Sisustamisessa pitkään vallinneen maalin valtakauden jälkeen tapetointi kasvattaa suosiotaan. Tapetoinnilla saadaan huoneisiin nopeasti ja kohtuukustannuksin ilmettä, jota muutoin olisi jopa mahdoton toteuttaa. Ennen tapettikauppaan ryntäämistä kannattaa silti tehdä selväksi tapetointiin liittyviä perusasioita.

Vielä jonkin aikaa sitten tapetti oli seinäpintana suorastaan pannassa. Pintakuosit ja moninaiset kuviomaailmat korvattiin selkeillä ja usein varmasti pitkähoitoisilla maalipinnoilla. Kaikkia linja ei miellyttänyt, mutta moni meni virran mukana, koska sisustusneuvojat sanoivat ”tyylipuhtaiden” pintojen edustavan ajan henkeä.

Nyt heiluri on liikahtamassa kohti menneitä aikoja. Esimerkiksi suomalaiset klassikkotapetit, kuten vaikkapa Birger Kaipiaisen suunnittelema Kiurujen yö tai Rut Brykin Apollo ovat taas suosiossa. Osasyynä innostukseen ovat tapetoinnin vaivattomuus ja nopeus. Näppärä ja innostunut harrastelija saa päivässä aikaan melkoisen määrän uuttaa seinäpintaa, kunhan tapettilaatu on helppo ja pohjat ovat kunnossa. Ammattilaisen palkkaaminen ei urakan kustannuksia liiaksi nosta, etenkin kun työosuuden pystyy hyödyntämään verotuksessa kotitalousvähennyksenä.

Vaikka tapetti alkaisi tuntua mielenkiintoiselta materiaalilta, on hyvä oivaltaa, ettei tyylimuutosta ole tarvetta omaksua kertaheitolla. Tapetointi ei oikein toimien ole peruuttamaton päätös. Järkevästi kiinnitetyn tapetin saa pois yllättävän helposti.

Kannattaako tapetointi teettää ammattilaisella vai tehdä itse, on kysymys, josta taitetaan peistä. Aina löytyy itseoppineita, joiden mukaan talotkin pitäisi rakentaa ilman ammattilaisten häiritsevää valvontaa.

Tapettityyppejä monia

Yleisin rautamarketti- ja sisustustavaratalotuote on nykyään paperi-vinyylitapetti, joka tyyppinimensä mukaisesti muodostuu kahdesta kerroksesta, joista paperi on alempana. Vinyylipintansa ansiosta tähän ryhmään kuuluvat tuotteet kestävät kevyttä pesua, joskaan mitään pesuhallien seinille sopivia pinnoitteita ne eivät ole.

Muovipintansa puolesta paperi-vinyylitapetit eroavat jo näppituntumalta monien muistamista mummolan tai lapsuusajan tapeteista. Perinnerakentajille kyseiset tapetit eivät välttämättä kelpaa, sillä ne eivät läpäise vesihöyryä yhtä hyvin kuin paperitapetit.

Uutena tapettityyppinä on markkinoille tullut venymätön polyesteriselluloosatapetti, jota kutsutaan myös kuitu-, non-woven- tai stabilit-tapetiksi. Merkittävin ero paperipohjaisiin tapetteihin on polyesteriselluloosan venymättömyys. Liisteriä ei tarvitsekaan imeyttää vuotaan, vaan liima-aines voidaan levittää seinälle.

Polyesteriselluloosatapetin erikoissovellus on niin sanottu maalaustapetti. Sitä myydään muun muassa Seimex- ja Patent Decor -tuotenimillä. Kyseinen tapetti voidaan maalata tai kuultovärjätä vesiohenteisilla lakoilla. Haluttaessa maalaustapetti voidaan myös irrottaa helposti seinästä.

Muista tapettityypeistä on hyvä mainita erilaiset tekstiilitapetit sekä täysvinyylitapetti. Näistä jälkimmäinen on tarkoitettu lähinnä kosteiden tilojen seinäpinnoitteeksi. Paperi-vinyylituotteista puhutaan toisinaan kyllä vinyylitapettina, mutta todellisuudessa kyse on tyystin erilaisesta tuotteesta. Täysvinyylin kiinnitykseen tarvitaan muun muassa huomattavasti tuhdimmat liimat kuin paperi-vinyylin kiinnittämiseen.

Lue tapeteista ja niiden kiinnittämisestä enemmän TM Rakennusmaailman numerosta 7/09, joka ilmestyi 28.10.