Harmaa mökki saaressa kallioiden ympäröimänä

Hiilineutraali mökki

Mökin voi rakentaa vaikkapa Saaristomeren kansallispuistoon. Pasi Rinne teki niin ja halusi samalla selvittää, millaisen hiilijalanjäljen rakentaminen aiheutti.

Skinnarskär sijaitsee Saaristomeren kansallispuistossa, ympärivuotisesti asutun Vänön vieressä. Mökin rakentaminen tällaiseen paikkaan on hankalaa jo pelkän logistiikan vuoksi, ympäristön asettamista haasteista ja rajoituksista vielä puhumattakaan. Rinne on mökin rakennuttaja. Koko hankkeen pohjimmainen ajatus on ollut rakentamisen ympäristövaikutuksien ottaminen huomioon alusta alkaen ja läpi koko hankkeen.

Kaikki rakennustarvikkeet on tuotu saarelle moottoriveneellä, ehkä pieni osa yhteysaluksella. Uusi mökki on jo reilun kokoinen. 74-neliöinen, kaksi makuuhuonetta, olohuone, tupakeittiö tavallaan, ei talvilämmin, mutta sellainen, että se pysyy lämpimänä pitkään syksyyn ja sitä voi käyttää varhain keväällä. Pasi asuu perheineen Sveitsissä, joten hänellä on harvoin mahdollisuus käydä mökillä.

Rakennusprojektin hiilidioksidipäästöiksi on laskettu hieman yli 17600 kiloa. Se syntyy lähinnä kolmella tavalla: rakennusmateriaaleista, kuljetuksista ja työkoneista sekä saaressa käytetystä sähköstä. Kuljetuksien, kulkemisen ja työkoneiden osuus on noin 47 prosenttia, sähkönkäytön 10 prosenttia. Loppu jää sitten rakennusmateriaalien valmistuksen tiliin.

Onko se paljon vai vähän?
Vastaus riippuu siitä, mihin verrataan. Jos keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästö on 12 000–13 000 tonnia vuodessa silloin, kun teollisuuden osuus on laskettu mukaan, ei se kai niin kovin paljon ole. Mutta suomalaisten päästöt ovatkin läntisen Euroopan suurimmat henkilöä kohti.

Rakennusmateriaalien suurimmat päästöt syntyvät sementin teossa. Lämmöneristeistä polyuretaanin teko aiheuttaa noin neljä kertaa enemmän päästöjä per kilo kuin kivivilla. Pasin mökissä käytetystä puukuitueristeestä syntyy pienin hiilijälki, mutta sen kokoa ei pystytty todentamaan.

Rakentamisen aiheuttamia päästöjä voi tietysti verrata myös mökin käytöstä syntyviin hiilidioksidipäästöihin. Pasi Rinteen tapauksessa käyttöä tulee noin kuukausi vuodessa. Perhe lentää Genevestä Suomeen, ajaa autolla rantaan ja moottoriveneellä mökille. Mökillä täytyy vähän lämmittää sekä tupaa että käyttövettä ja käyttää kodinkoneita. Lämmityskaudella mökissä pidetään ilmalämpöpumpulla vain ylläpitolämpöä.

Näin vuotuiseksi sähkönkulutukseksi muodostuu 2640 kWh, joka merkitsee 586 kiloa hiilidioksidia. Paljon suuremmat päästöt aiheutuvat matkustamisesta – lentoa 20000 km, autolla ajoa 400 km ja veneilyä 10 tuntia tuottavat yhteensä 2874 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Tällä kulutuksella ja liikkumisella käytönaikaiset päästöt ohittavat rakentamisaikaiset päästöt viiden vuoden kuluttua.

Mutta: varsinkin liikkumisen merkitys päästöihin on suuri. Jos lentojen aiheuttamat päästöt kompensoidaan erikseen ja poistetaan siten laskelmasta, aika venähtää heti noin 11 vuoteen. Jos ajetaan kymmenen tuntia kuukaudessa moottoriveneellä, joka kuluttaa 25 litraa tunnissa, aiheutetaan jo melkein kolmannes lentomatkan päästöistä.

Pasi Rinne on koulutukseltaan valtiotieteilijä, mutta lukenut ”ympäristöoppia” niin paljon kuin mahdollista. Hänestä tuli maailmanparantaja:
”Joskus 80–90-lukujen taitteessa ajattelin, että tietoisuuden ympäristön tilasta täytyy johtaa toimintaan tilanteen parantamiseksi. Uskoin, että täytyy olla parempia tapoja järjestää asioita. Minua ajaa eteenpäin järkevämpien ja tehokkaampien toimintamallien miettiminen”, hän sanoo.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 4E/10, joka ilmestyi 26.5.