Puulattioiden betonipinnoitusta käytetään sekä uudisrakentamisessa että vanhojen tilojen remontoinnissa, mutta erityisesti remonttikäytössä se saattaa asiaan vihkiytymättömässä herättää ihmetystä. Vai miltä kuulostaa ajatus ”modernisoida” vanhan arvoasunnon hyväkuntoiset parkettilattiat peittämällä ne ohuella betonikerroksella?  Kyllä vain tulee – siis joillakin.

Näin työ etenee

Aluksi tarkastetaan, että parketti on kaikin puolin kunnossa ja hyvin kiinni alustassaan.  Yleensä näin onkin, mutta haperot kohdat – jos sellaisia on – poistetaan.
Sen jälkeen mahdolliset kolot täytetään, pinta hiotaan ja päälle liimataan lasikuituverkko. Nyt lattia on valmis ottamaan vastaan uuden ilmeensä.

Neljä kerrosta peräkkäin

Varsinainen pinnoittaminen tehdään vaiheittain. Parketille kaadetaan pieni annos pinnoitemassaa, joka levitetään ohueksi tasaiseksi kerrokseksi. Välittömästi tämän jälkeen kaadetaan seuraava annos – ja seuraava. Koko huone tehdään ripeästi valmiiksi yhteen kyytiin. Tällä tavoin pinnasta tulee yhtenäinen, eivätkä annosten reunat ehdi kovettua ja muodostaa ”valusaumoja”.

Työ ei itse asiassa ole kovin vaikeaa, mutta tietyt niksit siinä pitää opetella. Muuten lopputuloksesta saattaa tulla turhan krouvi. Pinnoitemassa koostuu polymeeri-vesiseoksesta, väriaineesta, kiviaineksesta ja sementistä. Massa sekoitetaan työmaalla juuri ennen levittämistä.

Normaalissa tapauksessa lattialle levitetään peräkkäin neljä kerrosta, joiden lopullinen kokonaisvahvuus on vain 2-3 millimetriä. Kahdessa alimmassa kerroksessa kiviaines on hiukan karkeampaa kuin kahdessa pintakerroksessa. Uusi kerros voidaan levittää edellisen päälle jo siinä vaiheessa, kun edellinen ei ole vielä täysin kuivunut. Näin työ saadaan valmiiksi varsin nopeasti, kahdessa tai kolmessa päivässä.

Kun kaikki kerrokset on levitetty ja massa on täysin kuivunut, vuorossa on hionta. Se tapahtuu pääasiassa koneellisesti, mutta ahtaat paikat kuten nurkat ja mahdolliset portaat joudutaan tekemään käsityönä.
Hionnan jälkeen urakka alkaa lähennellä jo loppuaan. Vain pintakäsittely – viimeinen silaus – puuttuu, ja sen vaikutus onkin olennainen. Vaihtoehtoina ovat joko silikaattipinnoite tai lakkaus. Kiiltovaihtoehdot ovat matta, satiini tai kiiltävä.