Kun kivi- tai laattapinta on kunnossa, eikä satunnaista likaa ole päästetty pinttymään, puhtaanapito on todellisuudessa yllättävän helppoa. Perussiivous sujuu myös yleispuhdistusaineilla. Kivi- ja laattapintoja säännöllisesti viikon tai parin välein puhdistava asuja saattaakin ihmetellä, mihin lukuisia markkinoilla olevia erikoisaineita tarvitaan.

Yleispesuaineet sekä tietynlaisille laatta- ja kivipinnoille tarkoitetut pesuaineet voivat olla luonteeltaan neutraaleja tai emäksisiä. Varsinkin laimentamattoman tehopesuaineen pH-arvo voi olla korkea, esimerkiksi 12,5. Suojakäsineiden käyttäminen on kyseisiä aineita käsiteltäessä välttämätöntä eivätkä suojalasitkaan ole liioittelua.

Myös puhdistettavia pintoja on suojattava tarpeettomalta rasitukselta. Vaikkeivät emäksiset aineet aiheuta suoranaista vahinkoa, huokoisiin kiviin ja laattoihin sekä niiden saumoihin on turha imeyttää pesuainetta, jota ei saa välttämättä huuhdeltua kokonaan pois. Niinpä perusohjeena on kastella käsiteltävät pinnat puhtaalla vedellä ennen varsinaista tehopesua.

Aivan kaikille kivipinnoille vahvimmat emäksiset aineet eivät edes sovellu. Onneksi vaaravyöhykkeessä olevien kivipintojen lista on kotioloissa lyhyt.

Yleisemmin tunnettu tosiasia on, etteivät kaikki kivet kestä happoja. Jälleen kerran marmori on vaaravyöhykkeessä. Toisaalta saumalaastit ovat luonteeltaan emäksisiä, joten happamien pesuaineiden pitäisi maalaisjärjellä ajatellen olla pahasta. Saumapesujen tuoteselosteet kielivät silti lähes poikkeuksetta aineiden happamasta luonteesta.

Happojen käyttöön liittyvä pelko juontaa osittain siitä, että esimerkiksi laastitahroja poistetaan kaakelipinnoista happopesuilla. Totta on myös se, että väkevässä suolahappoaltistuksessa valtaosa sementtipohjaisista saumalaasteista ottaa lopullisesti siipeensä. Tässä ei ole onneksi koko totuus.
Saumojen puhdistusaineiden käyttöohjeiden lyhyisiin vaikutusaikoihin on näin ollen hyvät syynsä. Riittävän lyhyt altistus vie lian, muttei rapauta laastia. Pitkällä seisottamisella ja kovalla jynssäämisellä lopputulos voi olla jo toinen.

Myös pintojen kastelu ennen tehopuhdistusta on jälleen hyvä varmistus sille, ettei pesun aiheuttama pH-shokki ole saumoille liikaa. Kosteaan saumaan hapan saumapesuaine ei imeydy liian syvälle. Varman päälle pelaava siivoaja voi myös pestä saumat tehopesun jälkeen emäksisellä pesuaineella, jolloin kaikki happojäämät tulevat varmuudella neutraloiduiksi.

On hyvä muistaa, etteivät kiven tai laatan huokoisuus ja kovuus kulje aina käsi kädessä. Kulutusta kestävä kivipinta saattaa olla sittenkin huokoinen. Huokoisuus ei ole kuitenkaan vika tai merkki huonoudesta. Se on vain kyseisen materiaalin ominaisuus.

Huokoisen kiven, lasittamattoman laatan tai laastisauman ikävänä puolena on taipumus kerätä likaa. Kun pinnassa on huokosia, myös lika takertuu pintaan tehokkaasti. Jos siivousväli kasvaa pitkäksi, laatta- tai kivipinnan huokoisuus voi alkaa tuntua kiusalliselta ominaisuudelta.

Lasitetut sekä tiiviit lasittamattomat laatat eivät suoja-aineita kuitenkaan tarvitse. Asian huomaa siitä, ettei laatta yksinkertaisesti ime suoja-ainetta itseensä. Laatan lasitus tai muutoin tiivis pinta ei silti estä saumojen suojausta. Saumoja varten on saatavilla omia saumasuoja-aineitaan.

Suoja-aineiden toiminta perustuu siihen, että huokoinen pinta tehdään vettä hylkiväksi. Lika ei tällöin tartu pintaan yhtä hyvin. Tehoaineina käytetään yleensä fluoriyhdisteitä tai erilaisia siloksaaneja, jotka eivät juuri vaikuta kiven ulkoiseen olemukseen. Kivisuoja-aineiden levitys tapahtuu moppaamalla, lastalla ja sienellä levittämällä tai aerosolipullosta sumuttamalla.
Suojaustyö sujuu myös aloittelijalta, kunhan on tarkkana, että käytössä on oikeanlainen aine ja asianmukaiset työtavat. Esimerkiksi suoja-aineen soveltuvuus kuumalle pinnalle kannattaa varmistaa ennen käyttöä.

Tavanomaiselta siivoamiselta suoja-aineet eivät sentään säästä. Perusteellisempien tehopesujen tarve vähenee kuitenkin merkittävästi. Uusintasuojaus tarvitaan aineesta ja kohteesta riippuen vasta puolen tai jopa parin vuoden kuluttua.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 2/13, joka ilmestyi 20.2.