Syksy 2012 muistetaan salolaisella rinnetontilla. Vettä valui taivaan täydeltä ja ryöppysi rinteen leveydeltä päivästä toiseen. Ojat tulvivat tielle ja vettä kertyi painanteisiin. Kun tasamaa ei jaksanut enää imeä vettä sisuksiinsa, maasto turskahteli ja hyllyi suon lailla saappaan alla.

Salossa ei kastuttu yksin, koko maassa oli tavanomaista lämpimämpää ja sateisempaa. Sateiden runsastuminen on liitetty ilmastonmuutoksen etenemiseen, joten kuivempaa ei liene luvassa. Hulevesiasiat onkin nostettu esille meneillään olevassa vesihuoltolain sekä maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa.

Perustuksia kasteleva märkyys on peikko, jota on totuttu torjumaan tehokkaasti. Hulevedet johdetaan yleensä ripeästi pois tontilta, kaava-alueilla suoraan putkiviemäreihin. Vuosikymmeniä vanhojen viemärien mitoitukset eivät kuitenkaan sateiden runsastuessa välttämättä vedä nykyisiä määriä, joten jotain on tehtävä.

Rinnetontin asukkaat päättivät ottaa perusteellisesti selvää hulevesiasioista. Pian kävi ilmi, ettei haja-asutusalueella sijaitsevan ison tontin tilannetta ratkaista poppakonsteilla, parilla ojalla eikä yhdessä kesässä. Kokonaisvaltainen hulevesiratkaisu vaatii paljon tietoa, selvittelyä ja erilaisia toimenpiteitä. Tärkeintä on suunnitella huolellisesti ja käyttää asiantuntijoita apuna.
”Koko tontin hulevesien hallinta pitäisi suunnitella ja toteuttaa talon perustusvaiheessa. Jos vettä on tontilla väärässä paikassa, syy on yleensä rakenteissa. Kun pohjarakenteita ei tehdä kunnolla, syntyy vettä kerääviä painanteita”, sanoo hydrogeologi Mirjam Orvomaa Suomen ympäristökeskuksesta.
”Oikeanlainen kuivatus ja salaojitus voidaan suunnitella vasta tontin maaperän selvittämisen jälkeen. Veden imeytymiseen tontilla vaikuttavat maa- ja kallioperän vedenjohtavuus, maaston muodot ja kasvillisuus. Karkeat maa-ainekset, kuten sora ja hiekka, ovat vettä hyvin läpäiseviä. Hienorakeiset savi, hiesu ja hieta pidättävät enemmän vettä.”

Orvomaa neuvoo palkkaamaan pohjatöiden suunnitteluun ehdottomasti rakennesuunnittelijan. Suomen maaperässä on viime jääkauden jäljiltä vaihtelevan paksuisia ja pirstaleisia kerrostumia, joten samallakin tontilla voi esiintyä sora-, kallio-, moreeni- ja savimaita.

Rinnetonttia pidetään usein parhaana, koska se valuttaa tasamaatonttia paremmin vedet pois. Hydrogeologi kumoaa yleistyksen.
”Rinnetontti voi sijaita kalliolla tai moreenikummun päällä, joiden vedenjohtavuudet ovat lähes ääripäistä. Maaperän vedenläpäisevyys sanelee, miten kauan hulevesiltä kestää imeytyä maaperään, jolloin niistä muodostuu pohjavettä. Jos minulta kysyttäisiin, minne itse rakentaisin uudiskohteen, vastaisin ilman muuta: kalliolle, kukkulalle”, Orvomaa toteaa.

Moni tontin omistaja toimisi mieluusti maaston ehdoilla, hulevesiä hyödyntäen voisi säästää jopa vesilaskussa. Mistä maallikko tietää, miten on järkevintä toimia juuri sillä tontilla?

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 7/13, joka ilmestyi 14.8.