Talo Kirkkonummella pitäisi liittää vesiosuuskunnan verkkoon, koska vesiosuuskunta tarvitsee maksajia. Se, että maasto etulalla näkyvän pumppukaivon ja talon välillä on avokalliota jonka louhiminen nostaa liittymähinnan yli 50000 eruon, ei kunnan mielestä ole kohtuutonta.


Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyssä panostetaan nyt viemäreihin. Vesiosuuskunnat kaivavat maahan tuhansia kilometrejä viemäriputkia, joihin kiinteistöjä liitetään pakolla – ja hinnalla millä hyvänsä. Maa- ja metsätalousministeriö on nyt yhdessä ympäristöministeriön kanssa julkaissut valtakunnallisen viemäröintiohjelman, missä viemäröinti nostetaan kaikkien muiden jäteveden käsittelytapojen edelle. Pakkoliittäminen saattaa kuitenkin loukata perustuslakia.

Vuonna 2000 rakennetussa Älvsby-talossa Kirkkonummen Luomassa on kiinteistö, jolla on oma porakaivo. Käymälä-, pesukone-, keittiö- ja tiskikonevedet menevät suureen umpisäiliöön ja pesuvedet kolmiosaisen saostussäiliön kautta imeytyskenttään. Talousveden laatu on tutkittu eikä ympäristötarkastaja löytänyt mitään merkkejä jätevesiongelmasta.

Alueelle perustettiin kuitenkin taannoin vapaaehtoinen vesiosuuskunta. Kiinteistö ei liittynyt siihen, koska tarvetta ei ollut. Nyt kunta on vahvistanut vesiosuuskunnan alueen vesihuollon toiminta-alueeksi, ja liittyminen on yhtäkkiä vesihuoltolain perusteella pakollista, kunhan siitä ei aiheudu kiinteistönomistajalle kohtuuttomia kustannuksia.

Tontti on kallioinen ja liittymispiste kaukana talosta. Liittyminen vesiosuuskuntaan edellyttää kalliolouhintaa, urakoitsijan mukaan arviolta 34 000 euron edestä. Kun liittymä maksaa 12 000 euroa ja siihen putkitöiden hinta päälle, se tarkoittaa käytännössä huomattavasti yli 50 000 euron laskua. Tästä huolimatta Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunta kumosi asukkaan vapautushakemuksen ja edellyttää, että kiinteistö liitetään vesiosuuskunnan verkkoon. Argumenttina on, että vapautuksen myöntäminen merkitsisi osuuskunnan talouden vaarantamista, koska liittymismaksuilla rahoitetaan osuuskunnan lainaa.

”Onhan se näppärää, kun porukka voi perustaa vapaaehtoisen osuuskunnan ja myöntää itselleen edullisia vesiliittymiä. Sitten kun talous on mennyt kuralle, liitetään pakolla kaikki muut paljon korkeampaan hintaan velkojen maksua varten. Sehän on kuin klassinen pyramidihuijaus”, toteaa kiinteistön toinen omistaja.

Tapaus on nyt Helsingin hallinto-oikeuden käsittelyssä. Aikaisemmin hallinto-oikeus on miltei aina tuominnut vesiosuuskunnan hyväksi. Tapaus edennee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, koska olipa tuomio mikä tahansa, hävinnyt osapuoli luultavasti valittaa.

Vesihuoltolaki, jonka nojalla asukkaita pakkoliitetään vesiosuuskuntaan, puhuu kohtuullisuudesta. Tämäkö on kohtuullista? Kiinteistöä, joka ei vähimmässäkään määrin kaipaa vesiosuuskunnan palveluja, vaaditaan liittymään yli 50 000 euron hintaan – jottei vesiosuuskunnan talous vaarantuisi, koska rahat tarvitaan vesiosuuskunnan lainojen maksuun!

Myös kantoveden varassa olevia vapaa-ajan kiinteistöjä pakotetaan mukaan vesiosuuskuntaan. Useimmiten vapautuksen epäämisen perusteena on alueen vesihuollon turvaaminen. Jos kiinteistöjä jää pois vesi- ja viemäriverkostoista, virtaamat voivat jäädä liian pieniksi ja osuuskunnan talous vaarantuu. Se, onko liittyminen tarpeellista pakkoliitettyjen kiinteistöjen oman vesihuollon turvaamiseksi tai jätevesien asetuksen vastaisen käsittelyn takia, jää useimmiten sivuseikaksi.
Paitsi että liittymismaksu on monelle syrjäseudun asukkaalle valtava summa, johon joudutaan ottamaan lainaa, moni vastustaa liittymispakkoa jo periaatteesta. Tarinat ihmisistä, jotka ovat muuttaneet saareen vesiosuuskuntaa pakoon, ovat paikoin totta.

Paskalain seurausta tämäkin. Haja-asutusalueita koskeva jätevesiasetus revittiin auki toissavuonna ja uusi, hieman lievempi asetus astui voimaan. Asia ei kuitenkaan muuttunut miksikään: haja-asutusalueiden jätevesille on keksittävä hyväksytty käsittelymenetelmä 15.3.2016 mennessä.
Valtion ja kuntien pääpaino on kuitenkin siirtynyt pienpuhdistamoista viemäreihin. Maaseudulla kaivetaan kiihtyvällä vauhdilla maahan viemäriputkia ja asukkaat pakotetaan liittymään vesiosuuskuntiin. Siitäkin huolimatta, että moni asukas on jo järjestänyt jätevedenpuhdistuksensa, pienpuhdistamolla tai muuten.

Monissa kunnissa tulkitaan vesihuoltolakia siten, että kaikki kiinteistöt ovat velvollisia liittymään vahvistettuun vesihuoltoverkkoon, maksoi mitä maksoi. Itse lakitekstissä, vesihuoltolain tavoitteissa sen sijaan todetaan, että tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin saadaan moitteetonta talousvettä sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti.
Mikä sitten on kohtuullista? Vuoden 2011 jätevesiasetuksen perustelumuistio määrittelee kohtuullisuuden näin:
”Kunnan vastuulla on suunnitella ja toteuttaa kokonaisuutena vesihuollon järjestelyt kunnassa vesihuoltolain mukaisesti siten, että laitoksen viemäröinti ulotetaan alueille, missä se on ympäristösuojelullisesti ja taloudellisesti perusteltua. Tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, ettei vesihuoltolaitosten toiminta-alueita ja siten viemäriverkostoon liittymisvelvollisuutta tulisi ulottaa alueille, joilla viemäriverkoston rakentamisen kustannukset tulevat kiinteistön omistajalle selvästi ympäristönsuojelun vaatimukset täyttävän, kiinteistökohtaisen jätevesiratkaisun kustannuksia kalliimmaksi.”

Näyttää vahvasti siltä, että ympäristöministeri Hassin 90-luvulla keksimä ylevä ajatus – Itämeren suojelu kotitalouksien jätevesiltä – joka aikanaan johti vuoden 2003 jätevesiasetukseen eli paskalakiin, päätyy itseään vastaan siten, että entistä enemmän kotitalouksien jätevesiä joutuu Itämereen. Ja vieläpä kotitalouksien itse maksamia, miljardien eurojen hintaisia viemärilinjoja pitkin.
Halvemmalla saisi kuitenkin paljon parempaa: muutaman euron lahjoitus John Nurmisen Säätiölle vaikuttaa Itämeren tilaan myönteisemmin kuin muutama tuhat kertaa kalliimpi vesiosuuskuntaliittymä.

 Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 1/13, joka ilmestyi 23.1.