Remonttia Porvoon mitalla

Alun perin yli kolmesataa vuotta sitten pystytettyyn kokonaisuuteen kuului kolme rakennusta. Niiden vanhimmat rakenneosat osat ovat oletettavasti 1600- ja 1700-luvun peruja. Kaikki rakennukset; alatalo, välitalo ja vaja, ovat kiinni toisissaan jyrkästi nousevan mukulakivikadun kupeessa. Viimeisetkin vuokralaiset olivat muuttaneet pois jo kolmekymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen taloryhmä oli saanut uinua rauhassa luonnonvoimien ja pikkujyrsijöiden armoilla.

Kaikkea Vanhan kaupungin rakentamista valvoo VaPoRa eli Vanhan Porvoon rakennuslupatyöryhmä. Siihen kuuluu kaupunkisuunnittelun ja rakennusvalvonnan edustajia, asiantuntijoita ja museoviranomaisia. Työryhmän tehtävä on huolehtia siitä, että suojelukaavan alueella tehtävät korjaus- ja rakennustyöt noudattavat kaavan määräyksiä ja sopivat tähän arvokkaaseen ympäristöön.

Rakennusvalvontaviranomaiset valmistelevat lupa-asiat työryhmän käsittelyn perusteella.
Suojelukaava-alueella korjausrakentamisen valmistelu on aloitettava selvittämällä talon historia mahdollisuuksien mukaan. Sen jälkeen hanke etenee yhteistyössä rakennuslupatyöryhmän, suunnittelijaksi palkatun arkkitehdin ja talon omistajan välillä. VaPoRa edellyttää talon suunnittelijalta Suomen rakennusmääräyskokoelman vaativaa AA-luokan pätevyyttä. Se tarkoittaa sitä, että henkilön koulutus ja kokemus vastaavat erittäin arvokkaaseen ympäristöön, kuten juuri kulttuurimaisemaan ja suojelukohteisiin, soveltuvaa asiantuntemusta.

Vanhin merkintä tästä tontista on peräisin vuodelta 1696. Silloin sen omisti ”kippari” Israel Andersson. Kiinteistön peri poika Johan Andersson, joka kaatui sodassa venäläisiä vastaan vuonna 1709. Tuorein merkintä onkin sitten vuodelta 2010, jolloin silloisen, neljä vuotta aiemmin kuolleen omistajan, perikunta myi kiinteistön Markus Tuoviselle. Tähän väliin mahtuu huikeat 314 vuotta ihmisiä, elämää ja suuria historiallisia murroksia. Jokainen omistaja on vuorollaan tehnyt taloon korjauksia, laajennuksia ja parannuksia niin omien kuin kunkin aikakauden tarpeidenkin mukaan. Ne näkyvät osin rakennehistoriallisessa selvityksessä. Talo on kuin tilkkutäkki, johon nyt tehtävät korjaukset lisäävät jälleen uuden kerroksen tulevien sukupolvien löydettäviksi.

Porvoossa remontoitu kulttuurikohde tekovaiheessa

Nuoripari pääsi tositoimiin syksyllä 2010. Aluksi he suunnittelivat purkavansa ja tyhjentävänsä kaikkien rakennusten sisätilat yhteen menoon. Ensimmäinen puoli vuotta osoitti sen mahdottomaksi. Purku-urakka oli niin mittava, että suunnitelmia oli syytä tarkistaa. Rakennus oli ollut kylmillään vuosikymmeniä, katto oli vuotanut sieltä täältä, alapohja oli osittain eristetty ja osin eristämätön multapenkkirakenne. Kantavien rakenteiden kunnon selvittämiseksi kaikki sisäosien rakennusosat ja kerrostumat oli purettava hirsipintaan asti.

Taloryhmän jatkeena ollut vaja oli rakennuksista ainoa, joka ei arkkitehdin käymien keskustelujen perusteella ollut ehkä suojelustatuksen arvoinen. Sitä ei kuitenkaan voitu purkaa kokonaan, koska se sijaitsi suojelukaavan alueella. Korjauslupa edellytti, että vajan koko, muoto ja mittasuhteet säilytetään ennallaan.
Kosteiden tilojen sijoittaminen suojelukohteisiin vaatii ammattitaitoa ja huolellista harkintaa. Yleensä huonetilat, niiden järjestys ja käyttötarkoitus eivät häiriintymättä salli nykyajan mukavuuksien viemistä sinne, missä niitä ei alun perinkään ole ollut.

Siksi on turvallisinta ja helpointa rakentaa märkätilat kokonaan erilleen. Silloin uudisrakentamista ei jouduta soveltamaan vanhojen rakenteiden mukaan. Tässä kohteessa vaja oli täysin luonteva paikka. Muussa tapauksessa Jaakko Niemi suosittelee esimerkiksi piharakennusta, kuistia tai harkiten tehtyä erillistä lisäosaa kosteiden tilojen sijoituspaikaksi.

Koska tässä tapauksessa on kyseessä rakennusten ryhmä, joka on elänyt ajan virrassa 1600-luvun lopulta lähtien, on korjausrakentaminenkin suunniteltu siten, että se tulevaisuudessakin voidaan jakaa helposti kahdeksi erilliseksi asunnoksi.

Korjaustyötä on tehty, ja tehdään edelleen, omin voimin ajan kanssa ja huolellisesti. Uudisrakenteissa käytetään vain hengittäviä materiaaleja kuten puukuitulevyjä, pinkopahvia, selluvillaa ja ilmansulkupaperia. Talkooväkenä on ollut pariskunnan lähipiiriä, mutta ulkopuolista apua on tarvittu vain lakimääräisissä lvi- ja sähkötöissä.

Rakenteita on korjattu, uusittu tai lisätuettu säästeliäästi vain niiltä kohdin, missä uusiminen on ollut tarpeen. Jaakko Niemen mukaan korjausrakentamisessa on oleellista osata pysäyttää purkaminen siihen, mihin mahdollinen vauriokin rajoittuu.

Pitkään jatkunut remontti, ja jo nyt osittain näkyvissä oleva komea lopputulos kirkon tuntumassa, Runebergin ensimmäisen Porvoon kodin naapurissa ja turistikierroksen varrella on herättänyt ansaittua huomiota.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/14, joka ilmestyi 2.7.