Ikkunan tiivistystyö aloitetaan kartoituksella. Tällöin selvitetään muun muassa tarvittavan tiivisteen määrä ja tyyppi. Todennäköisyys sille, että ikkunoiden käyntivälys on koko talossa yhtä suuri, on olematon.

Vanha kunnon sinitarrakikka on hyvä tapa selvittää tiivisteraon paksuus. Ensin vanha tiiviste poistetaan, minkä jälkeen karmin ja puitteen väliin asetetaan kimpale sinitarraa. Sitten puite suljetaan ja lukitaan. Kun ikkuna taas varovasti avataan, raon muotoon puristuneesta tarrapalasta voidaan mitata ikkunan tiivisteväli.
Ennen kuin uutta tiivistettä aletaan kiinnittää, kiinnityspinnan kunto tulee tarkistaa. Jos tiivistepinta on likainen, vanhan liiman peitossa tai maali hilseilee, ei mikään tiiviste pysy kiinni kuin korkeintaan niittaamalla. Suttuisissa tiivistyspinnoissa lieneekin osasyy tarrapinnalla varustettujen ikkunatiivisteiden huonoon maineeseen.

Mikään ei toki estä harrastelijaa käyttämästä O-profiilin silikonikumitiivisteitä. Niiden kiinnittäminen silikonimassalla edellyttää kuitenkin hieman enemmän malttia. Tiiviste on aseteltava venyttämättä paikalleen heti sen jälkeen, kun silikoni on levitetty puitteen tai karmin tiivistepintaan. Tiivistettä ei saa liikutella silikonin kuivumisen aikana.

Käytännössä valtaosa kotitiivistäjistä päätyy tarratiivisteen käyttöön. Niiden profiileja ilmaistaan kirjaimilla, esimerkiksi D, P, K tai M. Itse profiili ei ole kuitenkaan niin tärkeä kuin tiivisteen tehollinen paksuus. Tyypillisesti M- tai K-tiivisteet sopivat kapeampiin tiivisterakoihin, ja paksummissa raoissa käytetään D-tiivisteitä.

Liimattavien ja tarratiivisteiden lisäksi on saatavilla niin sanottuja nuolitiivisteitä. Ne muodostavat silikonikumisen O-profiilin, jonka kyljessä on nuolimainen kiinnitysharjanne. Nuolitiivisteen käyttö edellyttää puitteessa tai karmissa olevaa tiivisteuraa, johon nuoliharjanne painetaan.

Puitteeseen vai karmiin?

Vanhojen ikkunoiden tiivistäminen on periaatteessa helppoa, sillä tiivisteet vedetään samoihin kohtiin, mistä vanhat tiivisteet irrotetaan. Valitettavan usein tiivistyksiä on kuitenkin aikojen saatossa viritelty miten sattuu. Tällöin tarvitaan harkintaa ja päättelykykyä.

Selkein tiivistyskohta löytyy ikkunapuitteen huulloksesta. Kiinnitys huulloksiin tapahtuu siten, että liima- tai tarrapinta tulee lasin kanssa samansuuntaiseksi. Näin taataan, ettei tiivisteisiin kohdistu ikkunaa avattaessa ja suljettaessa sivusuuntaisia voimia, jotka repivät tiivisteet ajan myötä paikoiltaan.

Paksummissa sisäpuitteissa tiivistys tarvitaan sekä karmin että puitteen huullokseen. Yhteen puitteeseen tulee näin tuplatiivistys. Oikein toteutettuna ratkaisu takaa jo erinomaisen ilmatiiviyden.
Vanhemmissa kolmilasisissa MSK-ikkunoissa työtä on vielä enemmän. Myös ulko- ja välipuitteen rako on tiivistettävä. Varsinaista tiivistehuullosta ei ole välttämättä lainkaan, joten tiiviste liimataan suoraan puitteen pintaan. Tarkoitukseen ovat omiaan sopivan paksuiset M- ja K-tiivisteet.

Tuuletusraolla vai ilman

Yksi ikkunoiden tiivistyksen jatkuvista epätiedon aiheista on se, milloin ja minne niin sanotut tuuletusraot tulee jättää. Oikean vastauksen saaminen edellyttää ainakin tietoa siitä, onko huoneiston korvausilman tulo asiallisesti järjestetty. Mikäli ilmanvaihto ei ole ikkunoiden kautta virtaavan korvausilman varassa, sisäpuitteet tiivistetään joka sivuiltaan ilman tuuletusrakoja.

MSK-ikkunoissa toisiinsa kytkettyjen sisä- ja keskipuitteiden väliin tarvitaan jo tuuletusraot. Huurtumisen estävät muutaman sentin mittaiset tiivistekatkot sijoitetaan yleensä puitteen yläkulmiin.

Myös ulkopuitteeseen jätetään tuuletusraot. Nekin sijoitetaan useimmiten puitteen yläreunaan. Tavanomaisessa ikkunassa riittää yleensä kaksi noin viiden sentin mittaista katkosta ylätiivisteessä.
Taloissa, joissa korvausilma tulee ikkunan karmien ja puitteiden välistä, kannattaa vakavasti harkita kunnollisten korvausilmaventtiilien asentamista.

Saatavilla on sekä perinteisiä seinän läpäiseviä että ikkunan yläkarmiin asennettavia ratkaisuja. Korvausilman uudet kulkureitit on joka tapauksessa avattava ennen kuin ikkunatiivisteiden tuuletusraoista luovutaan.
Tuuletusrakojen sijaintia on tosin syytä pohtia tapauskohtaisesti. Ainakin vaativissa kohteissa, joissa ikkunat ovat pahasti alttiina viistosateelle, ulkopuitteen alareunan tiivistysaukot saattavat toimia reittinä vedelle. Tällöin on turvallisinta tehdä ulkopuitteen tuuletusraot ylätiivisteeseen.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 12/13, joka ilmestyi 18.12.