vanha puinen kiulu liitutaulun vieressä

Iäkkäät hirsirakennukset, laatukuntoiset mummonmökit ja luonteensa säilyttäneet rintamamiestalot ovat huudossa. Niiden kunnossapidossa ja korjauksessa on ongelmansa, sillä nykyaikaiset rakennustuotteet eivät aina sovi iäkkään rakennuskannan ylläpitoon. Alalle on syntynyt yrityksiä, jotka tahkoavat menestyksensä vanhan kierrättämisestä.

Vanhan rakennuskannan sumeilemattoman hävittämisen aika on ohi. Moni aiemmin kaivinkoneen kauhan alle tuomittu mummonmökki säästetään ja tavanomaiseksi leimattuja rintamamiestaloja arvostetaan. Vanhoja hirsikehikoita siirretään pitkiäkin matkoja. Maahamme nousee myös uusia perinnepytinkejä, joiden arvon myöntävät jo innokkaimmatkin uustuotantoinsinöörit.
Vanhan ihannoinnissa on toki sorruttu myös ylilyönteihin. Esimerkiksi energia- ja kosteudenhallintakysymyksissä lipsahdetaan välillä huuhaan puolelle. Merkittävästi suurempi hankaluus on silti ollut siinä, mistä löytää osia ja materiaaleja, jotka aidosti kunnioittavat vanhaa. Taitamattomasti hoidetulla uuden ja vanhan yhdistämisellä onkin tehty melkoisia karhunpalveluksia.

Pahimmillaan kyse on ollut kuolonsuudelmasta, jolla on tuhottu sekä säilyttämiskelpoisia rakenteita että kalliita materiaaleja. Tilanne on säikäyttänyt alan myyjät. Jopa monet rautakaupan pitkän linjan osaajat ovat nostaneet kätensä pystyyn, jotteivät vahingossa antaisi virheellisiä neuvoja. Toisaalta monetkaan uustuotanto-osat, kuten vaikkapa ovet ja ikkunat, eivät jo ulkonäkönsä puolesta vanhaan rakennukseen edes istu.
Onneksi tänä päivänä maastamme löytyy vaihtoehtoisia rakennusmateriaalien kauppapaikkoja enemmän kuin moni arvaakaan. Niistä löytyy sekä suoraa osaamista että kullanarvoisia linkkejä vanhan rakennustiedon lähteille.

Kaikkea heloista helloihin

Perinnerakentajan aarreaittoihin tutustuminen alkaa luontevasti Porvoon Wanhasta Rautakaupasta, jonka liikehuoneisto on osin 1800-luvulla aloittaneen Borgå Jernhandelin perua. Kuten perinnerakentamiseen perehtyneissä liikkeessä yleensä, myös Wanhassa Rautakaupassa tavaran esillepano poikkeaa kliinisestä markettikulttuurista. Vanhanajan pienrautaa löytyy mitä erilaisemmasta järjestyksestä.

Pohjan kunnassa Billnäsin ruukin yhteydessä toimivaa Rakennusapteekki kuuluu suomalaisen perinnerakentamisen ja -remontoinnin edelläkävijöihin. Oman taloprojektin kunnostuksessa esiin noussut materiaali- ja asiantuntemuspula synnytti liiketoimintaa, joka on jatkunut jo toistakymmentä vuotta.
”Järjestimme ensimmäiset perinnerakentamispäivät vuonna 1995. Kaksi vuotta myöhemmin perustimme vanhojen rakennusten varaosapankin”, Rakennusapteekin omistaja Jari Ahlqvist muistelee.
Nyttemmin Rakennusapteekin toiminta myymälöineen ja näyttelytaloineen on osa ruukkialuetta. Varaosapankin toiminta ei ole hiipunut, vaikka myytävästä tavarasta yllättävän suuri osa on uustuotantoa.

Hämeenlinnan lähellä Aulangolla sunnuntaisin ovensa yleisölle avaava Metsänkylän Navetta edustaa sekin oman ”hurahduksen” sivutuotteena syntynyttä toimintaa. Rakennushistoriaan jo opintojensa kautta syvällisemmin perehtyneen filosofian maisteri Pia Kuurman oman kodin kunnostuksen ohessa alkoi nimittäin kertyä kierrätettävää aina myytäväksi asti. Lopulta harrastus ”räjähti” alun perin suunniteltua mittavammaksi.
”Hyvää tavaraa heitetään pois, mikä on järkyttävää haaskausta. Vieläkin käy niin, että saamme purettavasta kohteesta tiedon liian myöhään. Upea hirsitalo päätyy hakettimeen silmiemme alta”, Kuurma sadattelee.

Kymmenkunta vuotta sitten Anne Louhimon mielessä heräsi kysymys, miksei käytettyjä, mutta käyttökelpoisia rakennusosia voisi myydä, kuten autojen purkuosia. Samalla periaatteella Tampereen Rakennustori toimii edelleen.
”Vastaavia kauppapaikkoja ei Suomessa juurikaan ollut. Lähdimme liikkeelle olemassa olevasta tarpeesta”, toimitusjohtaja Louhimo perustelee.
Rakennustorilla tavaran kelpoisuuden ratkaisee tarpeellisuus, ei ikä. Nettisivuilta löytyvät ohjeet, millaista tavaraa yritys ottaa vastaan. Hyväkuntoisen erikoistavaran ja suurempien erien kohdalla keskustellaan jopa rahakorvauksesta.
”Olemme meille jätetyn tavaran laadusta tiukkoja. Miksikään kaatopaikaksi emme rupea”, Louhimo kuittaa.

Rakennusmateriaalien kierrätyksen merkitys on oivallettu laajemminkin. Käynnistymässä on jopa maakunnallisia hankkeita, joista Jyväskylässä tämän vuoden helmikuussa käytännön työnsä aloittanut EkoCenter Raksa kannattaa nostaa yhdeksi esimerkiksi.
”Toiminta hakee vielä muotoaan. Täysi vauhti saavutetaan ensi vuoden puolella. Pyrimme saamaan aikaan koko maakunnan kattavan kierrätysjärjestelmän”, hankevastaava Hannu Hämäläinen kertoo.
Ainakin alkuun Raksa ottaa materiaalia vastaan vain lahjoituksina. Periaatteena on, että tavara saa olla vanhaa, kunhan se on ehjää. Kaatopaikat ovat erikseen, vaikka paikallisen jäteaseman kanssa onkin sovittu, ettei käyttökelpoista materiaalia päästetä tahallaan haaskuun.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 7/08, joka ilmestyy 29.10.