Taakse jäänyttä tulevaisuutta

Muovitalo Futurosta lupailtiin tulevaisuuden olotilaa. Yhdessä muiden Casa Finlandia -rakennusten kanssa sen piti mullistaa asumisen muodot. Maailmanvalloitus loppui lyhyeen, mutta Futuro elää edelleen.

Vuonna 1968 opiskelijat mellakoivat Pariisissa ja Prahan kevään vapauden tuulet kukoistivat hetken. Suomessa opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon. Eduskunnan kassaholvista löytyi 16 miljoonaa markkaa valtiolle tilittämättömiä kansanedustajien palkkojen ennakonpidätyksiä.
Vietnam oli liekeissä ja kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King murhattiin. Ilmailupiireissä juhlittiin Boeing 747:n tehdessä ensilentonsa. Avaruuskilvassa ohitettiin rajapyykki, kun Apollo 8 asettui hetkeksi kuun kiertoradalle. Nimitys ”hullu vuosi” tuntui oikeutetulta.

Mullistusten keskelle ajoittui myös kotimaisen Futuro-muovitalon julkistus. Kansan suussa ufotaloksi nimetyn, halkaisijaltaan noin kahdeksanmetrisen rakennuksen muodot viittasivat avaruuden valloitukseen ja vieraista maailmoista tuleviin vierailijoihin. Futuron suunnittelijan, arkkitehti Matti Suurosen mukaan kyse oli kuitenkin puhtaasta matematiikasta. Ellipsimuodot olivat tarkoituksenmukaisia.

Hanke sai alkunsa, kun lääkäri Jaakko Hiidenkari tilasi Futuron koulutoveriltaan Suuroselta vuonna 1965. Tarkoituksena oli suunnitella nopeasti käyttökuntoonsa lämmitettävä hiihtomaja vaikeakulkuiseen maastoon. Prototyyppitalo numero 000 pystytettiin laskettelurinteeseen Kalpalinnan lähelle Futuron julkistamisvuoden kesäkuussa.

Elliptiset muodot palvelivat käyttötarkoitusta, ne olivat siis oman aikansa funkkista. Talo piti saada nopeasti lämpimäksi. Futuron myöhemmät vaiheet ovat osoittaneet, että pyöreys oli eduksi myös vaativassa ilmanalassa. Yksi säilyneistä ufotaloista on edelleen turismikäytössä Dombaissa Venäjän Kaukasuksella peräti 2 400 metrin korkeudessa.

Myös Futuron materiaalit olivat edistykselliset. Polyesterihartsiin ja lasikuituun perustunut lujitemuovikuori kätki sisäänsä polyuretaaniytimen. Näin syntyneellä ”kerrosvoileivällä” oli painoonsa ja mitoituksiinsa nähden ilmiömäinen rakenteellinen kestävyys ja hyvä lämmöneristävyys. Futuroa pidettiin vuoden 1971 Saksan Lüdenscheiden IKA ’71 -muovitalomessuilla ehkä ainoana loppuun asti ajateltuna rakennuksena.

Myös kaupallisesti Futuro näytti nousevan liitoon. Suomessa Futuroa valmisti Polykem Oy, ja lisenssioikeudet myytiin kaikkiaan 25 maahan. Näistä kymmenessä tuotanto myös aloitettiin. Futurot toimivat uusiseelantilaisina pankkikonttoreina ja Ruotsin ilmavoimien tähystystornien ylärakenteina.

Vuoden 1973 öljykriisi iski kuitenkin pahaan saumaan. Muovin raaka-aineen hinnannousu ajoi muovitalojen valmistuksen taloudelliseen umpikujaan. Jo entuudestaan kalliin tuotteen valmistuskustannukset kohosivat kestämättömiksi. Yksi toisensa jälkeen Futuron lisenssivalmistajat ajautuivat selvitystilaan tai lopettivat muutoin toimintansa. Polykem jatkoi kuitenkin Futurojen valmistusta aina vuoteen 1978.

Idänkaupasta ja Moskovan vuoden 1980 olympialaisista näytti muodostuvan Futuron ja muiden Matti Suurosen suunnittelemien Casa Finlandia -muovitalojen pelastus. Alkujaan Futuron itsensä ei tosin pitänyt olla myyntilistalla. Polykemin edustajan taitava sanailu siitä, ettei Futuroon ollut varaa kuin rockefellereillä, sai tinkimishaluiset, mutta ylpeydentuntoiset neuvosto-osaajat innostumaan talosta.
Maailmanpolitiikka iski jälleen kapuloita rattaisiin. Afganistanin sota ja sitä seurannut länsimaiden Moskovan olympialaisten boikotti romuttivat yli sadan muovitalon jo sovitut kaupat.

Futuron tarina ei kuitenkaan loppunut. Osa valmistetuista taloista on jopa edelleen käytössä. Tarkoista määristä ei vain ole ehdotonta tietoa, koska ulkomaiset lisenssivalmistajat eivät raportoineet niitä Polykemille.

Lue Futurosta kaikki TM Rakennusmaailman numerosta 6/12, joka ilmestyi 4.7.