Pitkä oranssi hifi-omakotitalo auringonpaisteessa

Omaehtoiset talonrakennushankkeet, niin sanotut ”hartiapankkiprojektit”, tahtovat usein venähtää. Aikataulu pettää, budjetti pettää, voimat ehtyvät ja joskus jopa avioliitto pettää. Unelma voi muuttua painajaiseksi.

Onneksi on niitä, jotka ovat suunnitelleet projektin hyvin, pitäytyvät suunnitelmassaan vastoinkäymisistä huolimatta, ja onnistuvat – kuten Qvarnströmin perhe Siuntiossa.

Ray ja Lu Qvarnströmin omakotitalo Siuntiossa on hyvä esimerkki onnistuneesta hartiapankkirakentamisesta. Pariskunnan itse suunnittelema, 267-neliöinen omakotitalo on edennyt perustusten louhinnasta lähes kokonaan valmiiksi noin puolessatoista vuodessa.

Talotehtaalta ostettiin vain seinäelementit ja kattotuolit. Kaikki muut aineet ja tarvikkeet on hankittu itse, ja miltei kaikki työ on omaa. Sähkö- ja putkityöt toki teetettiin urakoitsijoilla.

Lähes neljän hehtaarin tontille rakennettu ”kotkanpesä” sijaitsee rakennusteknisesti vaativalla paikalla, korkean kallion harjalla. Talon sijainti on lähes ihanteellinen. Koska perustukset lepäävät kalliolle tiivistetyllä sorapedillä, joka on ympäröivää maastoa korkeampi, ei rakenne kosteusteknisesti juuri voisi olla parempi.

Ikkunoista on kolmeen suuntaan kilometrien maisemat, mutta talo on silti suojassa lounaasta tulevilta myrskytuulilta.

”Vaativinta oli suunnittelu ja päätösten teko”, kertoo Ray.
”Talonpohjaakin piirrettiin vaimon kanssa puolitoista vuotta ennen kuin se lopullisesti naksahti paikoilleen.”

Nyt, kun talo on pientä ulkoviimeistelyä ja sisältä verhotankoja vaille valmis, ei 200 000 euron budjetti vielä ole rikkoutunut. Rakenteissa ei silti ole tingitty mistään. Julkisivut ovat tiiltä kuten kattokin, ja kaikki eristepaksuudet ylittävät nykyvaatimukset.

Sisäpintojen viimeistelykin on huippuluokkaa oikeine parkettilattioineen ja laattoineen, laajasta viihde-elektroniikkalaitteistosta puhumattakaan.

Talotekniikassakaan ei ole säästetty, päinvastoin. Ilmanvaihtokone on lämpöä taltioiva, ja talon johdotukseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Lattioissa on sähkölämmityskaapelit, mutta varsinaisesta lämmittämisestä vastaa ilmalämpöpumppu.

Varalämmönlähteenä ja pakkashuippujen tasaajana on kookas vuolukivitakka.

Hienointa on kuitenkin sisustuksen viimeistelyn laatu. Työ on kauttaaltaan ensiluokkaista. Saumat ja sovitukset istuvat täsmällisesti, laatoitukset ovat liki täydellisiä, eikä ”suden häntää” löydy mistään hakemallakaan..

Hifiä kaikkialla

Koska Ray työskentelee viihde-elektroniikka-alalla ja äänen- ja kuvantoisto on hänen henkilökohtainen intohimonsa, ei ole ihme, että omakätisesti suunnitellussa talossa viihde-elektroniikka on eräänlainen teema. Huipentumana on pelkästään elokuvien katseluun ja musiikin kuunteluun vihitty erillinen kotiteatterihuone.

Talossa on toistaiseksi 39 kaiutinta, ja kun makuuhuoneen äänentoisto toteutuu, lukumäärä nousee 45:een. Ulkopuolelle tulee vielä muutama kaiutin, autotallista puhumattakaan, joten lopullinen kokonaislukumäärä varmasti ylittää viidenkymmenen.

Kotiteatterihuone on sijoitettu asuintilojen ja autotallin väliin riittävän kauas makuuhuoneista, ja sen rakenne on optimoitu käyttötarkoitukseen sopivaksi. Puolet huoneen seinistä on ulkoseinää, joka on jätetty vaille ikkunaa.

Muissa seinissä on tavanomaista suurempi runkosyvyys. Seinälevynä käytetään tavanomaisen 12 millimetrin kipsilevyn sijasta 22-millistä pontattua lattialastulevyä, joka rakenteen tukevoittamiseksi on vaaka-asennettu. Tavallista tukevampi rakenne vaimentaa myös muualle taloon kuuluvia ääniä.

Kun ääni on elokuvateatterimaisen suuri, kuvan laatu erinomainen eivätkä seinät tai katto heijasta valoa, ei elokuvakokemus jää mistään kohtaa vajaaksi. Mutta, kuten isäntäkin korostaa, ei kotiteatterihuoneessa ole mitään erityisen kallista tai erikoista rakennetta, joka tekisi siitä mahdottoman kenelle tahansa rakentajalle.

Kysymys on vain siitä, arvostaako musiikkia ja elokuvia siinä määrin, että raaskii uhrata tarvittavat neliöt –tässä tapauksessa 24 – varta vasten tehtyyn huoneeseen.

Lue hifi-talosta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 1/09, joka ilmestyy 28.1.