Punainen aita valkoisilla tolpilla

Aidat ojennukseen

Aita on tärkeä elementti tontilla. Se rajaa ja jäsentää tilaa, antaa näkö-, melu- ja tuulensuojaa, pitää lapset ja lemmikit tallessa. Kunnon aita on myös ilo silmälle.

Aita mikä aita, tuntuu moni ajattelevan. Hyvin hoidettua taloa ja tonttia kiertää usein aidankuvatus vailla vertaa. Oman reviirin rajapyykit lenkottavat, irvistävät, kupruilevat, painuvat, maatuvat ja lahoavat pystyyn. Maali hilseilee, lehtivihreä kukkii, metalli ruostuu, perustukset pettävät ja portit retkottavat. Paikkaushommia on yritelty vähän sinne päin erilaisilla ja erivärisillä materiaaleilla. Kun aita on kerran rakennettu, se lakkaa usein olemasta.

Yleisin aidanrakennusaine on puu. Se tarjoaa suunnittelijalle laajan valikoiman koko- ja pintakäsittelyvaihtoehtoja. Yleisimmin käytettyjä ovat hienosahattu mänty, kuusi ja A/AA-luokan kestopuu. Kestopuu on varma maata vasten oleviin osiin. Muilta osin tavallisestakin puusta rakennettu aita kestää, kunhan pääsee kuivumaan. Uusintamaalaus tulee kuitenkin eteen noin 7–10 vuoden välein.

Metalliaidat ovat usein tankomallia olevaa valu- tai takorautaa tai raudan ja puun yhdistelmää. Aitaelementit ovat terästä tai alumiinia. Laadukkaan metalliaidan huolto on helppoa. Kuumasinkitty ja huolella jauhemaalattu aita ei ruostu eikä hilseile. Miinuspuolelle asettuu hinta, mutta toisaalta aita kestää lahoamatta sukupolvelta toiselle. Aitavalmistajilta voi kysellä perusmallistoa ja/tai mittatilauspalvelua.

Vanhanaikainen kiviaita tehdään yksinkertaisesti latomalla tai betonilla vahvistamalla. Kiviaidan teettäminen on kallista, sillä työ on hidasta ja raskasta. Tiili, betoni ja luonnonkivi ovat massiivisia aitarakenteita, jotka eivät sovi kaikkialle. Yhdessä puun tai teräksen kanssa järeä vaikutelma kevenee. Tiili jätetään näkyville tai rapataan. Yläpintaansa tiili tarvitsee säänkestävän katteen, muuten sadevesi solisee rakenteisiin.

Aita voi olla nykyään myös muovia. Puuta jäljittelevä PVC-aita kestää säätä ja sen voi asentaa suoraan maahan. Vain mekaaninen hankaus saa aidan rispaantumaan. Väriasia kannattaa harkita valmiiksi, sillä vinyyliaitaa ei voi maalata.

Aidan rakenne ratkaisee paljon. Säätä kestävä puuaita on rakenteeltaan tuulettuva ja helposti kuivuva. Aidan rakenne kannattaa suunnitella niin, että todennäköisesti eniten alttiina olevat puuosat voi tarvittaessa uusia helposti. Käyttäjäkommentit kertovat, että kaikkein yksinkertaisin pystylautamalli, jossa on sopivat rakoset lautojen välissä, juoksuttaa veden parhaiten pois. Vähän viistetty vaakajuoksu ei makuuta vettä.

Meluaidan pitää olla tiivis ja ulottua tiiviinä alas asti. Paras tulos saadaan aikaan, kun meluaidan kupeelle istutetaan pensaita. Kasvimassa tukahduttaa tehokkaasti melua.

Aidan portti on talon käyntikortti. Portin tarve riippuu alueen rakentamismääräyksistä ja katuvarren käytännöstä. Ajoportin leveydeksi suositellaan vähintään kolme metriä. Lisäleveys tuo ajomukavuutta, kun esimerkiksi öljy- tai roska-auto kurvaa pihaan. Mitä leveämpi portti, sitä raskaampi. Painumista voi ehkäistä vaaka- ja pystytukien avulla ja vinoilla tukirakenteilla. Portinpylväiden perustus on tehtävä erityisen huolella. Erillisiä perustuksia varmempi tapa on valaa tolpat yhteen U:n mallisella betonianturalla.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 4E/10, joka ilmestyi 26.5.