Mies on avannut kiven muotoisen pienjätepuhdistamon

Pienpuhdistamoiden markkinajohtaja Ecolator on erityisesti ollut tulilinjalla. Ecolator mainostaa olevansa markkinoiden paras puhdistamo ja esittää siitä takeeksi Suomen Ympäristökeskuksen tutkimustulokset, jotka saavutettiin Ecolatorin CE-testissä.

Puhdistamovalmistaja Clewer on haastanut Ecolatorin markkinatuomioistuimeen perättömän markkinointiviestinnän takia. Perusteena on se, että CE-testissä käytetty jätevesikuorma on vain murto-osa jätevesiasetuksen edellyttämästä vähintään viiden henkilön kuormasta. Näin ollen CE-testitulokset eivät todellisuudessa kerro mitään siitä, täyttääkö Ecolator Suomen jätevesiasetuksen vaatimukset, eikä CE-testin tuloksia siksi voisi eikä saisi käyttää markkinoinnissa

Ongelmana tässä kaikessa on se, että SYKE on aikanaan, CE-testin tehtyään, kirjoittanut olettamusten pohjalta lausunnon siitä, kuinka Ecolator hienosti täyttää myös jätevesiasetuksen vaatimukset. Tämä lausunto on sittemmin vedetty takaisin, kun se SYKE:ssä ymmärrettiin virheeksi, mutta Ecolator on halunnut pitää saadusta myönteisestä lausunnosta kiinni.

Se, että valmistajat ryhtyvät käymään keskenään oikeutta, on oire siitä, kuinka huonosti koko jätevesiasetukseen liittyvää tiedotusta ja valvontaa on viranomaisten puolelta hoidettu. Asetuksessa SYKE velvoitetaan huolehtimaan tiedottamisesta ja puolueettoman laitetietouden tarjoamisesta kuluttajille, jota tehtävää SYKE ei varojen puuttuessa ole voinut hoitaa lainkaan.

Kuvaavaa on, että kun Yleisradion ajankohtaisohjelma Ajankohtainen Kakkonen kysyi SYKE:n johtavalta asiantuntijalta Risto Saariselta, mitä lehtemme vertailun tulos kertoi laitteiden tasosta, Saarinen vastasi puhumalla puhdistamoiden huoltosopimuksista. Toivottavasti hän ei kuitenkaan tarkoittanut, että vertailumme heikot puhdistustulokset olisivat johtuneet puutteellisesta huollosta. Emme nimittäin usko, että yksikään yksityinen omistaja olisi huoltanut laitteensa yhtä huolellisesti kuin me olemme huoltaneet – ja huollattaneet – testilaitteemme.

Sattumoisin käytimme vertailussamme täsmälleen samaa vuorokautista jätevesivirtaamaa kuin Ecolatorin CE-testissä, mutta jäteveden laatu oli erilainen; testimme jäteveden väkevyys oli kaksinkertainen SYKE:n käyttämään jäteveteen verrattuna. Vertailussa käyttämämme jäteveden orgaanisen aineen pitoisuus on kuitenkin juuri sellaista kuin pienpuhdistamo todellisuudessa joutuu kohtaamaan. Vetemme tulee Pernajan kirkonkylän asutusalueelta, hiljattain rakennettua viemäriverkostoa pitkin.

Puhdistamo ei ole kone

Siitä huolimatta, että jotkut puhdistamot toimivat paremmin kuin toiset – eräiden ollessa aivan kelvottomia – yhtälössä on kuitenkin näkökohta, jota ei voi tarpeeksi korostaa.

Biologis-kemiallinen pienpuhdistamo ei ole kone, joka tekee tiettyä työtä määrätyllä tavalla ja saavuttaa siinä aina toivotun tuloksen. Pikemminkin se on astia, joka tarjoaa edellytykset spontaanisti kehittyvälle biologiselle prosessille, jota ei voi hallita kovinkaan tarkasti. Silloin kun prosessi toimii niin kuin pitääkin ja kaikki puitteet ovat muutoinkin kunnossa, parhaat puhdistamot saavuttavat ja ylittävätkin asetuksen raja-arvot.

Jätevesiasetus ei kuitenkaan jousta. Niin kuin se on kirjoitettu, puhdistustuloksen tulee aina saavuttaa asetuksen asettamat ravinnerajat. Mistään vuosikeskiarvosta tai muusta joustavuudesta ei ole mainintaa. Ei vaadi suurtakaan asiantuntemusta toteamaan, ettei nykyisin myytävillä puhdistamoilla asetuksen vaatimuksia kyetä täyttämään kuin korkeintaan ajoittain, vaikka laitteet hoidettaisiin kuinka tunnollisesti.

Olisi toivottavaa, että eduskunnassa ymmärrettäisiin laittaa koko jätevesiasetus lepäämään, kunnes oikeasti on otettu selvää, mikä olisi varma, luotettava ja taloudellisesti mahdollinen tapa puhdistaa haja-asutusalueiden jätevesiä. Kansalaisten velvoittaminen teknisesti lähes mahdottomiin puhdistustavoitteisiin on niin huonoa lainsäädäntöä, ettei sellaista voi hyväksyä.

Vaihtoehtoisesti vaatimuksia voi lieventää siten, että ne on mahdollista nykytekniikalla luotettavasti saavuttaa. Sellainen ratkaisu tekisi oikeutta myös kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat pienpuhdistamon jo hankkineet. Olisihan se erityisen kohtuutonta, että moni on hyvässä uskossa investoinut esimerkiksi kaksitoista tuhatta euroa laitteeseen, joka ei täytäkään asetuksen vaatimuksia. Vai pitäisikö ostajien vaatia rahat takaisin?