Kasvikatto on sijoitus tulevaisuuteen. Sen monet hyödyt tulevat näkyviin ilmastonmuutoksen edetessä vääjäämättä.

Kasvipeitteinen katto toimii kuin entisajan maakellarin päälle kasattu multakerros.

Kesällä se viilentää ja talvella lämmittää, eli säästää energiaa. Lisäksi se sitoo valtavan määrän vettä. Kasvikatto auttaa hulevesien hallinnassa ja vähentää viemäreihin valuvan veden määrää.

Huolellisesti rakennettuna se ei aiheuta vesivahinkoja vaan jopa suojelee kattorakenteita ja lisää niiden ikää.

Eikä kasvikatto ole edes niin kallis kuin yleisesti oletetaan. Kukkiva niitty syntyy muutamassa vuodessa sopivasti valituista siemenpusseista, luonnon siemenistä ja ojanpenkoilta tai puutarhasta siirretyistä pikkutaimista.

Hoitoa se vaatii saman verran kuten tavallinen katto. Ylös on kiivettävä pari kertaa vuodessa tarkistamaan rännit ja poimimaan pois esimerkiksi tuulen mukana lentäneet isot oksat.

Ennen kaikkea kasvikaton rakentaminen on ekoteko, yksi ase ilmastonmuutoksen torjumisessa ja silmänilo niin itselle kuin koko naapurustollekin.

Joten miksipä et rakentaisi sellaista?

Turhia ennakkoluuloja

Maailmalla kasvipeitteiset katot ovat jo hyvin yleisiä. Ne ovat yksi keino hillitä kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia ympäristöhaittoja kuten tulvapulsseja, lämpösaarekkeita ja meluisuutta.

Helsingissäkin on jo noin viitisensataa kasvikattoa lähinnä julkisten tilojen, taloyhtiöiden ja suurten firmojen rakennuksissa.

Kasvipeitteen hyödyt ovat tulevatkin parhaiten esiin tiiviissä kaupunkirakentamisessa. Niiden kyky hillitä hulevesiä on merkittävä. Lisäksi ne sitovat pienhiukkasia, parantavat ilmanlaatua ja lisäävät kaupunkien viihtyisyyttä.

Omakotitalojen katolla kasvipeite on vielä harvinaisuus. Suurin jarru niiden rakentamiseen ovat luultavasti monenlaiset ennakkoluulot.

Asuntomessuilla ja lehtien kuvissa me ihastelemme kauniita, kukkivia kattoja, mutta useimmiten ne jäävät saavuttamattomiksi unelmiksi.

Mielessä kummittelee mörköjä siitä, etteivät kattorakenteet kestä, ilmastomme ei ole sopiva, kasvit eivät kuitenkaan viihdy ja katon hoito on tavattoman vaivalloista.

”Niistä mikään ei ole totta. Ennakkoluulot juontavat juurensa liki parinkymmenen vuoden taakse, jolloin suomalainen kasvikattotietämys oli vielä aika olematonta”, sanoo alan guru, FM, ympäristöbiologi ja kansainvälisestikin palkittu maisemasuunnittelija Taina Suonio.

Hän ollut alusta lähtien tutkimassa, kehittämässä ja rakentamassa suomalaisiin oloihin sopivaa kasvikattokonseptia.

Taina Suonio on myös ollut mukana laatimassa kasvipeitteisten kattojen rakentamista ohjaavia RT-kortteja.

RT-kortisto on Rakennustieto Oy:n julkinen tietokokoelma, jossa ohjeistetaan kaikkia rakentamiseen liittyviä osa-alueita.

Viherkatto on sanana vanhentunut

Haastattelun aluksi Taina Suonio haluaa päivittää termit. Meillä puhutaan vielä yleisesti viherkatoista, kun tarkoitetaan kasvipeitteistä kattoa. Se voi johtaa outoihin päätelmiin.

”Kasvikattojen alkutaipaleella kävi niinkin, että arkkitehdin suunnitelmissa olleen ’viherkaton’ rakentaja tulkitsi ’vihreäksi katoksi’ ja levitti sinne vihreää bitumia tai maalasi katon”, hän hymyilee.

Tällaisten sattumusten välttämiseksi ajantasainen termi on kasvikatto tai kasvipeitteinen katto.

Kattopuutarhoista tai -terasseista puhutaan silloin, kun katolla voi oleskella tai kasvattaa vaikkapa vihanneksia. Kattopuutarhoissa kasvit ovat yleensä istutettu omiin altaisiinsa, eikä kasvualustaa ole levitetty suoraan kattopinnalle kuten kasvikatoilla.

Suonion mukaan suomalaisten ennakkoluulot juontavat vuosikymmenten takaa. Muistot 70-luvun epäonnisista tasakatoista ja niiden aiheuttamista vesivahingoista muistetaan yhä, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä oikein perustetun kasvikaton kanssa.

Todellisuudessa kasvikatto suojaa rakenteita, vähentää eroosiota, auttaa äänen- ja lämmöneristyksessä sekä sitoo haitallisia pienhiukkasia.

Kasvikatto kotoperäisistä kasveista

Meidän kotoperäiset niittykasvimme ovat oivallisia kattokasveja, jotka pärjäävät tuulisissa ja paahteisissa olosuhteissa silloin, kun kasvualustan koostumus on oikea ja sen paksuus on sopiva.

Pientaloihin kasvikattoja on toteutettu lähinnä uudiskohteisiin, jolloin kattorakenteiden kesto on laskettu jo suunnitteluvaiheessa. Taina Suonio ei pidä mahdottomana, että esimerkiksi vanhan rakennuksen bitumikaton uusimisen yhteydessä se katettaisiinkin kasvipeitteellä.

”Arkkitehdit laskevat yleensä kattokantavuuden yläkanttiin, eli noin viisisataa kiloa neliölle. Märkä niittykattoneliö painaa noin satakaksikymmentä kiloa. Jos vanhaan taloon haluaisi kasvipeitteen, niin silloin pitää ehdottomasti konsultoida rakenneinsinööriä, jotta katon kantokyky olisi varmasti tiedossa”, hän opastaa.

Pienetkin katot tuottavat iloa

Kasvikaton kokeilemista pienehköön kohteeseen kuten esimerkiksi autotallin, saunan, vajan, huvimajan tai leikkimökin katolle asiantuntija suosittelee lämpimästi.

Rakentaminen ei ole monimutkaista eikä kallistakaan, koska voidaan käyttää kierrätystavaraa.

Kukkiva katto tuo hymyn huulille ja sulauttaa rakennuksen maisemaan.

Ensiksi katon reunoille asennetaan räystäslaudat, jotta syntyy kehikko, jonka sisällä kasvualusta pysyy paikallaan. Räystäiden puolelle voi kiinnittää reikälevyn, jotta liika vesi pääsee valumaan kouruun.

Jos pohjana on vanha, ehjä bitumikate, niin sen voi jättää paikalleen ja lisätä päälle uutta.

Kattolaudoituksen päälle levitetään bitumikatetta kaksi kerrosta, ehkä kolmekin.

Jos on tarkoitus istuttaa pieniä pensaita, niin bitumikerroksia on hyvä olla kolme.

Saumakohdat ja piipun tai muiden läpivientien reunat on kiinnitettävä erityisen huolellisesti.

Kattokaltevuudesta tai koosta riip­puen kehikon sisään voi lisätä koo­lauk­sia, jolloin syntyy erillisiä lokeroita, jotka varmistavat kasvualustan paikoillaan pysymisen.

Bitumin päälle levitetään kierrätyslumpusta tehtyä huopamattoa ainakin pari kerrosta. Huopa on erinomainen vedeneriste, joka imee ja pidättää vettä jopa kahdeksan litraa neliöllä.

Sen jälkeen lisätään kunnon kerros järviruokoa tai olkia, jolloin rakenteeseen jää ilma- ja vesitaskuja.

Niittykatto menestyy

Kasvikatto kootaan kerroksittain kuin täytekakku. Vettä eristävien bitumikerrosten, kierrätyshuovan ja järviruokokerroksen päälle tulee kasvualusta ja siihen siemenet tai taimet. Myös valmiita maksaruohomattoja on myytävänä.

Hollolainen Rakennusbetoni Oy on yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkimushankkeen kanssa kehitellyt betonin valmistuksesta syntyvästä jätteestä kivimurskeen, joka soveltuu erittäin hyvin kasvualustaan suodatinkerrokseksi. Tämäkin pieni teko kompensoi betoniteollisuuden aiheuttamia suuria ilmastopäästöjä.

Päällimmäiseksi levitetään maa-aines, jonka koostumukseen vaikuttaa se, mitä kasveja katolle halutaan istuttaa. Maakerroksen paksuus on määritelty jokaisen kattotyypin kohdalla. Ne tiedot löytyvät RT-korteista. Kasvikatto voi olla esimerkiksi niitty-, ruoho- tai kunttapäällysteinen.

”Maksaruohopeite tarvitsee noin kuuden–kahdeksan sentin paksuisen kerroksen. Se on kasvikatoista kevein. Jos kasvualusta on tätä ohuempi, esimerkiksi vain kolme senttiä, niin se myös sammaloituu aina ilman lannoitetta. Lannoitus taas ei ole ekologisesti kestävä ratkaisu.

Olemme tutkimushankkeen puitteissa seuranneet jo vuosia erilaista kasvualustoja, ja niissä viihtyviä lajikkeita”, kertoo Taina Suonio.

”Tähän mennessä tutkitusti parhaiten menestyvä on ollut niittykatto, jonka lajivalikoima on koottu meillä luontaisesti viihtyvistä lajikkeista. Niitty tarvitsee noin viisitoista senttiä paksun, hiekansekaisen kasvualustan kukoistaakseen kunnolla. Näillä ohjeilla koottuna kattoneliön kokonaispaino läpimärkänä on noin satakaksikymmentä kiloa, kuten jo aiemmin kerroin.”

Artikkeli on ilmestynyt TM Rakennusmaailmassa 3/22. Lue koko artikkeli Rakenna kasvikatto digilehdestä.

Lue lisää:

Näin perustat preeriapuutarhan viherkatoksi

Istuta kasvikattoon kotoperäisiä lajeja

Leikkimökin, rantasaunan tai vaikka ulkohuussin katolle niittykatto syntyy helposti tontilta löytyvästä siemenpankista ottaen huomioon kasvien vaatimat valon ja varjon vaihtelut.

Maa-aineksen voi lapioida rakennuksen läheltä, jolloin mukana tulevat siinä lymyilevät siemenet. Siemeniä voi kerätä myös luonnosta. Niittykatto ei kaipaa kitkemistä tai kastelua. Se elää oman rytminsä mukaan. Katolla on ääriolosuhteet, tuulista, aurinkoista ja kuivaa. Niissä oloissa menestyvät lajit lisääntyvät ja toiset kuolevat. Linnut ja tuuli kuljettavat erilaisia siemeniä, joten vuosien vieriessä katon lajivalikoimakin muuttuu.

Kasvikaton rakentaja katsookin viidenkymmenen vuoden päähän, sillä katot ovat pitkäikäisiä.

”Väkilannoitteita ei saa käyttää, koska ne ovat tarpeettomia ja huuhtoutuvat lopulta luonnonvesien rehevöittäjiksi. Komposti on ainoa kasvikatolle sopiva lannoite, jota voi halutessaan levittää kasvualustaan”, toteaa asiantuntija.

Taina Suonion tutkimusten mukaan niittykatto pidättää myös parhaiten vettä.

”Maksaruohokatto sitoo noin kuusikymmentä prosenttia vuotuisesta sadannasta. Niittykatolla prosenttiluku yltää jopa kahdeksaankymmeneen. Vedenpidätyskyky perustuu sekä kasvien juuriston imemään määrään sekä lehdistön haihdutuskykyyn.”

Kasvikattojen suurin valtti ilmastonmuutoksen edetessä ja sateiden lisääntyessä on juuri niiden kyky sitoa hulevesiä tavattoman tehokkaasti. Näin ne etenkin tiiviissä kaupunkiympäristössä tasoittavat tulvahuippuja ja vähentävät viemäriin tai kellareihin valuvan veden määrää. Toki hyödyt ovat samat omakotialueellakin, mutta pienemmässä mittakaavassa.

Ajan myötä niittykasvikatosta muotoutuu parhaimmillaan oma ekosysteeminsä, joka saattaa olla jopa uhanalaisten kasvien ja eliöiden viimeinen turvapaikka.

RT-KORTISTOSSA on kasvikaton rakentamiseen liittyvä kolmen kortin sarja. Ne löytyvät netistä hakusanalla Rakennustieto Oy / RT-kortisto tai suoraan kortin tunnistenumerosarjasta. Kortit ovat maksullisia. Ne voi ladata omalle koneelleen PDF-muodossa.