Tutkimukset aloitettiin kellarikerroksen maanvastaisten seinärakenteiden tutkimisella, sillä samassa tilassa oli aikaisemmin havaittu poikkeavaa hajua. Kodin ulkopuolella oli havaittavissa puutteita muun muassa katolle tulevien sadevesien poisjohtamisessa. Myös talon vierustat viettivät ylärinteen puolella kohti rakennusta ja salaojien tarkastuskaivoja ei ollut. Nämä kaikki ovat tyypillisiä kyseisen rakennusaikakauden ongelmia, eikä tilanne vaikuttanut tutkimuksien alussa hyvältä. Monet eri tekijät lisäsivät maanvastaisten seinärakenteiden riskejä.

Puutteellinen salaojitus ja virheellinen perustaminen

1980-luvun kellarillisissa omakotitaloissa perusmuuri on tyypillisesti harkkorakenteinen ja perustettu maanvaraisille betonianturoille, aivan kuten tutkimuskohteessakin oli tehty. Perusmuurin vedeneristys toteutettiin tuohon aikaan usein patolevyllä, mutta se päättyi jo yleensä anturan yläpinnan yläpuolelle. Tästä johtuen maaperän kosteus pääsee siirtymään perusmuurin alaosaan sekä anturaan, jolloin kosteus nousee kapillaarisesti perusmuurin ylempiin osiin aiheuttaen rakenteisiin kosteusrasitusta.

Omakotitalon alapohjan ja perustuksien alla sekä perusmuurin ulkopuolella täyttömaana käytettiin 1980-luvulla hienojakoista maa-ainesta, joka aiheuttaa kapillaarisen kosteuden nousun rakenteisiin. Tällainen maa-aines voi tukkia myös salaojaputkia, mikä edelleen lisää maanvastaisten rakenteiden kosteusrasitusta.

Aikakauden rakentamiselle oli myös tavanomaista, ettei salaojitusta rakennettu. Mikäli sellainen on, on se yleisesti asennettu virheellisesti anturan yläpinnan yläpuolelle – jos ei kokonaan niin ainakin osassa rakennusta, jolloin se ei toimi suunnitellulla tavalla. Vaikka salaojat on asennettu, ei salaojien tarkastuskaivoja ole yleensä asennettu, jolloin salaojia ei voida helposti huoltaa tai niiden toimintaa seurata. Salaojitusta ei löytynyt tutkittavana olevasta kodistakaan.

Mikäli salaojien tarkastuskaivot on asennettu, voidaan salaojituksen toimintakuntoa selvittää salaojien kuvauksella. Rakennuksen perusmuurin vedeneristyksen toteutuksen ja toimivuuden sekä täyttömaiden laadun tutkiminen vaatii aina rakennuksen vierustan osittaista auki kaivamista ja tätä vaatii myös salaojien toimintakunnon ja korkeusaseman selvittäminen, mikäli järjestelmää ei ole varustettu tarkastuskaivoilla.

Salaojajärjestelmän osalta on hyvä huomioida, että 1980-luvulla rakennettujen rinne- ja kellarillisten talojen järjestelmät ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä, joka on huollettuna 30 vuotta ja huoltamattomissa järjestelmissä vielä 25 % lyhyempi.

Rakenteiden kosteusmittauksia ja mikrobinäytteitä

Kellaritilojen maanvastaisissa seinissä rakenteen lämmöneristys on tyypillisesti toteutettu rakenteen sisäpinnalle puukoolauksella ja mineraalivillaeristeellä, jolloin rakenteeseen liittyy riski kosteus- ja mikrobivaurioista, rakennuksen ulkopuolisen kosteuden siirtymisestä perustuksissa sekä sisäilman kosteuden tiivistymisestä lämmöneristyksen taustalle viileämpään kivirakenteeseen. Näin oli myös tutkimuskohteena olevassa omakotitalossa.

Kuntotutkimukset aloitettiin avaamalla kellarikerroksen sisäpintojen rakenteita. Maanvastaisien seinien sisäpuolelta lämmöneristettyjen rakenteiden kunnon selvittäminen vaatii rakenteen sisäpinnan avaamista, koska rakenteiden vauriot eivät ole tyypillisesti havaittavissa rakenteen pinnalta, vaikka rakenne olisikin vaurioitunut kosteudesta. Lisäksi avauksien kohdilla tulee aina harkita, tehdyistä havainnoista sekä kosteusmittauksien tuloksista riippuen, materiaalien mikrobinäytteiden keräämistä. Rakenteiden vauriot eivät ole aina aistinvaraisesti havaittavissa. Rakenteen kosteustilanne voi myös vaihdella merkittävästi eri olosuhteissa ja vuodenaikoina, jolloin hetkellisen mittaustuloksen perusteella ei voida arvioida rakenteen vaurioitumisriskiä luotettavasti.

Maanvastaisten rakenteiden kunto sekä toteutustapa on aina syytä selvittää rakenteita avaamalla, mikäli kellaritiloja remontoidaan – sekä erityisesti, jos tiloissa olevia märkätiloja remontoidaan. Kellaritilojen remontointien yhteydessä riskialttiit rakenneratkaisut on yleensä perusteltua poistaa ja korvata uusilla.

Rakenteisiin tehtiin kosteusmittauksia ja avauksista kerättiin mikrobinäytteitä. Lisäksi kodissa avattiin kellarikerroksen etusivun seinien sisäpuolisia rakenteita maanpinnan yläpuolelta.

Korkeita kosteuspitoisuuksia märkätiloissa

Ylärinteen puoleisten rakenneavauksien kohdilla todettiin poikkeavaa mikrobitoimintaan viittaavaa hajua sekä yksittäisiä lahovaurioita puurakenteissa. Tämän lisäksi rakenteen eristekerroksesta mitattiin korkeita suhteellisen kosteuden pitoisuuksia (RH yli 90 %). Alapohjan betonilaatan ja perusmuurin välillä todettiin rako ja raon kohdalla ilmavirtausta alapohjan alapuolelta sisätiloihin päin. Rako mahdollistaa epäpuhtauksien ja hajujen kulkeutumisen alapohjan alapuolelta sisäilmaan vuotovirtauksien mukana.

Suurimmat kosteudet rakenteissa sekä puukoolauksien lahovauriot löytyivät kodin märkätiloista. Niiden pinnat sekä vedeneristykset oli remontoitu alle kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta remontoinnin yhteydessä ei oltu tarkastettu tai muutettu maanvastaisien seinien sisäpuolisia rakenteita.

Märkätilojen rakenteet tulisi aina tutkia remontin yhteydessä tarkasti, sillä niihin on voinut aiheutua vaurioita ulkopuolelta tulevan kosteusrasituksen lisäksi myös rakenteiden kosteussulkujen tai vedeneristyksien puutteista johtuen. Avauksien kohdilla, joissa ei todettu lahovaurioita rakenteissa, kerättiin mineraalivillalämmöneristeestä mikrobinäytteitä. Näytteiden perusteella rakenteessa todettiin mikrobivaurioita kaikilla maanvastaisilla osilla.

Kellarikerroksen seinärakenteita tutkittiin myös eturinteen puoleiselta osalta, mutta avauksien kohdilla ei havaittu viitteitä vaurioista tai todettu poikkeavaa mikrobikasvua kerätyissä materiaalinäytteissä.

Kodin ulkopuolelle kaivettujen koekuoppien kohdilla havaittiin puutteita salaojituksessa, perusmuurin vedeneristyksessä sekä rakennuksen ulkopuolisen täyttömaan laadussa.

Kuntotutkimukset johtivat laajoihin korjaustöihin

Tutkimuksien perusteella rakennuksessa uusittiin kokonaisuudessaan salaojajärjestelmä ja perusmuurin vedeneristykset sekä maanvastaisien seinien sisäpuoliset rakenteet kaikilta maanvastaisilta osilta, eli kellarikerroksen kolmelta seinältä. Pesuhuone ja sauna remontoitiin kokonaisuudessaan.

Perusmuurin sisäpuolisten lämmöneristyksien vaurioiden korjaamisen yhteydessä tulee yleensä korjata myös rakennuksen ulkopuoliset rakenteen kosteusrasitukseen vaikuttavat tekijät (muun muassa salaojitus, perusmuurin veden-eristys, ulkopuolisten täyttömaiden laatu, kattovesien poisjohtaminen), jotta rakenteen kosteusrasitus saadaan jatkossa hallintaan. Tässä yhteydessä on yleensä suositeltavaa asentaa perusmuurin ulkopinnalle lämmöneristys.

Koska rakennuksen anturoiden alapuolista täyttömaata ei voida vaihtaa, liittyy ulkopuolisten korjauksien jälkeenkin maanvastaisiin seinärakenteisiin ainakin ajoittaisen kosteusrasituksen riski maaperästä, mikä tulee huomioida uusia rakenteita suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Maanvastaisien seinien osalla lämmöneristeen sijoittaminen kokonaan rakenteen ulkopintaan sekä seinien pinnoittaminen betonipohjaisilla tasoitteilla ja hyvin vesihöyryä läpäisevillä maaleilla on turvallisin vaihtoehto, mutta esimerkiksi saunassa myös rakenteen sisäpinta vaatii lämmöneristystä, jolloin näiden rakenteiden toteutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Salaojien huolto laiminlyöty jopa 90 prosentissa kodeista

Raksystems Insinööritoimisto Oy:n viime vuosina tekemien asuntokaupan kuntotarkastuksien perusteella (n=12 000), joista 2 200 tehtiin 1980-luvulla rakennettuun taloon, voidaan todeta, että 1980-luvun kohteista vajaassa 20 prosentissa on ollut maanvastaisia sisäpuolelta lämmöneristettyjä rakenteita ja niistä 31 prosentissa on todettu rakenteen korjaus- tai uusimistarve. Lisäksi lähes kolmannekseen on suositeltu laajempia tutkimuksia rakenteiden kunnon selvittämiseksi. Kaiken kaikkiaan pientaloissa sadevesien ohjaus on virheellinen 60 prosentissa kohteista ja salaojien huolto on laiminlyöty jopa 90 prosentissa kodeista.

Rakenteiden vaurioiden määrässä tulee huomioida, että kuntotarkastus suoritetaan pääosin rakenteita rikkomattomin menetelmin ja riskialttiita rakenteita avataan ainoastaan yksittäisiltä kohdilta.

Suomen suurin kuntotarkastaja

Raksystems Insinööritoimisto Oy on vuonna 1989 perustettu rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijayritys. Suomen suurimpana kuntotarkastusyhtiönä se on tehnyt yli 150 000 kuntotarkastusta ja -tutkimusta sekä suunnitellut ja valvonut tuhansia peruskorjaushankkeita.

Yhtiö tarjoaa palvelukokonaisuuksia, joiden avulla varmistetaan kiinteistöomaisuuden arvon säilymisen ja terveellisen elinympäristön. Raksystems toimii aktiivisesti alan kehitystehtävissä kiinteistöjen ja kansallisomaisuutemme edunvalvojina. Sillä on 200 alan asiantuntijaa kautta maan.

Tavoitteena on antaa tietoa ennaltaehkäisevästä rakennusten huoltamisesta, kunnossapidosta ja määräaikaistarkastamisesta sekä kiinteistön omistajan velvollisuudesta ylläpitää kodin huoltokirjaa. Kuten autot myös kodit kaipaavat asiantuntijan säännöllistä tarkastamista, jotta siellä on turvallista ja terveellistä asua – taloudellisesta arvon säilymisestä puhumattakaan.