Punaiset rekat ajavat omakotitalojen ohi

Melua talossa

Kotirauha on muisto vain, kun melu saapuu kutsumatta kylään. Tonttia sivuava liikenne tärisee ja jyrisee taukoamatta tupaan. Teini luukuttaa stereoita täysillä, puukenkä paukkuu parkettiin, seinän takana riidellään ja rakastetaan yökaudet, naapurin harrastenikkari saa inspiraation pyhäaamuna ja aina vain sama koira räksyttää jossain.

Kotini on linnani, eikä sinne ole kutsumattomilla asiaa. Ääni on toista mieltä. Se tunkeutuu kotiin ja kulkee rakennuksessa lukemattomia eri reittejä pitkin. Pahimmillaan häiritsevä, haitallinen tai tarpeeton ääni eli melu katkoo keskittymisen, turmelee rentoutumisen ja vie yöunet. Melusta kärsivän olotila liikkuu asteikolla avuttomuus – raivo.

Tilanteen ratkaisu lähtee oivalluksesta: Ääneneristävyys tilojen välillä määräytyy eristävyydeltään heikoimman kulkureitin mukaan.
”Äänen määrittely häiritseväksi on suuressa määrin subjektiivista. Esimerkiksi rakentamismääräykset lähtevät siitä, että normaalit asumisen äänet kerrostaloissa eristyvät niin, että talossa on mahdollista nukkua ja levätä riittävän hyvissä olosuhteissa. Esimerkiksi pianonsoitto kuuluu naapurista, sillä määräyksillä ei ole pyrittykään siihen, että ei kuuluisi, sanoo tekniikan lisensiaatti (FISE) Mikko Kylliäinen, Insinööritoimisto Heikki Helimäki Oy:stä.

”Ääneneristyksen määräystasoa asetettaessa on hyväksytty ajatus, että osa ihmisistä (noin 20 %) kokee sen riittämättömäksi. Melua ja määräysten täyttymistä arvioitaessa onkin muistettava, että määräyksillä voidaan vaikuttaa vain rakennusten teknisiin ominaisuuksiin, ei äänilähteisiin. Joskus valitetaan asioista, joiden käsittelyn pitäisi perustua taloyhtiön järjestyssääntöihin.

Ääni kulkee eri reittejä

Lieväkin melu voi haitata unta ja keskittymistä, erittäin voimakas melu aiheuttaa kuulovaurion. Ääni kulkee rakennuksessa ja asuinhuoneistosta toiseen lukemattomia reittejä pitkin. Ääntä kulkee tilasta toiseen aina enemmän tai vähemmän, silloinkin kun rakenteet eristävät ääntä erittäin hyvin. Kysymys on äänen määrästä. Hiljaisuus (subjektiivisena kokemuksena) on siis eri asia kuin täydellinen äänettömyys.

Täysin umpiomainen ja äänetön talo ei ole tarkoituksenmukainen tavoite. Ääntä siirtyy aina jonkin verran, mutta tätä voidaan käyttää myös hyväksi. Esimerkiksi sopiva taustaäänitaso vaikkapa ilmanvaihdosta myös peittää ääntä, mikä on edullista. Jos kaikki taustaääni poistetaan, pitää sama desibelimäärä siirtää rakenteisiin, mikä ei ole aina taloudellisesti järkevää. Varsinaisista peittoäänijärjestelmistä on Suomessakin kokemusta 1960-luvulta saakka, mutta meillä niitä käytetään lähinnä avotoimistoissa. Niitä pidetään kalliina.

”Ääneneristävyys tilojen välillä määräytyy eristävyydeltään heikoimman kulkureitin mukaan. Jos välipohja eristää ääntä 60 dB ja ääneneristävyys ilmanvaihtokanavan kautta onkin 40 dB, ei hyvästä välipohjasta ole hyötyä. Ääni koukkaa sen ohi kanavan kautta. Tämä voidaan estää suunnittelemalla kanavistoon sopivat äänenvaimentimet”, opastaa Kylliäinen.

Esimerkiksi päällekkäisten kerrostalohuoneistojen välillä ääni siirtyy suoraan välipohjan, ulkoseinien ja väliseinien kautta. Lisäksi sitä voi siirtyä lämmitysjärjestelmän kautta, ja kun rakennuksessa on koneellinen ilmanvaihto, ääni siirtyy kanaviston kautta huoneistosta toiseen.

Mikään ei kuitenkaan estä rakentamasta parempaa kuin rakentamismääräyksissä esitetty vähimmäisvaatimustaso. Selvä parannus ääneneristyksessä vaikuttaisi arvioilta noin 10 prosenttia rakennuskustannuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi muun muassa massan lisäämistä välipohjiin sekä väli- ja ulkoseiniin tai levyverhousten tekemistä näiden pintoihin. Tärkeintä on huomioida kokonaisuus: aluksi on selvitettävä kaikki äänen kulkureitit ja parannettava ensin niistä heikointa.

Haastavan korkeat huoneet

Pientalorakentajat ja -rakennuttajat suosivat nykyään kaksi kerrosta korkeita olohuoneita. Kalusteiden eli ääntä vaimentavan materiaalin määrä on kuitenkin sama kuin yksikerroksisessa olohuoneessa, joissa on totuttu elämään. Suuremmasta tilavuudesta johtuva kaiunta ja siitä seuraava äänien kulkeutuminen tulee asukkaille usein ikävänä yllätyksenä.

Akustiikan perussääntöjen mukaan tilavuuden kaksinkertaistuminen johtaa kaksi kertaa pidempään jälkikaiunta-aikaan. Ääni siis vaimenee kaksi kertaa niin hitaasti kuin yksikerroksisissa olohuoneissa.

Jotta kaksikerroksisen olohuoneen ääniolosuhteet olisivat samat kuin yksikerroksisissa, niihin pitää lisätä materiaaleja, jotka vaimentavat ääntä. Luontevin sijoituspaikka niille on katto. Suunnittelussa pitää kuitenkin muistaa se, että ääntä vaimentavat materiaalit ovat usein myös hyviä lämmöneristeitä, mikä on huomioitava kosteusongelmien estämiseksi.

”Virheitä asuinrakentamisessa toki sattuu, mutta moni asia olisi toisin huolellisella valvonnalla. Ääneneristysongelmat olisivat kokonaan vältettävissä käyttämällä jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa akustiikan asiantuntijoita. Rakennushankkeeseen ryhtyvän pitää myös osata vaatia itselleen asiallisia akustisia olosuhteita. Moni asunnonostaja on kiinnostunut kaakeleista ja tapeteista, mutta moniko on kiinnostunut ääneneristyksestä? Ääneneristyksen parantaminen jälkikäteen on vaikeampaa ja monin verroin kalliimpaa, joskus jopa mahdotonta”, Kylliäinen korostaa.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 7/10, joka ilmestyi 20.10.