Suomessa myytiin viime vuonna yhteensä vajaat 5 300 alle kahden hehtaarin rakentamatonta ja rakennettua lomakiinteistöä. Eniten kauppaa tehtiin yleis- tai rantakaava-alueella olevista mökeistä. Rakennetut kiinteistöt – valmiit mökit – menivät ylipäätään paremmin kaupaksi kuin tontit, olipa kyse ranta- tai kuivan maan tontista kaava-alueella tai sen ulkopuolella.

Mökit maksavat edelleen keskimäärin maltaita, joskin vaihtelu kohteittain ja hintahajonta kunnittain on erittäin suurta. Hintaan vaikuttavat mökin sijainti ja etäisyys pääkaupunkiseudusta, varustelutaso, ikä, kunto, tontin koko, ilmansuunnat – mitä tekijöitä nyt ylipäätään voi kuvitella hintoihin vaikuttavan. Kalleimmasta päästä mökkikauppaa tehtiin viime vuonna Asikkalassa, jossa rahaa paloi keskiarvoisesti noin 309 000 euroa seitsemässä kaupassa. Hintojen keskihajonta oli lähes 200 000 €. Maanmittauslaitoksen kauppahintatilastosta ei näy yksittäisten kauppojen tietoja.

Mökkikaupat kaava-alueilla

Ranta- ja yleiskaavoitettuja rakennettuja kiinteistöjä myytiin koko maassa 2 129, haja-asutusalueen rakennettuja rantakiinteistöjä 889 ja kuivan maan rakennettuja kiinteistöjä kaava-alueilla 357, kaavan ulkopuolisilla alueilla 774. Rantatontteja taas kaava-alueilta kaupattiin 710, haja-asutusalueilta 119, kuivan maan tontteja kaava-alueilta 164 ja haja-asutusalueilta 150. Kaikki luvut koskevat alle kahden hehtaarin kiinteistöjä.

Eniten kauppoja tehtiin Etelä-Savossa ihan niin kuin vuonna 2015, 99 kpl (94 kpl) ja toiseksi eniten Keski-Suomessa, jossa kauppojen määrä nousi 71:stä 88:aan. Savolaiskiinteistöt ovat melko suuria, keskimäärin 6 500 neliön suuruisia ja keskimäärin niistä joutuu pulittamaan nelisenkymmentä tonnia. Hintahajonta on kuitenkin tosi suurta, myös neljänkymmenen tonnin luokkaa.

Keski-Suomessa kiinteistöt ovat keskimäärin tuhannen neliötä pienempiä, kymppitonnin halvempia ja hintojen hajonta reilusti pienempää kuin Savossa. Ketään ei varsinaisesti yllätä, että hintataso Uudellamaalla oli rutkasti korkeampi kuin missään muualla – 23 kaupan mediaanihinta oli 120 000, keskiarvo 171 000 ja hajonta hulvaton 121 000 euroa. Seuraavaksi kalleimmat lomakiinteistöt löytyivät Kanta-Hämeestä, jossa kauppoja tehtiin kuitenkin vain 8. Mediaani nousi 86 500 euroon, keskiarvo 97600 euroon ja hajonta 59 000 euroon. Varsinais-Suomen hinnat olivat jotakuinkin samaa luokkaa.

Halvimmat rakennetut rantakiinteistöt löytyivät Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista, joissa hintojen mediaanit liikkuivat 20 000 euron tietämissä, keskiarvot noin 25 000 eurossa ja hajonnat 15 000–30 000 eurossa.

Oheisesta taulukosta löytyvät vuonna 2016 tehdyt rakennettujen, kaava-alueella sijaitsevien rantakiinteistöjen kaupat niistä kunnista, joissa kauppoja on tehty enemmän kuin yksitoista. Suosituimmat mökkikunnat näyttävät edelleen olevan Saimaan suunnalla; Kuopio, Mikkeli, Savonlinna, Kouvola, Ruokolahti, Mäntyharju; mutta myös Hämeenlinna, Kuusamo ja Parainen ovat Top ten -listalla.

Haja-asutusalueiden mökit

Kalleimmat kaupat haja-asutusalueilla sijaitsevista rakennetuista rantakiinteistöistä tehtiin viime vuonna Inkoossa, jossa vain kolmen kohteen keskikoko oli miltei 13 000 neliötä, mediaanihinta 300 000 euroa, keskiarvo 285 000 euroa ja hajonta 40 000 €. Korkeita hintoja maksettiin myös Raaseporissa, jossa sentään tehtiin 16 kauppaa tyypillisesti 225 000 eurolla, hintojen hajonnan oltua kuitenkin korkea 120 000 €. Myös Porvoossa lähenneltiin 200 000 euron hintarajaa. Niistä kunnista, joissa haja-asutusalueen mökkejä myytiin kymmenen tai enemmän, halvimmat hinnat löytyivät Pudasjärveltä, jossa hintojen keskiarvo oli rapiat 48 000 €.

Kunnista, joissa kauppoja tehtiin vähemmän kuin kymmenen, löytyy myös reilusti halvempia hintoja, mutta niitä ei tähän katsaukseen otettu mukaan.

Ulkomaalaisten osuus mökkikaupoissa on häviävän pieni.

Mökkibarometri

  • Vapaa-ajan asuntojen tosiasiallisesta määrästä Suomessa ei ole kattavia tilastotietoja. Saaristoasiain neuvottelukunnan tuoreessa mökkibarometrissä keväältä 2017 vapaa-ajan asuntojen määräksi saatiin 600 000 mökkiä vuonna 2014. Luku koostuu Tilastokeskuksen kesämökkitilaston mukaisesta 500 400 kesämökistä ja noin 100 000 arvioidusta tilastoimattomasta vapaa-ajan asunnosta, jotka ovat lähinnä vakituiseen asumiseen rakennettuja asuinrakennuksia.

Tilastokeskuksen kesämökkitilasto käsittää vain osan vapaa-ajan käytössä olevista asunnoista, koska kesämökkikäyttöön on otettu rakennuksia, jotka ovat rekisterissä muissa käyttötarkoitusluokissa kuin vapaa-ajan asuntoina (esim. mummonmökit tai ja entiset vanhojen tilojen päärakennukset). Poiketen aiempien kesämökkibarometrien käytännöstä Tilastokeskuksen tietoja onkin nyt täydennetty muihin tilastoihin ja kyselyihin perustuvilla tutkimustiedoilla ja arvioilla.

Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan noin 12 900 mökillä asuttiin 2014 vakinaisesti, vuonna 2007 tällaisia mökkejä oli 11 000. Mökkibarometrin kyselyn mukaan mökeillä asutaan vakinaisesti vielä enemmän, nimittäin 4 prosentilla eli noin 20 000 mökillä. Eroa saattaa selittää se, että vaikka mökillä asutaan suurin osa ajasta, asuinpaikan muutosilmoitusta ei ole aina tehty. Virallisella asuinpaikalla ei ole juuri edes merkitystä omistajalle, jos molemmat asunnot sijaitsevat samassa kunnassa.

Barometrin kyselyn mukaan 65 prosenttia mökin omistajista keventäisi mökkien ja niiden lisärakennusten rakentamisen säännöstöä ja ohjausta, 13 prosenttia vastusti keventämistä ja 22 prosenttia ei osannut ottaa asiaan kantaa.

Mökkeilyn talous- ja työllisyysvaikutukset

Barometrissä arvioidaan mökkeilyyn käytetyn vuonna 2014 yhteensä noin 6,2 miljardia euroa ja tämän työllisyysvaikutuksen olleen noin 60 000 työpaikkaa.

Rahaa käytettiin kiinteistökauppoihin noin 700 miljoonaa euroa, uudisrakentamiseen noin 260 miljoonaa euroa, korjaukseen noin 1,7 miljardia euroa, päivittäistavaroihin noin 1,4 miljardia euroa, muihin tavarahankintoihin noin 0,4 miljardia euroa, matkoihin noin 1,2 miljardia euroa ja julkisiin ja yksityisiin infrastruktuuri ja muihin maksuihin ja palveluihin 0,5 miljardia euroa.

Työllisyysvaikutukset on arvioitu siten, että kaikilla edellä mainituilla kustannuserillä on vaikutuksia työpaikkoihin panos–tuotos-kertoimien mukaan.

Mikäli kotimainen mökkeily ei olisi mahdollista, noin 60 prosenttia mökinomistajista vastasi lisäävänsä vastaavasti ulkomaan ja kotimaan matkailua ja joka kymmenes ostaisi loma-asunnon ulkomailta. Näiden väittämien osalta ei ole muutoksia vuodesta 2008.