Yläpohjan vino-osien tuulettumisen puutteet ovat tyypillinen ongelma 1950-luvun puolitoistakerroksisissa omakotitaloissa.

1950-luvun talojen alkuperäisessä toteutuksessa ja myöhemmin tehdyissä muutoksissa ei ole huomioitu riittävästi yläpohjan lämmöneristyksen ja vesikatteen välin tuulettumista. Tyypillisesti kyseisen aikakauden rakennuksissa on vuosikymmenien aikana laajennettu yläkerrosta alun perin kylmille ns. sivuvinteille.

Lämmöneristeet on asennettu remontin yhteydessä lähelle tai suoraan kiinni vesikatteen alapuoliseen laudoitukseen, jotta tilan korkeus saadaan mahdollisimman suureksi. Yläpohjarakenteiden tuulettumisen puutteet lisäävät rakenteiden vaurioitumisriskiä, koska rakenteisiin, esimerkiksi vesikatteen alapinnalle, tiivistyvä tai sisäilmasta rakenteisiin siirtyvä kosteus ei pääse tuulettumaan pois.

1950-luvun alussa rakennetussa ns. rintamamiestalossa asuva perhe havahtui vesikattoremontin jälkeen räystäslaudoituksen läpi valuvaan veteen. Epäilykset vesikaton vuotamisesta heräsivät, ja tutkimuksien edetessä tarkastaminen laajeni yläpohjan rakenteisiin.

Vesikaton tarkistamisessa kävi ilmi, että uusi vesikate ei ole ongelman varsinainen syy. Aluksi tarkastettiin yläkerroksen sisäkatto, jonka pinnalla havaittiin paikoin vähäisiä kosteuteen viittaavia jälkiä, joten tutkimista jatkettiin avaamalla yläpohjarakenteita sisätilojen puolelta.

Sisäkattojen rakentet auki

Vinojen yläpohjarakenteiden kunnon selvittäminen vaatii yleensä rakenteen avaamista, koska niiden vauriot eivät ole tyypillisesti havaittavissa rakenteen pinnalta. Vesikattojen uusimisen yhteydessä olisi siis aina syytä tarkastaa yläpohjarakenteet kauttaaltaan sekä korjata havaitut vauriot ja puutteet rakenteissa.

Yläpohjan kosteusjälkien kohdille tehdyissä avauksissa todettiin, että rakenteessa ei ole ilmarakoa lämmöneristyksen ja vanhan vesikatteen välillä, joka oli jätetty kattoremontissa uuden vesikatteen alle. Puurakenteissa oli  lahovaurioita sekä silmin näkyvää mikrobikasvustoa. Rakenteen vaurioitumiseen oli tuulettumisen puutteiden lisäksi vaikuttanut se, että jossain vaiheessa rakennuksen elinkaarta yläpohjan lämmöneristykseksi on kaikille vino-osille asennettu mineraalivillalämmöneriste, mutta rakenteeseen ei ole näille osille asennettu höyrynsulkua tai toimivaa ilmasulkua.

Tehtyjen tutkimuksien perusteella omakotitalon yläpohjan vino-osien rakenteet olivat vaurioituneet kaikilta osin. Omistaja päätti uusia yläpohjan kokonaisuudessaan, koska vino-osia oli lähes kaikissa yläkerroksen huoneissa. Vesikatto oli juuri uusittu eikä siinä todettu korjaustarvetta, joten rakenteiden korjaukset tehtiin purkamalla yläpohjarakenteet sisäpuolelta.

Remontissa poistettiin kaikki yläpohjan lämmöneristeet sekä vaihdettiin lämmöneristeen materiaali polyuretaanilevyksi. Tämä siksi, että vesikaton ja lämmöneristeiden välille saatiin järjestettyä riittävä tuuletusrako ja yläpohjaan aikaisempaa vastaava lämmöneristävyys ilman, että yläkerroksen huonekorkeus laskisi. Mikäli yläpohjan rakenteiden tuulettumisen puutteet olisi huomioitu vesikaton uusimisen yhteydessä, olisi korjaukset voitu tehdä samassa yhteydessä katon uusimisen kanssa ulkopuolelta. Tällöin korjauskustannukset olisivat olleet merkittävästi pienemmät ja korjaus tehty nopeammin sekä vähemmän asumista haitaten.

Yläpohjarakenteiden korjauksissa tulee tuulettumisen lisäksi huomioida rakenteiden ilma- tai höyrynsulkujen toimivuus sekä rakenteen lämmöneristävyys. Lisäksi korjauksien yhteydessä on syytä tarkastella tapauskohtaisesti lisälämmöneristämisen järkevyys. Ennen vesikatteen remontointeja tulee myös huomioida, että ennen vuotta 1994 asennetut katemateriaalit voivat sisältää asbestia ja hyvissä ajoin ennen remontointien aloittamista on hyvä tehdä asbestikartoitus.

Lue lisää:

Vanhan talon lisäeristys vaatii hyvää suunnittelua ja yläpohjan tarkistamista

Haju paljasti: 1970-luvun rivitalon valesokkelissa paljastui rakennevaurio