Lippispäinen mies tarkastelee sähkötaulua

Kun kokonaisuus suunnitellaan toimivaksi, isonkin talon energiankulutus saadaan alas. Tarvitaan vain innostusta, näkemystä ja osaamista. Ei ylipaksuja seiniä eikä muitakaan hullutuksia. Keskeinen tavoite olisi mahdollisimman pieni energiankulutus.

Mallitalomme poikkeaa hieman nykyisestä ok-talojen valtavirrasta. Se on tehty pitkästä tavarasta – ei sentään omasta metsästä kaadetusta, vaan serkkupojan, jolla sattumoisin on myös saha. Toisella serkkupojalla puolestaan on rakennusliike, rakennusmestari kun on. Hän piirsi talon ja laski tarvittavan puutavaran määrän. Ja rakensi talon.

Talon runko on 2×6”, molemminpuoliset ristiinkoolaukset 2×2”. Lämmöneristeenä on mineraalivilla, tuulensulkuna 25-millinen kuitulevy. Ulkoverhouslauta on 28-millistä. Seinän kokonaispaksuus on noin 350 mm. Yläpohjan eristepaksuus on 400 mm, alapohjan 200 mm. Kolmelasiset (2+1, selektiivi + argontäyte) ikkunat on teetetty paikallisella yrittäjällä.

Talo ei ole mikään linna, vaan tavallisen reilun kokoinen, kaksikerroksinen omakotitalo. Tilavuudeltaan se on hieman yli 700 kuutiota. Yksi niistä seikoista, joka tekee monet kateelliseksi, on piharakennus-venehalli: siinä on vapaata korkeutta nelisen metriä, 4,5 x 4 metrin nosto-ovi (sisään mahtuu kaksi venettä) ja päädyssä reilun kokoinen, lämmin harrastusverstas.

Lämmönlähteinä ovat maalämpöpumppu ja aurinkokeräimet, lämmönjakotapana vesikiertoinen lattialämmitys. Kuulostaa melko tavanomaiselta nykymaailmassa, mutta toteutus on harvinaisen pitkälle mietitty.

Pumppuna on Ekowellin täystehopumppu. Aurinkokeräimiä on hieman vajaat kymmenen neliötä, ja ne on suunnattu lounaaseen siten, että enin teho irtoaa noin kello 14. Auringosta saatava energia käytetään mahdollisimman tarkasti hyväksi kolmessa vaiheessa. Se lämmittää porakaivosta maalämpöpumpulle tulevan veden, kun lämpöä tulee yli kuusi astetta.

Kun lämpöä aletaan saada yli 25 astetta, se otetaan lattialämmitykseen. Käyttövettä ryhdytään lämmittämään, kun lämpöä saadaan yli 40 astetta. Automatiikka hoitaa, mihin vettä käytetään vertailemalla lämpötilaeroja ja avaamalla/sulkemalla magneettiventtiileitä.

Lattialämmityksen jako on tehty kymmenen sentin välein. Yläkerrassa nesteputket eivät lämmitä suoraan lattiamateriaalia, vaan ilmatilaa lattiapäällysteen alla. Sen ja tiheän jaon ansiosta saadaan erittäin tasainen lämpötila, jossa ei ole kylmiä ja kuumia kohtia lainkaan samalla tavalla kuin tavanomaisessa vesikierrossa. Alakerrassa putkisto on tavanomaiseen tapaan valussa.

Talon ilmanvaihtokaan ei ole aivan tavanomainen. Totta kai on koneellinen ilmanvaihto ja lämmöntalteenotto. Pyörivän kennon lisäksi LTO-koneessa on erikseen kierrätyspuhallin ts. ilmaa kierrätetään huonetilasta toiseen ennen kuin se ohjataan LTO:n kautta ulos.

Tätä suurempi merkitys energiatalouden kannalta on tuloilman ottamisella maaputkiston kautta: ulkorakennuksen nurkalta alkaa 86-metrinen putkisto, jossa tuloilma lämpenee talvisaikaan ja vastaavasti kesäaikaan jäähtyy.

Yksi kaikkein merkittävimmistä tekijöistä on kuitenkin talon säätöautomatiikka. Siihen on yhdistetty myös lukitus- ja hälytysjärjestelmä, jota ohjataan radioavaimella. Jokaisessa huoneessa on oma säätöpiiri, joten yhteensä säätöpiirejä on 32. Koko järjestelmä on toteutettu rautakauppatavarasta, eikä se sisällä mitään erikoiskomponentteja. Koska käytössä on tehonvuorottelu – automatiikka ohjaa sähkötehoa sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan – pääsulakkeeksi riittää vain 2 x 25 A. Automatiikan osuudeksi saavutetusta energiasäästöstä on suunnittelijan laskuissa kirjattu yli puolet.

Tavoite vähästä energiankulutuksesta on toteutunut suunnitellusti. Mutta hyväkään ei ole täydellinen eikä isäntä olisi asiastaan suunnattoman innostunut insinööri, ellei hän jo olisi miettinyt, mitä voisi tehdä vielä paremmin – miten energiankäyttöä vieläkin voisi tehostaa.

Ehkä yllättävin ja varmastikin suurin muutos olisi maalämpöpumpun jättäminen pois. Tilalle tulisi HL-Heatin juuri markkinoille tuleva EWA R -poistoilmalämpöpumppu. Nestekiertoisten aurinkokeräimien tilalle laitettaisiin kuivat, ilman lämpenemiseen perustuvat keräimet. Näin lämmityslaitteiden kautta kulkevasta energiasta voitaisiin säästää 20–30 prosenttia ja  kokonaisenergiankulutus putoaisi 15–20 prosenttia. Kokonaisinvestointikin tulisi noin 7 000 euroa edullisemmaksi.
Mieti sitä.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 3/10, joka ilmestyi 24.3.