”Suomen markkinoilla on suuri määrä talousveden käsittelylaitteistoja. Hyvämaineisia ja vastuuntuntoisia laitetoimittajia on useita. Heillä on pitkäaikaisia näyttöjä toimivista systeemistä ja tyytyväisistä asiakkaista. Joskus luvataan liikaa. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos myyjä lupaa hyvää ja halpaa, kaikki ongelmat ratkaisevaa ja huoltovapaata laitetta”, toteaa ympäristötekniikan professori Tuula Tuhkanen Tampereen teknillisen yliopiston Bio- ja ympäristötekniikan laitokselta.

Kaikkiin vedenlaatuongelmiin löytyy talouskohtainen käsittelymenetelmä, mutta niiden käyttöikä ja kapasiteetti on rajallinen. Laitteet toimivat yleensä alussa hyvin. Useimpien toimintaperiaate on kuitenkin sellainen, että toimintakapasiteetti heikkenee, mitä enemmän ja huonolaatuisempaa vettä käsitellään. Vesihuoltoa

Nokian vesikriisissä vettä jaeltiin kunnan asukkaille erillistä vesipisteistä.

Käyttäjän on kannettava vastuunsa eli huollettava laitetta ohjeiden mukaan. Muuten läpi pääsee epäpuhtauksia tai pahimmillaan kertynyt aines lähtee kerralla liikkeelle.

Huoltotoimet ”riittävän usein” voi olla vaikea määritellä ilman vesianalyysia. Testauksen tärkeys toki ymmärretään, mutta asia unohtuu. Analyysit ovat myös melko hintavia. Usein näyte otetaan kaivosta eikä käsittelyjärjestelmän jälkeen eli myös laitteen toiminnan seuraaminen unohtuu.

Yleisimmät laatuongelmat eli korkea rauta- ja mangaanipitoisuus sekä humus ovat enemmän esteettisiä kuin terveydellisiä haittoja. Ne näkee ja maistaa helposti, jos suodatin ei toimi. Kaikkien haitta-aineiden läpimenoa ei voi aistia.

 

Esimerkiksi arseeni, uraani, radon tai fluoridi ovat tiettyjen alueiden kaivovedessä todellinen terveysriski. Jos terveydelle vaaralliset aineet vaivaavat vettä jatkuvassa käytössä, kannattaa harkita kunnan vesijohtoverkostoon tai pulloveteen siirtymistä.

Katso taulukko eri vedenpuhdistusmenetelmistä.