Mies valelee harjakattoa tervalla

Terva tekee komeaa paluuta rakentajien käyttöön. Tehokas, tuoksuva, luonnonmukainen ja lämminsävyinen terva sopii sen seitsemään virkaan katolta perustuksiin. Suomalaisen rakennusperinteen ylpeydenaihe sopii mainiosti myös nykyarkkitehtuuriin.

”Kattoremontti on kallis paukku. Siitä ei päässyt silti mihinkään, että vuonna -82 rakentamani talon katolle oli aika tehdä jotain. Mineriittipinta oli osittain rikki, ja nuohoojan siltoja oli paikkailtu. Pohdin erilaisia ratkaisuja. Kattotuolit eivät kestäisi painavaa tiilikatetta ja peltikattoremontti olisi tullut maksamaan laskujeni mukaan aluskatteineen ja ruoteineen 10 000–12 000 euroa”, kertaa talon isäntä Jorma Eskola.
Oli siis keksittävä jotain muuta, jotta Kuopion Neulamäen huipulla seisovan tiilitalon katto saisi uuden elämän. Eskola alkoi etsiä internetistä ratkaisua, jolla katon ikää saisi jatkettua ilman isoja ja kalliita rakennusoperaatioita. Sitten googlaus tärppäsi. Hän kiinnostui hakutuloksesta (www.tarcon.fi), jossa kerrottiin tervakäsittelyn tepsivän katon rappeutumiseen.
Eskola tarttui puhelimeen, sillä hänellä oli jo entuudestaan hyvä mielikuva tervasta. Työtapa vakuutti ja hinta vaikutti edulliselta verrattuna muihin remonttivaihtoehtoihin, joten hän päätti kokeilla. Sekin miellytti, että samalla katon saisi siististi yhtenäisen väriseksi. Eskola oli joutunut paikkaamaan kattoaan erivärisillä mineriittilevyillä alkuperäisten puutteessa.

Tiksotrooppinen tervamaali kattoa nuorentamaan

Eskola ei ole ongelmineen yksin. Kattohuolet ovat yleisiä. Peltikatto ruostuu, ja tiili, mineriitti sekä varttikatteet rapautuvat. Katon uusiminen on helposti kallis lysti, jos vähänkään täytyy tehdä muuta kuin uusia pinnoite, kuten Eskolan esimerkissä.
”Tavanomaisen kattoremontin hinnalla saisi jo huljakan kesämökin”, Tarcon Oy:n Raimo Heikkilä hieman liioittelee tuohduksissaan.
”Mielestäni kyse on paljolti turhasta kulutusjuhlinnasta. Vanha katto pannaan kaatopaikalle noin vain, vaikka muilla keinoilla sen ikää voitaisiin jatkaa”, hän kummastelee.
Tarcon Oy on maaliteknologia- ja maalausurakointiyritys, joka jatkaa vuonna 1948 perustetun Puijon Tervan perinteitä.
Eskolan kattoon laitettiin Puijon tervan tervamaalia. Tiksotrooppisen nesteen perusaineena on luonnon terva, joka on jalostettu lisäaineiden (mm. tervahiilivedyt) avulla imeytyväksi ja nopeasti kuivuvaksi maaliksi. Tavara ei vedä könttään viileällä ja se menee ruiskusta läpi. Pinta-alaltaan 250-neliöisen katon tervaus töineen ja materiaaleineen maksaa 20 euroa neliöltä.
Heikkilän mukaan katon ikä pitenee 15–25 vuotta, minkä jälkeen tervaus voidaan toistaa. Esimerkiksi varttikatteen kompostoitumaan alkanut pinta lopettaa tervattuna kompostoitumisen. Tervausta on tehty myös teollisiin kohteisiin, taannoin tervapinnan sai esimerkiksi Pielaveden S-marketin konesaumakatto.

Terva kuuluu suomalaiseen rakentamiseen

”Viime vuosikymmeninä tervan käyttö on ollut jatkuvassa nousussa Suomessa. Aito luonnontuote kiinnostaa taas laajasti rakentajia ja rakennuttajia. Asiantuntijoillemme sataa kyselyjä tuotteiden saatavuudesta ja tervan käytöstä. Opastamme mielellämme, sillä suomalaisen tervaperinteen säilyminen on tärkeä asia”, korostaa rakennuskonservaattori Olli Cavén Museoviraston rakennushistorian osaston restaurointiyksiköstä.
Tervan tulevaisuuden ainoa synkkä pilvi eli saatavuus askarruttaa. Suomalaiset tervakset on poltettu, Venäjän puu ja metsäpalokannot ovat nykyään monen mutkan takana. Onko suomalaisen tervan tulevaisuus kenties Virossa, jossa vaalitaan rakennusperinnettä? Pitkään myös terva-asioita urallaan katselleen Cavénin mukaan virolaiset ovat suomalaisten rinnalla oppipoikia terva-asioissa.
”Tervatiedon pitäisi levitä koko kansalle. Mitä teetkin, tee se tervan kanssa! Tervan valmistamisen voisi ottaa koulujen opetusohjelmaan vaikka patapolttona. Se sopisi osaksi kädentaitoja, kulttuurikasvatusta ja -tietämystä. Se on kaiken lisäksi hauskaa. Tervalle olisi saatava myös luomuhyväksyntä aitona, uusiutuvana luonnontuotteena”, vaatii Cavén.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 6/08, joka ilmestyi 17.9.