Kiinteistöjen vesijohdoista ja hanoista voi liueta merkittäviä määriä nikkeliä, lyijyä ja kuparia juomaveteen, kertoo Aalto-yliopistosta valmistunut Meri Sipilä diplomityössään. Hän tutki lopputyötään varten vesinäytteitä hanavedestä. Näytteitä otettiin kolmestakymmenestä kiinteistöstä eri puolilta maata.

”Nikkeliä liukeni veteen kiinteistöissä, joissa hana oli uusittu alle vuotta aiemmin ja kuparia rakennuksissa, joissa kupariputket olivat alle vuoden vanhoja. Nikkeli oli todennäköisesti peräisin hanan nikkeli-kromipinnoitteesta. Lyijyä voi liueta veteen messinkiosista, kuten hanoista ja vesijohtojen liitoskappaleista”, Meri Sipilä kertoo.

Tutkimus paljasti, että hanaveden metallipitoisuudet olivat sitä korkeammat, mitä kauemmin vesi oli seissyt vesijohdoissa. Seisotusajan lisäksi veden metallipitoisuuteen vaikuttivat kiinteistön hanan ja putkiston ikä sekä niissä käytetyt materiaalit.

Talousvedellä laatuvaatimukset

Talousveden nikkelipitoisuudelle on asetettu lainsäädännössä terveysperusteinen enimmäisarvo 20 µg/l. Se ylittyi litran vesinäytteissä kolmasosassa kohteista, kun vesi oli seisonut käyttämättömänä yli kahdeksan tunnin ajan. Enimmäisarvon ylittävissä näytteissä nikkelipitoisuudet vaihtelivat välillä 21–80 µg/l. Nikkelin pitoisuus laski turvalliselle tasolle heti, kun hanan sisällä seissyt vesi laskettiin pois.

”Juotavaksi tai ruoanlaittoon käytettävää vettä kannattaa laskea hanasta, kunnes kylmän veden lämpötila tasaantuu. Näin kiinteistön vesijärjestelmässä seissyt vesi saadaan pois ja metallipitoisuudet varmasti turvalliselle tasolle”, Meri Sipilä sanoo.

Lyhyillä seisotusajoilla nikkelin raja-arvo ylittyi vain yhdessä näytepisteessä. Lyijyn osalta terveysperusteinen laatuvaatimus 10 µg/l ylittyi seisoneessa vedessä yhdessä näytepisteessä ja oli lisäksi lähellä raja-arvoa muutamassa. Kuparipitoisuus oli koholla muutamassa kohteessa, mutta sille asetettu laatuvaatimus ei ylittynyt.

Huomio vesikalusteisiin ja veteen

EU:n juomavesidirektiivi edellyttää kuparin, lyijyn ja nikkelin pitoisuuksien tutkimista kylmässä hanavedessä ilman veden juoksuttamista. Aiemmin talousveden laadun valvontanäytteet otettiin Suomessa runsaan veden juoksuttamisen jälkeen. Näyte vastasi käytännössä vesilaitoksen toimittamaa verkostovettä. Verkostoveden nikkeli-, lyijy- ja kuparipitoisuudet täyttivät tässäkin tutkimuksessa reilusti lainsäädännön asettamat talousveden terveysperusteiset laatuvaatimukset.

Uuden näytteenottotavan tarkoituksena on auttaa havaitsemaan kiinteistöjen vesikalusteiden ja -johtojen mahdollinen heikentävä vaikutus veden laatuun. Jos talousveden metallipitoisuuksissa löydetään ylityksiä, selvitetään, löytyykö syy kiinteistön vesijärjestelmästä vai vesilaitoksen toimittamasta vedestä.

Sen jälkeen terveydensuojeluviranomainen velvoittaa vastuutahon korjaamaan tilanteen. Myös terveydensuojelun valvontaa ohjaavat viranomaiset suosittelevat veden riittävää juoksuttamista ennen sen käyttöä