Havupuiden ja -pensaiden avulla puutarhasta pysyy vihreänä läpi vuoden. Tamperelaisessa puutarhassa havuja muotoillaan leikkaamalla.

Puutarhoissamme kasvatettavien havupuiden ja -pensaiden lajivalikoima on suuri. Tuttujen mäntyjen, kuusten, pihtojen, tuijien ja katajien lisäksi ainakin eteläisessä ja keskisessä osassa maata viihtyvät myös marjakuuset, hemlokit ja jopa valesypressit.

Tamperelainen puutarhuri Marko Pilve on kerännyt pihalleen mittavan kokoelman havukasveja, joista monet menestyvät suosituksia pohjoisempana. Pihan erikoisuus on muotoon leikatut havut.

”Havut ovat helppohoitoisia, ja lisää mielenkiintoa niihin saa muotoilemalla. Leikkaaminen pitää ne myös tuuheina”, Pilve sanoo.

Vettä ja ravinteita

Pyhäjärven rannan tuntumassa sijaitsevalla tontilla on kokoa noin 1600 m2. Vanha rintamiestalo ja sitä ympäröivä piha ovat kokeneet 30 vuodessa perusteellisen remontin.

”Kun muutimme taloon, pihalla kasvoi muutamia omenapuita, jättituijia, vadelmaa ja nokkosta. Pihan laittaminen alkoi oikeastaan taloremontista, jonka jäljiltä sokkelin ympäriltä kaivetulle saviläjälle piti tehdä jotain”, Pilve kertoo.

Savinen tontti sijaitsee puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeellä II. Perheen muuttaessa se oli vielä aurinkoinen, mutta nyt puiden ja pensaiden kasvettua puolivarjoisa ja jopa varjoisa.

Puutarhuri suunnitteli ja rakensi pihansa itse. Hän muotoili käytäväverkoston, jota pitkin pääsee kiertelemään ympäri puutarhaa. Käytävien pohjalta poistettiin savea ja kiveysten alustaksi vaihdettiin 30–40 sentin routimattomat pohjat. Käytäväverkoston lomaan syntyivät istutusalueet.

Pilve ihastui havukasveihin työskennellessään taimikaupassa ja viherrakennusalalla.

”Havut sopivat japanilaishenkeen rakennettuun puutarhaan. Sitä mukaa kun istutukset lisääntyivät, nurmikkoalue pieneni. Jo varhain aloin leikata ja muotoilla tuijia, marjakuusia ja hernesypressejä, jotka kestävät sitä hyvin.”

Havut tarvitsevat ilmavan kasvualustan

Havut ovat helppohoitoisia ja näyttäviä, kun ne viihtyvät kasvupaikallaan. Kasvuvyöhykettä tärkeämpänä kasvin viihtymiselle Pilve pitää suotuisaa pienilmastoa ja kunnon kasvualustaa. Havuille sen tulee olla ilmavaa, mutta pohjan pitää pidättää myös vettä.

Pilven puutarhassa parannetut kasvualustat ovat lähes metrin paksuiset. Kasvualustaan on lisätty puutarhamultaa, karjanlantaa ja ilmavuutta lisäämään kuorma-autolasteittain kevyt­soraa. Pohjamaan savisuus lisää ravinteikkuutta ja pidättää kosteutta.

Ensimmäisinä vuosina etelään antava piha oli aurinkoinen, joten taimet tarvitsivat kastelua ja keväisin varjostusta. Ennen kuin uudet istutukset ovat juurtuneet syvälle, ne tarvitsevat parin ensimmäisen vuoden ajan kevätvarjostusta maan ollessa vielä roudassa.

Alkuun Pilve lannoitti kasveja reilummin, mutta nykyisin hän puolittaa ohjeiden mukaiset lannoitemäärät. Kaikki kasvaa niin kovasti muutenkin.

”Kun ei lannoita liikaa, kasvit eivät rehevöidy ja talvenkestävyys vaarannu. Lannoitetta puutarhan kasvit saavat nykyisin kahden-kolmen vuoden välein. Lehtimassa saa jäädä syksyllä paikoilleen, jolloin ravinteet kiertävät ja pieneliöstö tykkää.”

Rohkeutta muotoiluun

 

Havujen voi antaa kasvaa vapaasti, mutta niitä voi myös leikata­ talvella tai koko kasvukauden ajan.

Marko Pilve leikkaa havuja siksi, että ne saavat ympärilleen avaruutta. Kasvin muodot erottuvat paremmin, eivätkä taimet haittaa toistensa kasvua.

”Useimmat havut eivät ole tarkkoja leikkausajankohdasta. Itse leikkaan kasveja silloin, kun sattuu sopiva rako muissa töissä. Leikkaushaavoja ei tarvitse käsitellä mitenkään, havut hoitavat ne itse.”

Jotkut lajit ovat kuitenkin herkkiä siitä, kuinka syvälle oksan vuosikasvaimia voi leikata.

”Metsäkuusesta voi leikata keväällä tai loppukesällä vain puolet vuosikasvaimesta. Marjakuusista voi leikata paksujakin oksia ja typistää versoja jopa kolmesti kaudessa. Marjakuusi sopiikin leikattavaksi aidaksi kuusta paremmin.”

Timanttituijasta Pilve on kasvattanut rungollisen pallotuijan leikkaamalla pois alaoksat ja muotoilemalla latvaa pallon muotoon. Vuorimännyt hän pitää matalina typistämällä vuosikasvaimet kahdesti kesässä, alku- ja loppukesällä.