Talvenkuiva huoneilma poikii monelle terveysongelmia, toisaalta liika kosteus pilaa rakenteet ja uhkaa sekin terveyttä. Huoneilman kosteuden tarkkailu onkin tasapainolaji: sitä pitää mitata, seurata ja säätää. 

Sisäilman kosteusprosentti ei ole vakaana pysyvä arvo vaan alituisessa liikkeessä. Se elää vuodenaikojen vaihtelussa ja kodin toimintojen myötä, eli vaatii seuraamista ja tasapainoilua.

Kuivasta huoneilmasta kärsii talvella moni. Kyse voi olla pienestä epämukavuudesta tai isosta asumisterveysongelmasta. Kuivan huoneilman on todettu hidastavan hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentävän liman poistumista hengitysteistä, jolloin ­kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Monen talvi kuluu kärsiessä limaista yskää, tukkoisuutta, vesinuhaa, kurkkukipua, korvien kutinaa tai silmä- ja iho-oireita. Pieni ilmankosteus lisää myös huone­ilman pölyisyyttä ja staattisen sähkön muodostumista.

Asumisterveysasetuksessa ei säädetä ilmankosteuden vähimmäisarvoa. Valviran mukaan oireita ja yksilöllistä olosuhdetta voi parantaa kostuttamalla huoneilmaa tai laskemalla huonelämpötilaa. Jos käytössä on ilmankostutin, ilman suhteellista kosteutta kehotetaan seuraamaan luotettavan ­kosteusmittarin avulla. Kosteus ei saa kasvaa niin suureksi, että se tiivistyisi viileille pinnoille. Huoneilman kosteus eli vesihöyryn määrä ei saa myöskään nousta pitkäkestoisesti niin suureksi, että se aiheuttaa rakenteissa, laitteissa tai niiden pinnoilla mikrobikasvun riskiä.

Pientaloasukas vastaa itse asumismukavuudestaan, mutta kerrostaloyhtiössä voi olla toisin.

Kun kodin lämpötila tai kosteus on toistuvasti väärä, ISLI isännöintiyritykset ry opastaa taloyhtiöissä asuvia ensin tarkistamaan oman kotinsa ja toimintansa: pattereiden säädön, tuuletuskäytännöt, poistoilmaventtiilien puhtauden ja säädöt, ilmanvaihdon. Sisälämpötilaa laskemalla suhteellinen ilmankosteus nousee hieman.

Jos laitteet toimivat ja niitä käytetään oikein mutta huoneilma on edelleen liian kuivaa, kannattaa ottaa yhteys oman taloyhtiön kiinteistönhuoltoon. Kerrostaloissa voi olla tarpeen säätää rakennuksen lämmitysjärjestelmää.

Ilmankostutusta vain hyvästä syystä

”Ulkoilman lämpötila, ilmanvaihdon määrä ja sisätilojen kosteuden tuotto vaikuttavat sisäilmankosteuteen. Mitä kylmempi ulkoilma, sitä pienempi vesi­määrä voi olla sitoutuneena ilmaan. Kun kylmä talvi-ilma lämmitetään, suhteellinen kosteus laskee hyvin alas: -10 asteessa 100 % suhteellisessa ilmankosteudessa on vettä vain kaksi grammaa kuutiometrissä. Kun ilma sitten lämmitetään +22 asteeseen, tulee sisäilman suhteelliseksi ilmankosteudeksi vain noin 10 %. Elämisestä ja rakenteista lähtevä kosteus nostaa sisä­ilmakosteutta hieman, mutta ilmanvaihto kuljettaa sen pois”, sanoo Allergiakaupan toimitusjohtaja Jari Seppälä. Hän on perehtynyt työssään sisäilmaterveyteen sekä siihen vaikuttavaan tekniikkaan ja laitteisiin sekä erilaisiin mittareihin.

Talvella ilmanvaihtoa voikin Seppälän mukaan tarpeen mukaan pienentää, jotta kosteus pysyisi paremmin sisällä.

”Nykyään on saatavilla melko edullisia hiilidioksidipitoisuuden mittareita, joita voi käyttää apuna pienimmän riittävän ilmanvaihtomäärän löytämiseksi. Hyvän sisäilman hiilidioksidipitoisuus on alle 700 ppm ja välttävässä maksimissaan 1200 ppm.”

Huoneilman kuivuus puhuttaa yleisesti kerrostaloissa. Seppälän saaman asiakaspalautteen mukaan taloyhtiöt eivät tyypillisesti piittaa asuntojen liian kuivasta sisäilmasta, koska asian ratkaiseminen ei varsinaisesti liity talon ylläpitoon. Toisaalta taloyhtiö voi vastustaa voimakasta asukkaan tekemää ilmankostutusta, koska se saattaa olla talon rakenteille riski.

Isännöintiyritysten verkkosivuilla opastetaan käyttämään ilmankostutinta, mutta vain kosteusmittarilla kontrolloituna ja tarpeeseen. Kesäaikaan ei yleensä tarvita ilmankostutinta, koska ilma on muutenkin kosteaa, välillä jopa 70 %. Talvella yli RH 45 % kosteus voi jo aiheuttaa kosteusvaurioita rakenteisiin. Kuiva ilma ei ole haitallista rakennuksille, mutta ihmisille voi tulla oireita ilmankosteuden laskiessa alle 30 %:n.

”Talvella ilmankostutin kannattaa käynnistää täydellä säiliöllä, kun kosteus on laskenut alle RH 30 %:iin ja antaa kostuttimen käyttää säiliöllinen. Jatkossa ennen jokaista säiliön täyttöä kannattaa katsoa kosteusmittaria. Jos kosteus on yli 30 %, ilmankostutinta on turha täyttää ja laittaa päälle”, neuvoo Seppälä.

Avoimista ovista kosteus etenee muihin huoneisiin. Jos suhteellinen ilmankosteus on lähtökohtaisesti hyvin matala, sen nousu kestää aikansa. Myös seinät, lattia ja huonekalut imevät itseensä kosteutta ennen kuin se alkaa imeytyä huoneilmaan. Huonekoko ja -korkeus sekä oviaukkojen määrä vaikuttavat kosteuden kulkeutumiseen.

Lue lisää:

Näin valitset hyvän ilmankostuttimen: ”Halpatuotteissa on terveysriskejä”

TM Testissä sisäilman laadun mittarit

Pientalon kosteudenhallinta: Ota kosteus tosissasi alusta alkaen