virtaava puro”Erilliskäsittely olisi paras ratkaisu”

Jos halutaan täyttää hajajätevesiasetuksen vaatimukset, käymälä- ja pesuvesien erilliskäsittely on paljon parempi keino kuin pienpuhdistamon hankinta, sanovat Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tutkija Asko Särkelä ja toiminnanjohtaja Kirsti Lahti.
Vaikka jätevesiasetuksen patenttiratkaisuna pidetty pienpuhdistamo täyttäisi asetuksen päästörajat, se laskee silti luontoon ulosteperäisiä bakteereja ja viruksia sekä runsaasti happea kuluttavia typpiyhdisteitä.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksellä on meneillään hanke, jossa vertaillaan kymmenen haja-asutusalueella sijaitsevan kiinteistön jätevesijärjestelmien tulevaa ja lähtevää jätevettä sekä kiinteistöjen todellista vedenkulutusta. Hankkeessa on mukana viisi kiinteistöä, joissa WC-vedet ja harmaat vedet käsitellään erikseen, ja neljä kiinteistöä, joissa kiinteistön kaikki jätevedet johdetaan yhteen ja käsitellään yhdessä erilaisilla kiinteistökohtaisilla laitepuhdistamoilla. Yhdessä kiinteistössä jätevesien käsittelyjärjestelmänä on virtsan erotteleva kompostikäymälä, jonka virtsa ja kiinteistön harmaat vedet käsitellään yhdessä.

Laitepuhdistamojen osalta puhdistustulokset ovat toistaiseksi samankaltaisia kuin TM Rakennusmaailman testissä etenkin fosforin osalta. Typen osalta tulokset olivat hieman vertailutestin tuloksia paremmat. Lähtevän veden ulosteperäisten bakteerien pitoisuudet olivat erittäin korkeita. Ainoastaan yksi maasuodattamo, johon johdettiin kahden kiinteistön mustat jätevedet, täytti asetuksen vaatimukset luontoon kohdistuvan kuormituksen osalta. Maasuodattamosta lähtevän veden ulosteperäisten bakteerien pitoisuudet olivat myös hyvin alhaiset.

Harmaiden vesien osalta puhdistustulokset olivat hyviä. Ainoastaan yhdestä harmaavesisuodattimesta lähtevän veden orgaanisten aineiden pitoisuus ylitti asetuksen raja-arvon, ei kuitenkaan kokonaishapenkulutuksen osalta. Ulosteperäisten bakteerien pitoisuus oli myös korkea, koska perheessä on vauva.

Kokemuksen perusteella ennalta odotettavaa oli se, että kaksi neljästä harmaiden vesien maasuodattamosta toimi imeyttämöinä; kokoomakaivoon ei juuri kertynyt vettä. Sama ilmiö on havaittu useissa muissa kohteissa. Tulevan veden fosfori- ja etenkin typpipitoisuudet olivat alle puhdistusvaatimusten. Mielenkiintoista oli myös, että tulevan veden fosforipitoisuus laski sitä enemmän, mitä kauemmin aikaa harmaiden vesien saostussäiliöiden tyhjentämisestä oli kulunut. Saostussäiliöön muodostuu siis fosforia sitova biologinen prosessi, joten sitä ei kannata tyhjentää kuin korkeintaan muutaman vuoden välein. Pintarasvat voi vuosittain kaapia kompostiin.

Haja-asutuksen jätevesiasetuksessa keskimääräiseksi vedenkulutukseksi on arvioitu 150 litraa asukasta ja vuorokautta kohti. Tutkimukseen osallistuvien kiinteistöjen todellisesta keskimääräisestä vedenkulutuksesta saadaan arvioita hankkeen edetessä, mutta käytännössä haja-asutusalueilla käytetään vettä merkittävästi yllä olevaa arviota vähemmän.

Hankkeen ensimmäinen näytteenotto suoritettiin kesäkuussa 2010. Hanke jatkuu vielä ensi vuoteen; yhteensä otetaan neljä näytettä eri vuodenaikoina.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on aloittanut myös tutkimukset kotitalouksien jätevesien aiheuttamista vesistövaikutuksista. Yhdistys on sijoittanut haja-asutusalueella sijaitsevaan, taajaan asutun alueen läpi kulkevaan ojaan automaattisen veden laadun mitta-anturin ja automaattisen näytteenottimen. Alueella sijaitsee mm. useita panospuhdistamoja. Anturi mittaa kymmenen minuutin välein veden sähkönjohtavuutta, sameutta, lämpötilaa ja happipitoisuutta sekä pinnankorkeutta.

”Alustavat tutkimustulokset osoittavat ojan veden olevan ajoittain täysin hapetonta ja sisältävän huomattavia määriä ulosteperäisiä bakteereja. Myös sähkönjohtavuudessa havaitaan hyvin korkeita ja äkkinäisiä huippuja, varsinkin iltayön aikaan. Veden ravinnepitoisuudet, etenkin kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet, ovat sähkönjohtavuuspiikkien aikaan erittäin korkeita. Äkilliset huiput näyttäisivät liittyvän panospuhdistamoiden purkuajankohtiin”, Asko Särkelä kertoo.

Asetus on väärillä jäljillä

”Asetus keskittyy vääriin, kotitalouksista muodostuvien jätevesien ainesosiin; kun jätevesi imeytetään hitaasti aktiiviseen pintamaahan, ei nopeasti hajoava orgaaninen aines aiheuta suurta vaaraa vesistöjen hapenkulutukselle ja fosfori sitoutuu herkästi maaperään. Sen sijaan asetus unohtaa keskeisimmät ihmisten terveyttä ja lähiympäristöä pilaavat ainesosat, ulosteperäiset mikrobit ja typpiyhdisteet. Typpi on myös toiseksi eniten rehevöitymistä aiheuttava pääravinne etenkin rannikkoalueilla ja eritoten ulapalla”, Särkelä sanoo.

Sekoittamalla suhteellisen ”puhtaat” pesuvedet ja toisaalta runsaasti ravinteita sekä ulosteperäisiä bakteereja sisältävät käymälävedet keskenään ja yrittämällä sitten puhdistaa ne, voidaan kyllä saavuttaa asetuksen ravinnepäästörajoja, mutta ei sen tavoitteita.

Valtaosa ympäristöä kuormittavista ainesosista on käymälävesissä. Asetus sallii terveydelle vaarallisten ulosteperäisten bakteerien ja virusten sekä runsaasti happea kuluttavien pelkistyneiden typpiyhdisteiden pääsyn lähiympäristöön. Orgaanisia aineita hitaamman hajoamisen takia pelkistyneet typpiyhdisteet kulkeutuvat pidemmälle vesistöihin asti, missä nitrifioivia bakteereja on läsnä.

Suunnitelmalta vaadittava laatua

Asetus edellyttää, että ammattitaitoinen suunnittelija laatii jätevesiratkaisun. Valitettavan usein suunnittelijoiden patenttiratkaisuna käytetään lähes aina pienpuhdistamoa. Panospuhdistamon valitseminen kiinteistön jäteveden käsittelyjärjestelmäksi pitäisi kuitenkin aina vaatia erillisen perustelun. Suunnittelijalla tulisi olla valmiudet esitellä kaikki käytössä olevat mahdollisuudet varmatoimiseen ja ympäristöystävälliseen jäteveden käsittelyyn. Jokaisessa suunnitelmassa tulisi olla selvitys siitä, millaiset edellytykset kiinteistöllä on siirtyä erillisviemäröintiin ja mitä sellainen maksaisi.

Erillisviemäröinnin järjestäminen vanhoissakin kiinteistöissä saattaa olla teknisesti mahdollinen, halvin ja ennen kaikkea ympäristöystävällisin vaihtoehto. Uusien haja-asutusalueelle rakennettavien asuinrakennusten osalta kuntien rakennusjärjestyksiin tulisi kirjata erillisviemäröintivaatimus.

”Mielestämme kiinteistöissä, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella ja joissa lähin vesimuodostuma on kaukana ja naapuriin matkaa satoja metrejä, asetuksen velvoitteet voitaisiin täysin unohtaa. Asetus jopa syyllistää haja-asutusalueella asuvia ihmisiä väittämällä, että heidän vesistökuormituksensa on 6–8 kertaa suurempaa kuin kaupungissa asuvan kansalaisen. Näin saattaisi olla, mikäli koko Suomen haja-asutusalueella sijaitsevista kiinteistöistä muodostuvat jätevedet johdettaisiin suoraan vesistöihin”, Särkelä toteaa.

Mikäli todella tehokkaasti halutaan vähentää haja-asutuksen jätevesien vesistöihin, talousvesiin ja muuhun ympäristöön kohdistamaa kuormitusta, olisi keskityttävä erityisalueisiin – jätettävä syrjäalueet rauhaan – käymälävesiin ja edistettävä erillisviemäröintä, jolloin pesuvesien käsittelyksi riittää hyvinkin halpa ja yksinkertainen imeytys. Erillisviemäröinti ja vähävetiset ratkaisut vähentävät umpi- ja saostuskaivolietteiden määrää ja muuta ympäristökuormitusta merkittävästi.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/10, joka ilmestyi 22.9.