Laite mittaa putkiston kuntoa

Putkiston kunto voi olla vain villi veikkaus.

VTT:n kuntotutkimuspalvelut antavat tärkeää informaatiota ikääntyneiden vesi- ja viemäriputkistojen remonttisuunnitteluun. Eräs menetelmä on röntgentutkimus, jonka perusteella voidaan arvioida putkiston jäljellä oleva käyttöikä.

Kerrostalon ikääntyvän vesi- ja viemäriputkiston kunto on usein arvoitus. Suuntaa antavaa tietoa putkiston tilasta saadaan valmistusmateriaalin, iän ja vuotohistorian tai otettujen koepalojen perusteella.

Joskus päätös putkiremontista tehdään silti olettamusten tai yksittäisen seikan perusteella. Putkiremontti on niin mittava, kallis ja asukkaiden päivittäiseen elämään vaikuttava hanke, että perusteellisempi kuntotutkimus olisi paikallaan putkiston todellisen kunnon selvittämiseksi. Näin mahdollisesti jäljellä olevat elinkaari voitaisiin käyttää hyväksi ja ketjuttaa taloyhtiön remonttihankkeita järkevästi.

VTT:n toteuttaman NDT (rakenteita rikkomaton menetelmä) -kuntotutkimuspalvelun tarkoitus on tuottaa asiakkaalle mahdollisimman luotettava ja kattava käyttövesi-, lämmitys- ja viemäriputkiston kuntotutkimus.

Tärkeänä apuvälineenä tutkimuksessa toimii röntgen- ja myös ultraäänilaitteistolla tehtävä putkistojen kuvantaminen. Näin päästään luotettavasti pintaa syvemmälle purkamatta putkieristeitä, rikkomatta rakenteita tai tyhjentämättä vesiputkistoja.

Tyypillisesti tutkimus kestää taloyhtiössä pari päivää eikä aiheuta mitään merkittävää haittaa asukkaille tai työntekijöille.

Tutkimustulosten analysoinnin perusteella laaditaan raportti, joka sisältää käyttöikäennusteet eri putkimateriaaleille, korjaussuosituksia ja arvion korjauskustannuksista. Tärkeä osa tutkimusraporttia on myös mahdollisesti tutkimuksissa esiin tulleiden, kiireellisten korjausten arviointi, voihan putkistosta löytyä paikallisia vaurioita, vaikka verkosto muuten olisi kohtalaisessa kunnossa.

Kuntotutkimuksen tekemiseen tarvitaan paitsi teknistä osaamista, myös harjaantunutta silmää ja kokonaisvaltaista kokemusta ikääntyvien putkistojen ominaispiirteistä ohjaamaan päätelmiä mahdollisista ongelmien aiheuttajista.

Röntgenkuvauksella voidaan varsin luotettavasti arvioida paitsi putkistojen laaja-alaiset syöpymävauriot, varsinkin pistemäiset vauriokohdat, jotka aiheuttavat etenkin paineistetuissa vesiputkistoissa salakavalia vesivahinkoja.

Sen sijaan ultraäänilaitteella voidaan määritellä lähinnä vain putkiseinämän paksuutta ja laaja-alaisia vaurioita. Lisäksi ultraäänilaitteeseen liittyvä luotain on saatava putken pintaan kiinni, mutta röntgenkuvaus onnistuu myös eristekerroksen läpi.

Röntgenkuvauksellakin on rajoitteensa, sillä röntgenfilmi tai kuvauslevy on saatava kuvattavan kohteen taakse, joten putki on oltava näkyvillä rakenteiden ulkopuolella ja tilaa on oltava myös putken ympärillä. Myös kuvauksessa käytettävä säteilylähde on saatava noin metrin etäisyydelle kuvattavasta kohteesta. Kuvattava putkikoko voi olla halkaisijaltaan maksimissaan 300 mm.

Tyypillisesti kuvaus voidaan tehdä kellarissa kulkeville vaakaviemäreille tai pystyviemärien pinta-asennusosuuksille. Käyttövesi- ja lämmitysputkistoja kuvataan yleensä katossa kulkevien vaakaosuuksien kohdilta tai vaikkapa huoneistojen läpivientien yläpuolelta.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 3/09, joka ilmestyi 25.3.