Vantaalaisen omakotitalon katolla on tyhjiöputki-aurinkokeräin. Siinähän sinänsä ei enää ole mitään ihmeellistä, mutta tämä keräin on ripustettu telineeseen reilusti kattopinnasta irti ja sitä ympäröi kuusi suorakaiteen muotoista levyä. Levyjen takapinnalla lukee ”Solixi”.

Solixi on uusi suomalainen, patenttihakemuksella suojattu keksintö, jossa tyhjiöputkikeräimen tehoa parannetaan roimasti siihen kohdistettujen, auringon kulkua seuraavien peilien eli heliostaattien avulla. Kyse on helmikuussa käynnistetystä prototyypistä, jonka tuottoa on seurattu tarkasti alusta alkaen. Teho kasvaa niin paljon, että aurinkolämmön voi sanoa olevan jo tämän talon päälämmitysjärjestelmä.

”Eräänä päivänä koetin hakea netistä yhtä tietoa: paljonko aurinkokeräimistä tulee kilowattitunteja. Minua eivät kiinnostaneet esimerkiksi testitulokset, vaan etsin sitä, paljonko minä saisin omassa talossani ja kuinka tuotto jakautuu vuodessa. Ei löytynyt. Se mitä löytyi, oli ristiriitaista ja epätieteellistä, hatusta vedettyä tarinaa. Paljon hokemia, mihin aurinkoenergia Suomessa muka kelpaa ja riittää”, Jaakkola kertoo.

Sitten hän kiipesi talonsa katolle ja alkoi miettiä, mitä tarvittaisiin aurinkoenergian keräämiseksi ja mikä olisi mahdollista.
”Ensimmäinen järjestelmän vakiointi tapahtui siinä, että keräin nostettiin irti katosta, suunnattiin oikeaan ilmansuuntaan ja oikeaan kulmaan. Silloin sen tuotto voidaan laskea”, Jaakkola kertoo.
Tämä on hänelle tärkeää, sillä siten vastataan kysymykseen, joka häntä itseään askarrutti alussa: paljonko kilowatteja minä omassa talossani tällä laitteella saan.

Vaikka Solixi siis vielä on prototyyppi, se olisi sellaisenaan toteutettavissa minne tahansa. Nettisivuilla Jaakkolalla onkin jo myös kahden omakotikokoluokkaa suuremman Solixin kuvaus: suurin 10-malli soveltuisi yli kymmenen metrin korkuisena kerrostalojen katolle ja onpa sen peilipinta-alakin kymmenkertainen omakotimalliin verrattuna.

Tehon kasvattaminen peilien pinta-alaa lisäämällä sen sijaan, että lisättäisiin keräimien määrää, on varmasti myös taloudellisesti edullisempaa ja järkevämpää, vaikka prototyypissä käytetyt osat ja heijastinpinnoitteet eivät ihan halpoja olekaan. Peilejäkään ei kuitenkaan voida lisätä määrättömästi, sillä tyhjiöputkien kestokyky joutuu joka tapauksessa koetukselle niihin kohdistuvan säteilyn moninkertaistuessa.

Ensimmäiset vastaväitteet, joita Solixi kohtaa, kohdistuvat yleensä juuri peileihin. Niiden epäillään lähtevän lentoon pienelläkin tuulella, myrskyjen aiheuttamista tuulikuormista puhumattakaan. Ja entä sitten ukonilma – ilmiselvä salamaniskun vaara on.

Solixin automatiikka osaa kuitenkin kääntää peilit myrskyasentoon tuulen nopeuden noustessa myrskylukemiin, ja yli 30 sekuntimetrin tuulia on sentään kovin harvoin. Nekin Solixin pitäisi mitoitusohjelman mukaan kyllä selvittää ongelmitta. Salamaniskujen varalta tarvitaan kunnollinen ukkosenjohdatin.

Jaakkolalla on alusta asti ollut periaate pitää kaikki mahdollisimman avoimena, ja niinpä mittausdatakin löytyy kokonaisuudessaan nettisivuilta www.solixi.com – josta muutenkin voi lukea lähes kaiken, mitä järjestelmästä on tarpeen tietää.

Kansallinen patenttihakemus on jätetty marraskuussa 2011, kansainvälinen vuotta myöhemmin. Jyri Jaakkola kertoo panostaneensa paitsi hirmuisen määrän aivotyötä ja aikaa, myös koko tukun rahaa tuotekehitykseen. Jaakkola ei kuitenkaan aio perustaa Solixi-tehdasta tai Solixi-kauppaa, vaan toivoo löytävänsä alihankkijan valmistamaan tuotetta ja jälleenmyyjät myymään.

Olisiko Solixille sitten kysyntää?
”Tämähän on ihan loistava tuote. En luovu mistään hinnasta. On ollut ihan hölmöä aikaisemmin, ettei sitä ole ollut”, Jaakkola sanoo.
Samaa mieltä on ollut moni muukin tilausmahdollisuutta kysynyt.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 5/13, joka ilmestyi 24.4.