristetty kärkivahvike on käytössä kevyin. Lattarautaa muistuttava teräväreunainen huulilevy töksähtelee ikävästi polanteeseen ja höyläys vaatii voimaa.
Aisamateriaali on tavallisesti kirkasta tai maalattua teräsputkea, jonka paksuus on 19–21 mm. Aisan jäykisteet ja kärkivahvikkeet lisäävät kolan kestävyyttä kovassa käytössä. Esimerkiksi Mikko-kolassa aisan päät on yhdistetty kuupan kärkivahvikkeeseen.
Nykyisissä lumikolissa aisaan ja sen muotoiluun on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Fiskarsin yleiskolassa on pitkänmallinen ja hyvin muotoiltu aisa, joka sai eripituisilta käyttäjiltä täydet pisteet.
Lumikolan ”sopivuus” kannattaa kokeilla ennen ostamista. Kolaa voi painaa kaupan lattiaa vasten, koska vain siten selviää, miltä aisan pituus tuntuu käsiin ja onko varren pituus oikea käyttäjään nähden.
Testissä arvioimme käyttömukavuuden perusteella ergonomiaa, jossa eniten vaikuttavat työntöaisan muotoilu ja kulma kuuppaan nähden. Tarvittavaa työskentelyvoimaa tarkastelimme kokonaispainon suhteessa vaadittavaan työntövoimaan – mitä kevyempi ja luistavampi kuuppa on suhteessa terälevyyn, sitä vähemmällä voimalla lumenluonti onnistuu.
Arvioimme myös kuupan ja huulilevyn toimintaa sekä tyhjennettävyyttä. Pakkas- ja nuoskalumella kuupan muoto on ratkaisevaa lumensiirron kannalta, jotta se ei lykkää lunta pesän yli.
Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 2/09, joka ilmestyy 25.2.
Osta koko juttu
Tulosta juttu