Kansanfunkistalon kunnostamisessa riittää töitä nokialaisperheelle. 

Anne Perävainio ja Ari Lehtinen olivat hakemassa kirppiskamaa Sorvankylästä, kun huomasivat kauniin järvenrantatontin ja sillä jo surulliseen kuntoon päässeen noppamaisen, kaksikerroksisen rakennuksen.

Nokialla 1970-luvulla rakennetussa paritalonpuolikkaassa ragdoll-kissa Tompan sekä teini-ikäisten poikien Helmerin ja Aleksanterin kanssa asuva pariskunta oli jo pitempään haaveillut tontista järven rannalla. Tässä sellainen nyt oli ja kaupan päälle persoonallinen talokin.

Harmi kyllä se näytti purkukuntoiselta.

Edessä oleva työmäärä ei Annea ja Aria lopulta lannistanut. ”Totesimme, että talo on kumminkin aika hieno ja kyllähän me se ostetaan”, Anne muistelee.

Tammikuussa 2020 tammikuussa Annesta ja Arista tuli Sorvankylän komeimman talon omistajat.

Kansanfunkistalon mielenkiintoinen historia

Kyläläisiltä talon uudet omistajat ovat saaneet selville tärkeimmät yksityiskohdat kiinteistönsä historiasta. Vesilahtelainen vaatturi Jokiniemi rakennutti talon vuonna 1939 loma-asunnokseen ja ”Sorvan komeimmaksi taloksi”.

Funktionalistinen arkkitehtuuri on mitä ilmeisimmin ollut lähellä hänen sydäntään. Hänen talonsa edustaa niin sanottua kansanfunkista puhtaimmillaan.

Kansanfunkiksella, kansanfunkkiksella tai rakennusmestarifunkiksella tarkoitetaan funktionalismin hengessä rakennettuja, mutta muiden kuin arkkitehtien suunnittelemia rakennuksia. Tyylipuhtaan funktionalismin hengessä rakennetut talot olivat yleensä tasakattoisia, vaikkakin käytännössä valetasakattoisia, kaksikerroksisia ja yleisilmeeltään noppamaisia. Niiden julkisivut olivat yksinkertaisia ja selkeälinjaisia.

Kansanfunkistalon rakennusaika oli vuosina 1936-1946.

Vaatturi Jokiniemen talo toteutettiin Rakennusteollisuus Oy:n Eureka 1-tyyppitaloa mukaellen. Suoraan sitä ei talokirjan talomalleista löydy. Talossa ei esimerkiksi ole parveketta, vaikka ulkoa kauempaa katsoen siltä näyttääkin, vaan kuistin kattoharjan kätkevä kattolaatikko.

Vaatturi Jokiniemen jälkeenkin talo on ollut aina lomakäytössä. Loma-asumiseen Sorvankylän komeimman talon pihapiiri onkin kaikin puolin sopiva. Kaikkiaan 4000 neliön tontilla on aivan vesirajaan sijoitettu sauna, venevaja sekä autotalli.

Kaikki rakennukset olivat ostohetkellä todella huonossa kunnossa. ”Meillä ei ollut harhaluuloja”, Anne vakuuttaa. ”Tiesimme kyllä, mihin olimme ryhtymässä.”

Pariskunta osti kiinteistön purkukuntoisena.

Anne ja Ari eivät kuitenkaan halunneet purkaa talokaunotarta maan tasalle, vaan muuttaa sinne pysyvästi asumaan. Oli siis hoidettava paperiasiat kuntoon. ”Haimme käyttötarkoituksen muutosta, poikkeamislupaa ja rakennuslupaa. Se ei ollut hankalaa,” Anne sanoo.

Yläkertaan tulee makuuhuoneita ja Annen työhuone.

Työtä riittää

Anne ja Ari yrittivät hankkia mahdollisimman paljon tietoa kansanfunkistalonsa peruskorjaamista varten etukäteen, mutta sitä oli kovin vähän löydettävissä.

”Vaikka eihän kansanfunkistalon korjaaminen kovin paljon eroa tavallisen vanhan talon korjaamisesta”, Anne tuumaa.

Kohteen hienovaraisen arkkitehtuurin suhteen on oltava tarkkana, ettei sitä korjatessa vahingossa tai tarkoituksella mene tuhoamaan. Muutamia korjaamalla pilattuja Anne ja Ari ovat nähneet.

Ennen kun korjaaminen pääsi alkamaan, oli edessä raivaamista ja purkamista.

”Talossa olivat vielä kaikki tavarat sisällä, kaffekuppikin pöydällä.”

Oli selvää, että suuri osa rakenteista pitäisi tavalla tai toisella uusia. ”Vain ulkovessan katto ei vuotanut. Taloon sisään päässyt vesi oli mädättänyt seiniä ja alapohjaa”, Anne kertoo.

”Mutta mitään varsinaisia yllätyksiä eteen ei ole tullut.”

Anne ja Ari aloittivat korjaamisen katosta, jotta vesi ei enää tulisi sisään,

”Katto oli päässyt todella huonoon kuntoon – osittain rakenteensa vuoksi, osittain huollon puutteessa. Puuta sai viedä lapiolla pois ja jalka tuli piipun vierestä läpi”, Ari kuvaa.

Koko katto uusittiin niskoineen päivineen. Kansanfunkistaloille tyypillinen hyvin loiva pulpettikatto on saanut uuden Katepalin TopTite6 -tiivissaumakatteen.

Seuraavaksi Anne ja Ari siirtyivät kunnostamaan ja vahvistamaan sokkelia sekä uusimaan salaojat. Kunnallistekniikka tuotiin sisälle ja vasta sen jälkeen he pääsivät korjaamaan julkisivua.

Rakennuksen alkuperäinen perinteinen kanaverkkorappaus oli jo todella huonossa kunnossa ja rapissut.

”Pudotimme rappauksen alas, poistimme kanaverkon, naulat, määlyt ja tervapaperin”, Anne kertoo. Uuden rappauksen alle tehtiin aluskoolaus 32-millisestä rivasta ja päälliskoolaus yhtä paksusta laudasta. Rappauksen Aquapanel Outdoor -julkisivulevyn päälle teki T:mi Janne Mäkelä.

Kun Sorvan komeimmassa talossa on uusi katto, uudet ikkunat pellityksineen sekä lokakuisessa auringossa hohtavan valkoinen rappaus, kokonaisuus on todella häikäisevä. Talohan näyttää melkein uudelta.

Valkoinen väri oli selvästi oikea valinta. Alkuperäinen rappaus oli kellertävä. Ari kertoo, että harmaatakin harkittiin. ”Ihailimme kuitenkin Tampereelle veneillessä vaaleita rapattuja rakennuksia järven rannassa ja totesimme että väri sopii kyllä aika hyvin maisemaan.”

Alapohjasta Anne ja Ari ovat kaivaneet pois kaiken moskan ja orgaanisen aineen. Kapillaarikatkosepelin asentamisen jälkeen alapohjarakenteet uusitaan. Taloon tulee rossipohja. Alakerran lattian notkumisen estämiseksi kellariin on jouduttu tekemään lisätuentoja lattiapilareita lisäämällä.

Rakennusajankohdan rakentein

Kaikki vanhat purueristeet talosta on poistettu. Vaikka se valtaosin olikin kuivaa ja hyvässä kunnossa, lämpöarvoltaan heikkona sen uudelleenkäyttäminen ei olisi ollut järkevää. Yläpohjaan Ekovillaa tulee 400 mm ja alapohjaan 350-400 mm. Lisäkoolauksen ansiosta seiniin saadaan eristettä kaikkiaan 200 mm.

Talossa tulee olemaan peruskor­jauksenkin jälkeen painovoimainen ilmanvaihto.

Taloon tulee vesikiertoinen lattialämmitys. Talon kellariin, viinikellarin viereiseen tekniseen tilaan sijoitetaan lämminvesivaraaja sekä ilmavesipumppu. Maalämpöä Anne ja Ari eivät halunneet jo siitäkään syystä, että tontti sijaitsee moreenimaalla.

”Ei olisi mitään taetta, missä syvyydessä porattaessa osuttaisiin kallioon”, Anne huomauttaa.

Ilmavesilämpöpumpun tueksi taloon tulee vesikiertoinen takka. Vanha tiilihormi lienee muuten käyttökelpoinen, mutta katon yläpuoliset osat on purettava ja muurattava uudestaan.

Noin kaksisataaneliöisessä talossa asuinpinta-alaa on 184 neliömetriä. Yläkertaan sijoittuvat poikien makuuhuoneet, suuri ja valoisa oleskeluhalli, vessa sekä Annen työhuone. Alakerrassa on runsaasti tilaa keittiön ja olohuoneen lisäksi Annen ja Arin makuuhuoneelle, kodinhoitohuoneelle, vessalle ja pienelle sähkösaunalle pesuhuoneineen.

Voimien mukaan ja talkoilla

Annen ja Arin urakka alkoi talon tyhjennyksellä tammikuussa 2020. Varsinaisesti remontti käynnistyi toukokuussa samana vuonna. Sisään he toivovat pääsevänsä muuttamaan kesään mennessä 2022 – vaikka kaikki ei vielä silloin aivan valmista olisikaan.

Anne ja Ari eivät ole rakentamisen saati vanhojen talojen peruskorjaamisen ammattilaisia. He myös aikovat suoriutua suurimmaksi osaksi talonsa kunnostamisesta itse.

Näin suuri remontti vie aikaa, kun sitä tekee itse varsinaisen työn ohessa.­

”Rappaus-, sähkö- ja putkityöt sekä kaivinkonehommat olemme kyllä jättäneet ammattilaisille”, Anne ja Ari tunnustavat.

Kumpikin tekee työtä voimiensa mukaan. Tarkoitus oli, että Anne purkaa ja Ari rakentaa, mutta ihan siinä työnjaossa ei ole pysytty. Yksin heidän ei onneksi ole tarvinnut työmaalla puurtaa. Pojat ovat kavereineen olleet suureksi avuksi, samoin sukulaiset ja ystävät.

”Olen nähnyt äitiä ja isää enemmän kuin aikoihin”, Anne huomauttaa tyytyväisenä.

Annella ja Arilla on talkoolaistensa turvaksi talkoovakuutus. ”Vähällä vaivalla ja pienellä summalla voi turvata ystävät siltä varalta, että jotain sattuisi – joku vaikka astuu ruosteiseen rautanaulaan ja joutuu sairaalaan hoidettavaksi. Talkoovakuutus maksaa itsensä nopeasti takaisin”, Anne huomauttaa.

Vaikka työtä on takana hirmuinen määrä ja edessä toinen samanmoinen, Anne ja Ari eivät ole lannistuneet, sillä he lähtivät projektiin oikealla asenteella. Anne painottaa, että he ostivat talon oikeastaan harrastukseksi.

”Emme ajatelleetkaan tehdä tätä hampaat irvessä valmiiksi. Täytyy sitä muutakin elämää olla – vaikka se tässä kohtaa taitaa aika vähissä olla”, hän myöntää.

Artikkeli on julkaistu TM Rakennusmaailmassa 3/22. Lue koko artikkeli digilehdestä.