Mittari testaa kesämökin kuntoaKesämökin kuntotesti

Sipoossa Carlsbergin tilan komealla kalliolla nököttävä 30-luvun mökki rakennettiin alun perin kallion ja sankan kuusimetsän suojaan piilopirtiksi perheen siviiliväelle Helsingin pommitusten varalta. Sijainti kalliolla, jossa vedet valuvat hallitusti ja tuuletus toimii hyvin eri suunnista, on ollut armollinen paikka ryhdikkäänä säilyneelle rakennukselle.

Sodan jälkeen noin 50-neliöinen lautarakennus muuttui kesämökiksi, jonka ympärille lisättiin valoa ja avaruutta vankkoja puita harventamalla. Yli 70-vuotisen historiansa aikana mökkiä on vain hieman remontoitu. Nykyiset asukkaat rakensivat alkajaisiksi mökin ympärille komean terassin. Nyt pari vuotta tilaa hallittuaan he saivat ajatuksen myös sisätiloihin tehtäviin muutoksiin.

Pienen keittiön takana oleva vierashuone varustettaisiin suihku- sekä wc-tilaksi ja olohuonetta suurennettaisiin yhdistämällä alkuperäinen parin neliömetrin terassi siihen. Sisäänkäyntiä varten toinen ovi oli vastakkaisella seinällä jo valmiina. Olennaista oli sekin, että rakennuksen ulkomitat säilyisivät remontista huolimatta ennallaan.

Kestävätkö sodat nähneen mökin rakenteet ja kunto uusia haasteita? Jos ei, missä korjattavat kohteet ovat ja mikä niitä vaivaa. Ovatko paikat enää edes korjattavissa?

Vaikkei kaikilla kauhutarinoilla home- ja lahotaloista ole todellisuuspohjaa, oli hyytävää omin silmin nähdä kaunisrunkoisen, kaksikerroksisen rantahuvilan edellisten asukkaiden kunnostusprojektin jälkiä. Pytinkiin oli uusittu pintalaudoitusta, tuhti ulko-ovi karmeineen, ja alakertaan oli rakennettu tilava sauna, muun ohella.

Totuus oli, että katto oli vuotanut tyhjillään olleessa rakennuksessa jo useamman vuoden tuhoten omat tukirakennelmansa, mutta samalla koko yläkerran. Sinne ei yksinkertaisesti edes nuorallakävelijä olisi voinut astua. Samalla myös suuri osa alakerran hirsistä oli muuttunut hauraiksi, mustiksi muumioiksi.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta sillä ei pidä kuitata mökin asiallista kuntotestiä. Totuuden jäljille on syytä lähteä oikeasta suunnasta. Ensimmäinen tarkastuskohde olivat vesikatto ja savuhormin läpivienti. Vanha, sammaloitunut tiilikatto oli verraten hyvässä kunnossa, mutta kattohuovasta tehty piipun kaulus oli venähtänyt ja avautuneesta saumasta vesi pääsi valumaan sisäpuolelle. Vuosi sitten asennettu piipun hattu – vaikka olikin hieman turhan pieni – oli vähän rajoittanut veden määrää, koska valumajäljet eivät näyttäneet tuoreilta.

Katolta siirryttiin katsomaan perustuksia ja alapohjaa. Sieltä ei löytynyt silmämääräisesti eikä mittaamalla merkkejä kosteudesta, koska pilariperustus ja kalteva kalliopinta takasivat tehokkaan tuuletuksen.

Nyt kun tarkastus oli saatu käyntiin ilman mainittavia miinusmerkkejä, olivat vielä jäljellä sisätilojen ja rakenteiden arviointi sekä kosteuden mittaus.

Lue asiasta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 4E/10, joka ilmestyi 26.5.