Ilmastonmuutos aiheuttaa sään ääri-ilmiöitä, kuten rankkasateita ja tulvia. Niihin on varauduttava myös rakentamisessa.

Sademäärät kasvavat ympäri vuoden, mutta merkittävintä kasvu on talvikausina, jolloin lämpenemisen vuoksi sade tulee yhä useammin vetenä tai räntänä. Etenkin viistosateet eli tuulen riepottelemat vesisateet koettelevat rakennusten julkisivuja.

Kosteuden muodostumista ei voi estää, mutta sitä ei pidä päästää rakenteisiin. Vahinkoja kuitenkin sattuu, jolloin rakenteiden kosteus on saatava nopeasti kuivatettua.

Rakennussuunnitelmien testisäät niin talotekniikassa kuin rakennusfysiikassa perustuvat vuosien 1980–2010 säätietoihin. Kuitenkin 2000-luku on ollut lämpimämpi kuin 1900-luvun loppu.

Lämpeneminen otettaneen huomioon, kun rakentamisen asiantuntijat päivittävät ympäristöministeriölle testisäitä. Päivitykset vaikuttavat rakentamismääräyksiin ja kosteusohjeisiin.

Kosteutta joka talolle

Toni Pakkala tutki viime vuonna tarkastetussa rakennustekniikan väitöskirjassaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia betonisiin kerrostaloihin. Hän päättelee, että nykymääräysten mukainen betonirakentaminen kestää muuttuvan ilmaston rasitukset.

Pakkala toimii Insinööritoimisto Renovatek Oy:ssä korjausrakentamisen erityisasiantuntijana, Tampereen yliopistossa rakenteiden korjaamisen ja elinkaaritekniikan tutkimusryhmän tutkijatohtorina sekä Julkisivuyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana.

Kaikkia rakennuksia koettelevat Pakkalan mukaan samat ongelmat.

”Viistosateet yleistyvät syksyisin, alkutalvella ja keväällä. Noina aikoina rakenteisiin päätynyt kosteus myös kuivuu heikoimmin, kun auringonvaloa on vähän ja ilma on viileä”, Pakkala luettelee.

Kun sää kurjistuu, talojen kosteuskuorma kasvaa. Pakkala huomauttaa, että maalien ultraviolettisäteilyn kestävyysongelmaa lukuun ottamatta vesi on mukana kaikissa rakennusvaurioissa – riippumatta rakennusmateriaaleista.

Pari perinteistä apua ovat nimenomaan pientalojen valtteja. Laadukkaat räystäät ja vesipellitykset suojaavat julkisivuja.

Vesi ei aina tule rakenteisiin ylhäältä. Esimerkiksi Tampereen Pispalassa etelärinteen taloon puskee talvisin tuuli Pyhäjärveltä siten, että lunta kasautuu myös ylöspäin, räystään alle. Jos räystään myrskypellitys ei ole kunnossa, yläpohjaan voi päästä kosteutta.

Ilmastonmuutos muuttaa sään kaikkialla Suomessa

Tulevaisuudessa ilmastonmuutos lisää saderasitusta suuresti kaikkialla Suomessa. Vaikka tuleva sisämaan ilmasto muistuttaa rannikon nykyoloja, silti kovimmat myrskyt ja viistosateet ovat edelleen kovimpia rannikolla ja avoimilla järviseuduilla.

Pakkala laski vetenä tai räntänä tulevan sademäärän nousevan rannikolla vuoteen 2050 noin 16 prosenttia ja vuoteen 2100 mennessä 34 prosenttia. Hänen väitöskirjansa laskelmat pohjaavat vuoden 2007 IPCC:n eli kansainvälisen ilmastopaneelin pahimpaan ennustukseen.

”Syvimmällä sisämaassa sademäärä kasvaa eniten. Pikkuhiljaa lähenemme muun Pohjois-Euroopan oloja”, Pakkala sanoo.

Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa viistosateet tulevat yleensä lännen ja kaakon väliltä, pohjoisesta sataa vain vähän. Siksi pohjoisen ja idän julkisivut – jos ne eivät suoraan ole pitkälle järvenselälle – pääsevät vähemmällä. Niiden korjaustarvekin on vähäisempi kuin eteläisillä ja läntisillä julkisivuilla.

Kivipohjaisen aineksen riski on ollut rapautuminen pakkasella. Jos ilmastonmuutos etenee pahimman ennusteen mukaan, lämpötila nousee rannikolla niin paljon, että pakkasta on vain harvoin. Täten jäätymisen ja sulamisen vaihtelut vähenevät, mikä on kivirakentamiselle hyvä uutinen.

Pakkala kuitenkin lisää, että miedomman ennustuksen mukaan kivipohjaisen aineksen riskit voivat kasvaa – siis toisin kuin pahimmassa ennustuksessa. Näin käy, jos syksyllä ja keväällä ollaan nollan tuntumassa vähintään yhtä usein kuin nyt.

Sateenkestoa rakenteille

Väitöskirjatutkija, Renovatek Oy:n hallituksen jäsen Anssi Laukkarinen Tampereen yliopistosta tutkii ilmastonmuutoksen rakennusfysikaalisia haittoja pientaloille. Yksi päätelmä on erityisen selvä.

”Varsinkin puutalossa pitää ehdottomasti olla tuulettuva rakenne. Se pitää suunnitella tarkasti, jotta se kestää ainakin seuraavat 40 vuotta. Yleensäkin tuulettuva ulkoverhous suojaa viistosateilta.”

Rakenteiden homevaurioihin perehtynyt Laukkarinen mainitsee homeindeksin, joka kuvaa, paljonko tutkittavalla pinta-alalla on hometta. Silmillä voi nähdä, että home peittää alasta kymmenen prosenttia, mutta mikroskooppi voi samasta alasta paljastaa homepeiton 50 prosentiksi.

”Jos kosteusrasitus kasvaa, ja viistosademäärät kasvavat kymmenkunta prosenttia, tällöin home kasvaisi rakenteissa nykyistä enemmän. Homeen kasvu nähtäisiin aiempaa useammin myös paljaalla silmällä”, Laukkarinen hahmottelee.

Rakenteiden kosteuskuormitus vähenee asentamalla vesihöyrynvastusta rakenteen sisäpintaan.

Laukkarinen kauhistelee 1970-luvun öljykriisin poikimaa rakennusten tiivistämistä, kun taloista suljettiin säästämismielessä ilma-aukkoja.

Kesti huomata, että toisiinsa kytköksissä olevat rakenteiden ilmatiiveys ja rakennusten ilmanvaihto ovat eri asioita.

”Rakenteiden hyvä ilmatiiveys – olkoon se tehty vaikkapa höyrynsulkumuovilla, ilmansulkukalvolla tai betoniseinällä – on rakentamisessa keskeinen tavoite. Ilmatiiveys vähentää ilmavuotoja rakenteisiin, joten kosteusriskit vähenevät. Jos rakenteissa on mikrobikasvustoa, sekään ei leviä ilmatiiviin talon sisäilmaan. Samalla on hallittava ilmanpaine-erot”, Laukkarinen tietää.

Hyvä talo vie vähän energiaa ja kestää kosteutta. Energialuokitus on olemassa, mutta kosteudenhallinnalle ei ole mittatikkua.

”Ei ole yleisesti hyväksyttyä menetelmää, joka todentaisi parhaimmin toimivan rakenteen. Toimivia rakenteita on paljon, mutta erityisesti aiemmilta vuosikymmeniltä on myös huonoja rakenteita”, Laukkarinen pähkäilee.

Varsin tuore, mutta erityisen huono rakenneratkaisu oli tuulettumaton puurankaseinä, jota suosittiin Etelä-Ruotsissa 2000-luvun alussa. Tuulensuojalevyn ulkopuolelle asennettiin 40–50 millimetriä mineraalivillaeristettä, ja suoraan sen päälle tehtiin rappaus, ilman ilmarakoa.

Laukkarinen havainnoi, että myös rapatun seinän rakentaminen tuulettuvaksi, esimerkiksi levyrappauksella, parantaa rakenteen viistosadekestoa.

Hän lohduttaa, että rakennustekniikka ei ole saavuttanut huippuaan, joten kehityksen myötä rakenteita voitaneen suojata nykyistä paremmin viistosateita vastaan.

Kun rakennusta peruskorjataan, Laukkarinen suosittaa rakenteiden parantamista siten, että ne sietäisivät aiempaa isommat kosteuskuormat. Lue Laukkarisen kommentit TM Rakennusmaailmassa 10/21 julkaistusta artikkelista Seuratatarve kasvaa, huoltovälit lyhenevät.

Lue lisää:

Tarvitaanko seinään höyrynsulku vai ei? Näin asiantuntijat vastaavat

Nyt on aika huoltaa ränni- ja sadevesikaivot