Moni remontoija on ilahtuneena purkanut esiin kauniin lautalattian, mutta tehnyt tietämättään karhunpalveluksen alakerrassa asuville. Ääneneristys on heikentynyt.

Omasta asunnosta ääniä voi vaimentaa levyttämällä seiniä, mutta edes kohtuullista tulosta voi toivoa vain silloin, kun naapurissa tehdään remonttia. Silloinkin on kyse siitä, että naapuri saadaan parantamaan ääneneristystä.
Myös talotekniikkaa korjattaessa eli käytännössä putkiremontissa ääneneristystä voidaan pyrkiä parantamaan.

Ääneneristyksen yhteydessä puhutaan kahdenlaisista äänistä. Askel- ja runkoäänet ovat niitä, jotka kertovat, että naapurissa ollaan kotona, kävellään, leikitään, siirrellään tuoleja, valutellaan vesiä ja käydään suihkussa. Kodinkoneiden äänetkin erottuvat hyvin.

Ilmaäänet tuovat kuuluviin ihmisten puheen sekä radion ja television äänet. Niitä voi tulla myös ilmanvaihto- tai muista teknisistä laitteista.

Välipohjilla on väliä

Ääneneristyksellisesti arvaamattomia vanhoja kerrostaloja on Suomessa noin 10 000. Kyseessä ovat paikalla tehdyt, pääosin tiilirakenteiset talot, joiden välipohjissa käytettiin erilaisia ala-, ylä- tai kaksoislaattarakenteita sekä puurakenteita.

Näistä taloista hieman yli 4 000 rakennettiin ennen vuotta 1939 ja loput sodan jälkeen ennen vuotta 1959. Sen jälkeen rakentamisen menetelmät alkoivat muuttua ja tiilirakenteista siirryttiin käyttämään pääasiassa teräsbetonia ja pian myös elementtirakenteita.

Suuri osa alalaattapalkistotaloista sijaitsee Helsingin, Tampereen, Turun ja Vaasan keskustoissa. Niitä löytyy myös Porista, Lahdesta ja Porvoosta.

Vanhat talot on rakennettu oman aikansa normien mukaan. Siksi ääneneristys on usein kaukana tämän päivän ihmisten odotuksista.

Viranomaisten lähtökohta huoneistoa korjattaessa tai muutettaessa on, ettei vallitseva tilanne saa heikentyä.

Jotta tämä voitaisiin varmistaa, olisi ennen korjaustöitä hyvä teettää askel- ja ilmaäänimittaukset siihen erikoistuneella yrityksellä. Mittausten avulla voidaan varmistaa, etteivät arvot ole remontissa heikentyneet.
Ympäristöministeriön näkemyksen mukaan mahdollista ääneneristyksen muutosta pitää verrata vuoteen, jolloin talo on saanut rakennusluvan. Lähtökohta toimii, jos talo on rakennettu vuoden 1975 jälkeen. Silloin laadittiin ensimmäiset ääneneritysnormit.

Kun eristys on huono, mittaukset varmistavat vain sen, että se saa myös remontin jälkeen pysyä huonona. Naapurihuoneistossa tilanne ja vaatimukset voivat olla toiset, jos lattioihin ja seiniin ei ole tehty muutoksia.

Monta tapaa huonontaa eristystä

Ääneneristystä on helppo heikentää. Usein taustalla on tietämättömyys.

Isoja muutoksia tulee, kun kajotaan välipohjiin. Alkuperäinen välipohja saatetaan vaihtaa, jotta hankkiudutaan eroon sinne laitetuista eloperäisistä aineksista homevaaran takia.

”Välipohjiin on voitu vaihtaa esimerkiksi puhallusvillaa vanhan rakennusjätteen tilalle. Silloin ääneneristys heikkenee huomattavasti. Vaihtajat eivät tiedä, että kevyempi materiaali eristää selvästi huonommin ääntä kuin alkuperäinen”, kuvaa syntynyttä tilannetta akustiikkakonsultti DI Oskar Lindfors Akukon Oy:ltä.

”Nykyisin voidaan arvioida jo suhteellisen luotettavasti, millainen talon alkuperäinen ääneneristystaso on ollut. Laskelmassa käytetään apuna tietoja talon rakenteista, rakennusajankohdasta, -vuodesta ja muista vastaavista taloista.”

Toinen ääneneristystä heikentävä virhe on poistaa lattian pinnoitteita.

”Niitä voi olla monta kerrosta, joista osa vaikuttaa ääneneristykseen, osa ei. Sitten alta löytyykin kiva puurakenne, joka otetaan esiin ja taas eristys alakerran suuntaan huononee. Jos keittiöön laitetaan klinkkeriä, eikä sen alustaa eristetä, syntyy sama tilanne”, kertoo akustikko DI Heikki Helimäki Helimäki Akustikot Oy:stä.

Arkkitehti Stefan Ahlman suhtautuu ääneneristyksen parannuspyrkimyksiin tyynesti.

”Talot ovat mitä ovat ja tilanteeseen on vain sopeuduttava. Suuria parannuksia on vaikea tehdä, jos ei korjata koko taloa. Aina voi toivoa, että naapuri ymmärtää käyttää kotona liikkuessaan villasukkia.”

Kelluva lattia vai välipohjan vaihto

On olemassa menetelmiä, joilla voidaan pyrkiä parantamaan ääneneristystä alalaatta- tai muissa palkistorakenteisissa taloissa.

Yksi niistä on vaihtaa välipohjan materiaalit niin painaviksi kuin talon rakenteet kestävät. Perussääntö on: mitä painavampi välipohja, sen parempi ääneneristys. Nykytaloissa neliömetri betonista välipohjaa painaa yli 500 kiloa. Alalaattapalkistotalossa vastaava paino on 100–200 kiloa.

Välipohjan materiaalin vaihtaminen on kallista, vie paljon aikaa ja voi tuoda mukanaan ikäviä yllätyksiä. Koskemattomasta välipohjasta saattaa löytyä hometta tai mikrobeja ja lattian alusta joudutaan avaamisen jälkeen desinfioimaan.

Toinen yleinen vaihtoehto on kelluva lattia. Siinä eristettävän huoneen välipohjan päälle laitetaan joustava eristekerros ja sen päälle betoni- tai kipsilaatta.

Kelluvista lattioista akustikoilla on vaihtelevia kokemuksia, vaikka eristemateriaalien valmistajat niitä mielellään suosittelevat.

Erilaiset pintamateriaalit parantavat ääneneristystä heikommin kuin kelluva lattia tai välipohjamateriaalien vaihto.

Vanhassa talossa eristävien pintamateriaalien toimivuus ei juuri koskaan vastaa valmistajan antamia lupauksia. Akustiikan asiantuntijat kertovat, että materiaalien markkinoinnissa käytetään testituloksia, joissa olosuhteet poikkeavat vanhan talon lattiarakenteesta.

Jos valmistaja lupaa, että materiaali parantaa askeläänen eristystä 17–20 desibeliä, testitulos on saatu kun alla on ollut paksu teräsbetonilaatta. Alalaattapalkistotalossa sellaisesta ei ole puhettakaan ja askeläänitason vaimennus jää paljon heikommaksi.

Askeläänet kuuluvat voimakkaimpina alaspäin. Sivusuunnassa ja ylöspäin ne kulkeutuvat heikommin. Ilmaäänet kulkevat yhtä lailla kaikkiin suuntiin.

Vanhoissa taloissa isoja asuntoja on usein jaettu pienempiin ja väliseinät on tehty kevytrakenteisiksi. Näiden ns. kananpaska- eli kipsikuonaseinien rakenne eristää ääntä kohtuullisesti, mutta muun muassa rappauksen irtoaminen tai lattian ja seinän väliin jäävä pienikin rako liittää naapurit toistensa elämään. Myös vanhat yhteiskanavaksi rakennetut poistoilmahormit tai muut rapautuneet hormit siirtävät ääntä tehokkaasti.

Seinän rakenteen vahvistaminen auttaa ääneneristykseen. Jos rappaus on irronnut, se kannattaa tehdä uudestaan. Myös erillisrungolle kiinnitetyt kipsilevyt auttavat eristämisessä.

Ääneneristyksen perussääntö toimii sivusuunnassakin. Eristys paranee seinän massaa kasvattamalla tai rakentamalla kaksinkertainen seinärakenne.

Artikkeli jo julkaistu TM Rakennusmaailmassa 4/17.