Huhtikuun numerossamme kerroimme hienosta suomalaiskeksinnöstä Solixista, joka moninkertaistaa aurinkokeräimen tehon. Solixin keksijä Jyri Jaakkola oli sijoittanut ison määrän sekä henkistä että materiaalista pääomaa keksintöönsä ja hakenut sille patenttisuojaa. PRH:n välipäätöksissä asiaan oli suhtauduttu myönteisesti.

Sitten kaikki kaatui. Patenttia ei myönnetty, koska keksinnöllisyyttä muka puuttui.
”Päätös on virallinen. Ei patenttia, jos ei neljättä kertaa selitä, vaadi ja maksa. Tuhansia euroja ja kaksi vuotta on kulunut, eikä PRH vielä tiedä edes, mistä osista Solixi koostuu, hyödystä ja idean ymmärtämisestä puhumattakaan.”

Ei ihme, että Jaakkola turhautui jatkuvaan rahastamisen kohteena olemiseen ja lopetti Solixin kehittämisen. Apua ei tullut sen paremmin Tekesistä kuin Keksintösäätiöstäkään.

Sanotaan, että byrokratia on venäläinen keksintö, jonka ranskalaiset ovat jalostaneet taiteeksi. Suomalaiset virkamiehet tuovat siihen oman lisänsä, kuten tässä tapauksessa: idiotismin. Perusteluista, joita Jaakkolalle on annettu, käy näet ilmi, ettei asiasta päättänyt PRH:n virkamies ole tutustunut Solixiin juuri lainkaan tai sitten ei ole ymmärtänyt asiasta ”hölkäsen pölähtävää”. Ja niin tuli torpattua keksintö, jolla olisi ollut edelleenkehitettynä kaupallista potentiaalia vaikka kuinka paljon.

Itkettävyyden ja naurettavuuden rajamailla liikutaan, kun samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriö kyselee kansalaisilta aloitteita, miten Suomesta saadaan hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. ”Millä keinoilla Suomen tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään? Mihin velvoitteisiin olet valmis hiilijalanjälkesi pienentämiseksi? Miten äänesi kuuluisi parhaiten energia- ja ilmastotiekartan valmistelussa kohti vuotta 2050?”

Että pakkoa ollaan sitten taas tarjoamassa, vaikka hyviäkin keinoja olisi. Entä, jos emme ole valmiita mihinkään velvoitteisiin, mutta hiukan kannustamalla Jaakkolan kaltaisia Solixin-keksijöitä syntyisi paitsi hiilineutraalimpi Suomi, myös teollisuutta, työpaikkoja ja vientituloja?