Tekniikan tohtori, hulevesiasiantuntija ja puutarhaharrastaja Nora Sillanpää odottaa malttamattomana, että kevätaurinko alkaa kunnolla kuivattaa hänen perheensä hollolalaisen rintamamiestalon puutarhaa. Hänen sormensa syyhyävät päästä jo kevättöihin, mutta toukokuun lopullakin on vielä liian märkää. Tiaisen pönttö odottaa ripustamista ja nyt alkaa sataa hiljalleen räntää. Suomen kevät on arvaamaton.

Kuten rintamamiestalotonteilla yleensäkin, Nora Sillanpään puutarhassa on tilaa toteuttaa kunnianhimoisiakin suunnitelmia. Kasvihuone ja kasvimaa puutarhasta jo löytyy. Nora Sillanpää pitää erityisesti englantilaisista puutarhoista ja lähitulevaisuuden suunnitelmissa on sadepuutarhan luominen. Se tietää lapio- ja istutushommia.

”Sadevesipuutarha kannattaa perustaa sellaiseen paikkaan puutarhassa, jonne sadevedet näyttävät kulkeutuvan luonnostaan, esimerkiksi lumensulamisen aikaan. Meidän puutarhastamme löytyy yksi sellainen lammikoitumiselle otollinen paikka.”

Sadepuutarhaan valitaan kasveja, jotka viihtyvät välillä märässä ja välillä kuivissa olosuhteissa.

Hyödynnä sadevedet

Sadevesipuutarhan perustaminen on oivallinen keino hyödyntää sadevettä ja käsitellä samalla tontin hulevesiä.

Hulevesiasiantuntijana Nora Sillanpää elää niin kuin opettaa. Häneen ei päde sananlasku suutarin lasten kengättömyydestä. Niin monen muun puutarhan tai kasvimaan omistajan tavoin hän ottaa katolle satavaa sadevettä talteen syöksytorven alle asetettuun tynnyriin, mutta kuivana aikana se ei koko puutarhan tarpeisiin riitä.

”On meillä tontilla kaivokin, mutta sellaisenaan sen vesi on ainakin kasvihuoneen lämpöä rakastaville kasveille suoraan kasteluun liian kylmää. Välillä on käytettävä myös talousvettä kastelemiseen”, hän pahoittelee.

Talousveden, siis hanasta tulevan puhtaan juomaveden käyttäminen puutarhan kasteluun – saati sitten vaikkapa auton pesemiseen – on kyllä suoranainen synti ja häpeä, vaikka sitä ei sellaisena ole tuhansien järvien Suomessa totuttu pitämäänkään. Eihän meillä vesi lopu kesken.

Voi se silti käydä vähiin ja kalliiksi talousvedellä lutraaminen ainakin ennen pitkää tulee. Muistissa on niin kuumia ja kuivia kesiä, että vettä ei taivaalta tullut odotetulla tavalla, yksityiset kaivot ehtyivät ja joissakin kunnissa vedenottamot samoin. Meilläkin jouduttiin veden käytölle asettamaan käyttörajoituksia.

Nora Sillanpään mielestä on joka tapauksessa aivan absurdia, että käytämme kasteluun ja autojen pesemiseen usein ensisijaisesti juomakelpoista, puhdistettua vettä, kun taivaalta saadaan ilmaiseksi sadevettä.

”Meidän pitäisi muuttaa suhtautumisemme huleveteen kokonaan ja ryhtyä pitämään sitä hyödynnettävänä resurssina.”

Jos ymmärtäisimme, miten arvokas asia se on, käsittelisimme sitä arjessamme aivan toisin. Me myös suunnittelisimme asuinalueemme toisella tavalla.

Vesien ehdoilla

Kuumassa ja kuivassa ilmanalassa veden ehdoilla on osattu suunnitella jo vuosituhansien ajan. On mietitty, mistä kaupunkien asukkaille saadaan vettä ja kun sataa, miten vesi otetaan talteen. Viileämmillä ja sateisimmilla alueilla on vasta vähitellen opittu kantapään kautta, että sadevedet on saatava valumaan turvallisesti jonnekin.

Yllättävää kyllä, Nora Sillanpää ja hänen kollegansa eri maissa painiskelevat näiden ongelmien kanssa vielä nykyisinkin ja oikeastaan monin paikoin ongelman polttavuuteen on havahduttukin vasta viimeisten kymmenien vuosien aikana. Voimakas kaupungistuminen ja ilmastonmuutos tekevät hyvien ratkaisujen löytämisestä entistä kiireisempiä.

”Päällystetyt, tiiviit kaupunkialueet ovat toki energiatehokkaita, mutta vedenkierron kannalta katastrofi. Tiivis kaupunkirakenne voi kasvattaa valunnan määrää monikymmenkertaiseksi yksittäisen sadetapahtuman aikana. Rakentamistavallamme aiheutamme suurempia vaikutuksia luonnolliseen vedenkiertoon kuin ilmastonmuutos itsessään. ”

Emme myöskään toistaiseksi juurikaan puhdista hulevesiämme, vaikka sade- ja hulevedet käytännössä toimivat kaupunkiemme pesuvesinä. Puroihin ja vesistöihin valuessaan ne siis kuljettavat mukanaan kaikki saasteet. ”Jos jatkamme samalla linjalla, pilaamme jatkuvasti lähiympäristöämme.”

Nora Sillanpää sanookin, että suhtautumisemme hulevesiin ja kaupunkisuunnitteluun on nurinkurinen.

”Suunnittelemme ja rakennamme tiiviitä kaupunkialueita ja vasta sitten mietimme, voisimmeko lohkaista yhden kulman viheralueelle hulevesien hallinnalle. Samalla tämä vihernurkka tietysti suojelee vesistöjä, toimii hiilidioksidinieluna ja tuo viihtyisyyttä asukkaille.”

Näin ei kuitenkaan onneksi tarvitse olla, sillä jos rakennamme viihtyisää, esimerkiksi paljon viherpintaa ja luonnollista vedenkiertoa jäljittelevää kaupunkiympäristöä, voimme ehkäistä kaupunkitulvia ja ympäristön pilaantumista.

”Olisi tietenkin järkevämpää katsoa, miten vesi luonnostaan kulkee ja rakentaa kaupunki sen ympärille.”

Liian tiiviistä kaupunkirakenteista ja hulevesistä on tullut ongelma sadannan lisääntyessä. Kaupunkitulvat ovat tulleet tutuiksi ja niitä on ilmastomuutoksen myötä tiedossa entistä useammin. Kuluvana talvena on monin paikoin satanut aivan poikkeuksellisen paljon. Se on näkynyt mittavina tulvina myös pääkaupunkiseudulla. Helmikuun puolivälissä Helsingin Kaisaniemessä satoi vuorokauden aikana 33,9 millimetriä – enemmän kuin helmikuussa koskaan vuoden 1891 jälkeen.

Ilmastomuutos lisää sademääriä: vuosisadan lopussa talvella saattaa sataa jopa 20–30 prosenttia enemmän kuin nyt: sadepäiviä on useammin ja vettä tulee kerralla enemmän.

Kun samaan aikaan kaupunkeja rakennetaan yhä tiiviimmiksi, jos niitä rakennetaan entisellä tavalla, kasvaa vettä läpäisemättömien pintojen määrä ja tulvien määrä yhä lisääntyy, sillä tiiviiltä pinnalta tulviva vesi ei pääse riittävän nopeasti mihinkään. Sadevesiviemärien vetokyky ei yksinkertaisesti riitä.

Ongelma on tiedostettu ja siihen pyritään löytämään ratkaisuja. Jos ei puhuta nyt ilmastomuutoksen ratkaisemisesta, hulevesien käsittelystä ainakin. Suomessa ollaan Nora Sillanpään mukaan jopa joissakin asioissa aivan kehityksen kärjessä.

”Meillä on tutkimustietoa ja hienoja pilottikohteita, joiden pohjalta meillä on mahdollisuus olla Euroopan tasolla jopa edelläkävijöitä.”

Viivytetään ja imeytetään

Hulevesiä on voitava viivyttää ja imeyttää siellä, missä ne syntyvät, jotta vesi ei lainehdi kaduilla ja ajoradoilla hallitsemattomasti. Olemassa olevilla hyvin tiiviillä kaupunkialueilla muutokset ovat haastavampia toteuttaa, mutta Nora Sillanpään mukaan paljon on silti tehtävissä.

Viherkansia ja viherkattorakenteita voidaan toteuttaa erityisesti täydennysrakentamisessa. Hulevesien suodattamiseen voidaan hyödyntää välikaistoja ja pysäköintialueita reunustavia viherkaistoja. Pelkän nurmikon sijaan niille voidaan istuttaa monimuotoista kasvillisuutta, jolloin ne todella voivat olla sadepuutarhoja.

”Kaupungistakin löytyy paljon hyviä hulevesien imeyttämiseen tai suodattamiseen sopivia viherympäristöjä, jos sitä vain katsotaan uusin silmin.”

Uusilla asuinalueilla tai uudelleen kehitettävillä alueilla hulevesien hallintaan on luonnollisesti lukuisia vaihtoehtoja ja alueista voidaan toteuttaa myös hyvin vihreitä. Nora Sillanpään mukaan kaavoissa on nykyisin paljon uudenlaisia määräyksiä hulevesien hallinnasta. Kiinteistöjen tulee järjestää hulevesien määrällistä hallintaa viivyttämällä tai puhdistaa hulevesiä imeyttämällä tai suodattamalla ennen niiden eteenpäin johtamasta.

Vantaalla uudella Aviapoliksen alueella Rälssi- ja Annefredinpuistoihin rakennetaan Suomen oloissa vielä toistaiseksi ainutlaatuinen moderni hulevesipuisto, jonka läpi kulkeva vesiuoma tulvii suunnitellusti puiston alueella.

Talojen katoille satava vesi otetaan talteen ja ohjataan puistoon. Puistossa vesielementit pidättävät vettä ja vapauttavat sitä eteenpäin hallitusti. Hulevesiä hyödynnetään myös katuistutusten kastelujärjestelmänä.

Hulevesipuistoa tai -allasta ei myöskään tarvitse kokonaan jättää veden valtaan. ”Monikäyttöisissä puistoalueissa vettä on vain tilapäisesti. Muun ajan se voi olla leikkialue, amfiteatteri tai pelikenttä. Kerrostalon pihalle voidaan toteuttaa matala vesiaihe, jossa vesi käväisee ja laattoja, joiden yli siitä voi pomppia.”

Uutta rakentamassa

Nora Sillanpää haluaisi pystyä vaikuttamaan tapaan, jolla uusia asuinalueita – vaikkapa omakotitaloalueita – rakennamme. Hulevesien kannalta nimenomaan väljemmin rakennetuilla pientaloalueilla olisi valtavasti mahdollisuuksia kehittää viihtyisämpää ja kestävämpää ympäristöä.”

Jotta rakentaminen sujuisi mahdollisimman helposti ja tehokkaasti, koko alue tai tontti yleensä raivataan tyhjäksi, olemassa oleva kasvullisuus poistetaan, pintamaa kaavitaan ja kuljetetaan pois. Tilalle tuodaan soraa. Alue tai tontti seisoo paljaana rakentamisen ajan, joskus vuosikausia. Valmiille pihalle tuodaan aikanaan nurmimatto, istutukset, piha kivetään tai asfaltoidaan.

”Olisi tärkeää, ettei koko aluetta tarvitsisi sotkea kerralla. Kun suuri alue on pitkän aikaa paljaana, pintamaa huuhtoutuu aina sadetapahtumien aikana hulevesien myötä vesistöihin. Mikään ei sitä pidätä, kun kaikki kasvullisuus on revitty pois. Se muodostaa melkoisen kuormituspiikin. Orgaaninen pintamaa pidättää haitta-aineita.”

”Olemassa olevaa kasvullisuutta ja puustoa hyvin kehittyneine juuristoineen pitäisi pyrkiä säilyttämään niin paljon kuin mahdollista. Se ylläpitää veden läpäisevyyttä ja haihduttaa myös alueella, jossa maaperä ei ole tyypiltään niin hyvä.”

Uusien omakotitalojen pihat pyritään nykyisin tekemään mahdollisimman helppohoitoisiksi. Pienillä tonteilla se saattaa tarkoittaa kivetyksiä, asfaltointia, yleensäkin vettä läpäisemätöntä pintaa. Se luo pintavalumaa, joka on johdettava jonnekin pois.

”Asfaltin sijaan pihoille tulisi valita mahdollisimman paljon läpäisevää materiaalia, hiekkaa tai läpäisevää kivetystä sekä vettä imevää kasvillisuutta.”

Nora Sillanpään mukaan hulevesiä ei kuitenkaan pitäisi vain yrittää johtaa mahdollisimman nopeasti pois, vaan hyödyntää itse, jos suinkin mahdollista. Jos pihalla kasvattaa jotakin tai huuhtelee autoaan, kattovedet kannattaa ehdottomasti ottaa talteen.

”Tynnyri syöksytorven alla on jo hulevesien hallintaa, mutta se ei pitkälle riitä. Valmistajilla on ratkaisuja hienostuneempia menetelmiä, kuten sadevesisäiliöitä ja myös maan alle asennettavia säiliöitä, jonne mahtuu suurikin määrä sadevettä.”

Esimerkiksi Innogreenin sadepuutarha on yksinkertaisimmillaan yksittäinen istutuslaatikko tai viherseinä, mutta jos sadepuutarhaan lisätään viherpainanne-elementti eli viehättävä, pieni lampi, kaikki hulevesi päätyy joko hyötykäyttöön tai suodattuu osaksi pohjavettä.

Yrityksen verkkosivujen mukaan nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että 100 m2 kattopinta-alaa tai muuta kovaa pintaa, kuten asfalttia tai kiveystä kohden tarvitaan 1000 litran vetoinen sadepuutarhan vesisäiliö.

Puutarhassa tai pihalla, jossa on istutuksia, Nora Sillanpää neuvoo hyödyntämään sadevesiä johtamalla pinnalla suoraan vesialtaisiin, vaikka pieneen lampeen tai istutusalueille syöksytorvista. ”Näin viedään vettä suoraan sinne, missä sitä tarvitaan eikä sitä päätyisi suurina määrinä pois kiinteistöltä.”

Tekniikan tohtori Nora Sillanpää (41) työskentelee konsulttitoimisto Sitowisen vesipalveluissa palvelupäällikkönä. Hän väitteli vuonna 2014 suomalaisten asuinalueiden hulevesien laadusta ja määrästä ja teki diplomityötään varten konseptuaalisen kaupunkialueen sadanta-valuntamallin ensimmäisiä aineistoja hyödyntäen.

Juttu on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 8/20.

Hulevedet hyötykäyttöön

 

  • Hulevesiksi kutsutaan rakennettujen alueiden rakennettujen alueiden pintavaluntaa, joka muodostuu sadetapahtumien ja lumen sulamisen aikana.
  • Tavallisimmin hulevedet johdetaan suoraan puroihin ja vesistöihin, jossa ne rehevöittävät vesistöjä ja heikentävät vedenlaatua.
  • Näin pilaamme lähiympäristöämme ja vesistöjämme.
  • Ilmastomuutos lisää hulevesiin liittyviä ongelmia: kaupunkitulvat lisääntyvät ja saasteiden kulkeutumiseen liittyvät ongelmat kärjistyvät
  • Tiiviisti rakennetuilla alueilla hulevesien hallinnassa voidaan käyttää esimerkiksi hulevesipainanteita ja -altaita, viherkattoja ja -seiniä sekä imeyttäviä jalkakäytäviä.
  • Pientaloalueilla pihoille tulisi valita paljon läpäisevää pintaa ja istuttaa kasvillisuutta.
  • Sadevettä tulisi oppia hyödyntämään tonteilla.