Tapaamme Anni Laurilan Helsingin Hakaniemessä, entisen Elannon jyhkeässä punatiilisessä rakennuksessa. Uusiokäyttöön saneerattu lähes satavuotias leipätehdas on hyvä esimerkki kestävästä kehityksestä ja antaa perspektiiviä kaupungin muutoksiin sadan vuoden aikajanalla.

Tätä juttua lukiessanne koronapandemia on mullistanut maailman.

Silti ihmiskunnan suurimmat ongelmat ovat jo läsnä tämänkin rauhallisen kahvilapöydän ääressä.

Kysyn Annilta, osaako hän kuvitella, missä ja millaisessa maailmassa hän itse elää viidenkymmenen vuoden kuluttua?

Hän miettii hyvän tovin ja naurahtaa: ”Tuskin sitä kukaan tietää, mutta ei se minua huoletakaan! Tässä ajassa meillä on selvät haasteet ratkaistavana, tulevaisuudessa ne voivat olla jotain, mitä emme nyt osaa kuvitellakaan. Tärkeintä on pysyä ratkaisukeskeisenä, vaikka tilanteet muuttuisivatkin.”

Toivoa siis ehkä on.

Keksintö käänsi suunnan

Aalto-yliopistosta valmistunut arkkitehti Anni Laurila, 30, lähti kuutisen vuotta sitten opiskelijavaihtoon Kiinaan, Shanghain Tongji-yliopistoon. Se matka käänsi hänen uransa uuteen suuntaan. Puhtaaseen juomaveteen tottunut nuori nainen joutui heti toteamaan, ettei Kiinassa hana- tai pullovedenkään laatuun voinut luottaa. Kiinalaisen yliopiston kestävän kehityksen kurssilla hän sai ajatuksen sovelluksesta, jolla voitaisiin luotettavasti tutkia veden laatua ja ohjeistaa sen puhdistamista eri puolilla maailmaa.

”Kehitimme ajatusta yhdessä kemiantekniikkaa opiskelevan kurssikaverini kanssa. Kotiin palattuani osallistuin tällä Water Quality Index – projektillamme Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettyyn Global Impact Challenge -kilpailuun. Siinä haettiin ideoita miten teknologian avulla voitaisiin kohentaa suurten ihmismäärien elämää.”

Kilpailusta napsahti voitto ja palkintona oli tavoiteltu stipendi Kaliforniassa sijaitsevan Singularity Universityn kymmenenviikkoiselle kesäkurssille.

”Vuonna 2015 osallistuin Global Solutions -kesäohjelmaan Piilaaksossa, avaruusjärjestö NASA:n tutkimuskeskuksessa. Mukana oli kaikkiaan kahdeksankymmentä osallistujaa. Pääsin kuulemaan maailman huippuasiantuntijoiden pitkälle tulevaisuuteen kurottavia näkemyksiä muun muassa turvallisuudesta, koulutuksesta, nälänhädästä ja ilmastonmuutoksesta.”

Annin mukaan intensiiviset luennot liikkuivat joskus niin korkeissa sfääreissä, että niiden loputtua piti hetki ravistella itseään palatakseen taas maanpinnalle.

”Siellä viimeistään tajusin, että pitää ajatella todella isosti, jos mielii saada muutoksia aikaan. Yksi ihminen ei kovin paljoa voi vaikuttaa, mutta yhdessä meillä on mahdollista muuttaa suuntaa.”

Päästöt pienemmiksi

Ilmastonmuutos on se suurin uhka, jonka torjumiseen tulevaisuudessa tehtävät toimet tähtäävät.

Se on itsessään monien tulevien katastrofien käynnistäjä. Jos merivesien nousu, aavikoituminen, pitkät kuivat kaudet, rankkasateet ja muut poikkeukselliset luonnonilmiöt lisääntyvät ja niiden voima vain kasvaa, niin seuraukset ovat arvaamattomat. Pakolaisuus, nälänhädät, kulkutaudit ja yhteiskunnalliset levottomuudet tulevat ravistelemaan entistä laajemmin.

”Vaikka Suomen rajojen sisällä tuotetut kasvihuonekaasupäästöt, 0,14 prosenttia, ovat maailman mittakaavassa pienet, niin suomalaisilla yksilöinä on noin kaksinkertainen hiilijalanjälki verrattuna maailmalla keskivertoon jälkeen. Meillä, kuten kaikilla muillakin, on vastuu tehdä mitä voimme. Jos kaikki tekevät parhaansa, pienetkin toimet yhdessä ovat vaikuttavia”, sanoo Laurila.

Hänen mukaansa meillä pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti rakennusten lämmittämiseen ja siihen käytettäviin energiamuotoihin, raskaan teollisuuden energiatehokkuuden parantamiseen sekä kestävämpään rakentamiseen ja liikenteeseen.

Annia kiinnostavat erityisesti kiertotalous, rakennusten kestävä uusiokäyttö ja muuntojoustavuus, kokonaisvaltainen ymmärrys vaikuttavimmista päästövähennyksistä sekä keinot edistää Suomesta käsin myös muiden maiden päästövähennyksiä.

”On arvioitu, että tulemme kaksinkertaistamaan maailmanlaajuisen rakennuskannan vuoteen 2060 mennessä. Jos koko maailman sementtiteollisuutta verrataan valtioiden päästöihin, niin pelkästään se aiheuttaa kolmanneksi suurimmat päästöt Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.”

”Puurakentamista voisi lisätä. Rakennus on puulle hyvä loppukäyttökohde, koska siihen hiilidioksidi sitoutuu vuosikymmeniksi. Samalla on varmistettava, että metsät toimivat hiilinieluina parhaimmillaan. Toivon, että tarkastelemme päästöjä kokonaisvaltaisesti, jotta mahdollistamme juuri ne kestävimmät vaihtoehdot eri kohteissa ja tilanteissa ja kannustamme kaikkia aloja päästöttömyyden suuntaan”, painottaa Anni Laurila.

Läpinäkyviä aurinkopaneeleja

Suomessa rakennusten lämmitys haukkaa neljäsosan kaikesta energian loppukäytöstä ja se tukeutuu vielä paljon fossiilisiin polttoaineisiin. Muualla maailmassa energiaa kuluu myös jäähdyttämiseen. Anni uskoo, että uusiutuviin energiamuotoihin, kuten maalämpöön, aurinko- ja tuulivoimaan, tullaan panostamaan eri tavoin yhä laajemmassa mitassa.

Asuintilojen lämmitykseen käytettävän energian kulutusta, ja hintaa, voitaisiin pienentää laskemalla automaattisesti tilojen lämpötilaa silloin, kun ihmiset eivät ole kotona. Tällaista ohjaustahan käytetään jo joissakin uudisrakennuksissa.

Aurinkopaneelien teknologinen kehitys on ollut nopeaa ja niiden hinnat ovat laskeneet vauhdilla.

Nyt kehitys on alkanut kulkea yhä integroidumpaan suuntaan siten, että paneelit suunnitellaan osaksi rakennuksen arkkitehtuuria ja ne sulautuvat huomaamattomammin kattorakenteisiin tai muuhun sijoituspaikkaansa. Paneeleja on kehitelty jopa läpinäkyviksi, jolloin ne olisi mahdollista asentaa osaksi ikkunarakennetta.

Meillä aurinkoenergian tehokas käyttö kaipaisi varastointimenetelmien kehittämistä, koska tuotanto on suurimmillaan silloin, kun tarve on vähäisintä.

”Kaupunkirakenteen tiivistyminen voisi lisätä mahdollisuuksia taloyhtiöiden omien aurinkoenergiayhteisöjen kannalta. Ne voisivat tuottaa sähköä omiin tarpeisiinsa ja myydä ylijäämän muille yhteisöille.

Pian energiayhteisöt ovat saamassa tähän lainsäädännölliset mahdollisuudet. Tämän vuoden loppuun mennessä lainsäädäntö on muuttumassa EU:n sähkömarkkina- ja uusiutuvan energian direktiiviuudistusten sekä työ- ja elinkeinoministeriön johtaman älyverkkotyöryhmän linjausten pohjalta,” Anni toteaa.

Asumisen uusi suunta

Tulevaisuudessa ihmiset asuvat luultavasti entistä tiheämmin rakennetuissa yhteisöissä ja voimakas kaupungistuminen jatkuu. Toisaalta koronapandemia on vauhdittanut etätyöhön ja etäpalveluihin totuttautumista. Sillä saattaa olla pidempiaikainenkin vaikutus asuinpaikan vapaampaan valintaan myös harvaan asutuilla alueilla.

”Tuskin asuminen sinänsä muutuu, koska ihmisillä on tietyt perustarpeet. Me haluamme edelleen syödä hyvää ruokaa, nukkua makeasti ja rentoutua ystävien kanssa. Tarvitaan siis keittiö tai ruokailutila, sänky ja sohva. Tosin ruokaa ei tulevaisuudessa välttämättä kokata kotona”, Anni muistuttaa.

Suunnittelijoiden luovuus joutuu koetukselle, kun ahtaampaan tilaan mahdutetaan kodin keskeisimmät toiminnot. Huonetiloista tulee ehkä helpommin muunneltavia. Samoin käy kalusteille. Yleisestikin tilojen muuntojoustavuus uuteen käyttötarkoitukseen on kestävyyden kannalta olennaista, eteenkin jos rakennuksen energiankäyttökin on vähäistä tai jopa alle sen itse tuottaman energian.

”Nyt jo uudisrakentamista tai remontointia mallinnetaan kolmiulotteisesti. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa vierailun uudessa kodissa jo ennen kuin se on fyysisesti rakennettu. Uskon, että tämän tapaiset käytännöt kehittyvät nykyistä pidemmälle ja yleistyvät huomattavasti. Päätöksiä on helpompi tehdä, jos näkee värit ja materiaalit ”oikeassa” ympäristössä ja tuntee tilan mittasuhteet ympärillään.”

Kolmekymppisen arkkitehdin silmin koti ja asuminen on jo muuttanut merkitystään siinä mielessä, että sosiaalinen elämä on siirtynyt yhä enenevässä määrin kodeista julkisiin tiloihin; kahviloihin, kirjastoihin, puistoihin tai muihin vastaaviin paikkoihin. Tässä meillä seurataan muun maailman esimerkkiä. Koti ei ehkä tulevaisuudessa edusta sitä pysyvyyttä, mitä se on merkinnyt aikaisemmille sukupolville. Työtilojen ja asunnon lyhytaikaisempi vuokraaminen voi lisääntyä, koska se helpottaa asuinpaikan tai -maan vaihtoa.

Lue koko artikkeli: TM Rakennusmaailma 7/20