Vanhojen talojen muovilattioissa on hyvin todennäköisesti asbestia, jonka purkaminen on ammattilaisen työtä. Tyypillinen virhe on vesikiertoisen lattialämmityksen vänkääminen vanhaan taloon, johon se ei sovi.

Vanhojen talojen muovilattioissa on hyvin todennäköisesti asbestia. Käytännössä kaikissa 1920—1990-luvuilla valmistuneissa rakennuksissa on käytetty jossakin kohtaa asbestia, eniten sitä käytettiin 60- ja 70-luvuilla. Vasta noin vuodesta 1995 lähtien matot alkoivat olla muovia.

”Ehjä materiaali ei ole terveydelle vaarallinen, mutta purkutyö ja rikkoontuminen altistavat vaarallisesti. Purkutyön saa suorittaa vain rekisteröity pätevä ammattihenkilö, jos talosta löytyy asbestia”, korostaa Mäkinen.

Vaikka matto ei olisikaan rikki, asbestia sisältävän muovimaton päälle asennettu solumuovi ja laminaatti hautovat tehokkaasti alle jäävää mattoa. Asbestipommi jää muhimaan, kun sitä muuten haihtuisi vähitellen huoneilmaan, mikä ei sekään ole terveellistä sisäilman kannalta.

”Ei ole muutoinkaan järkevää remontoida monta kerrosta lattiaa päällekkäin. Kerrokset alkavat muhia, hautua ja reagoida keskenään. Puulattian päälle asennettu muovilattia hautoo sekin. Vanhassa talossa olisikin hyvä ensin selvittää vanhan lattian remonttimahdollisuudet ja vasta sitten tutustua vaihtoehtoisiin uusiin lattiamateriaaleihin. Valmistajien sivuilta pitäisi katsoa vaihtoehdot sillä silmällä, että vanha lattia on lähtökohtana, jos sen päälle aiotaan asentaa uusi”, Mäkinen huomauttaa.

Mäkinen törmää neuvontatyössään usein virheisiin, joita lattian remontoijat tekevät. Tyypillinen muotivillitys on vesikiertoisen lattialämmityksen vänkääminen vanhaan taloon, johon se ei yksinkertaisesti sovi.

”Vanhoissa rintamamiestaloissa on tarkoituksella patterit seinillä, jotta ne lämmittävät ja kierrättävät ikkunoiden edustalta ilmaa huoneisiin. Nykyään halutaan patterit pois ja lämpöä lattiaan, jolloin ikkunat kostuvat ja alkavat homehtua ja kosteus menee rakenteisiin.”

Lue lisää:

Pientalon lattiaremontissa kannattaa katsoa pintaa syvemmälle