Vaaleanpunaiset pensasruusut

Pensasruusut ovat kiitollisia ja kestäviä kotipuutarhan koristepensaita. Istuttamalla useita lajeja varmistat pitkän kukinnan.

Pensasruusujen suosio on kasvussa, sillä kotipuutarhurit etsivät pihoilleen helppohoitoisia ja varmoja kasveja. Kaikki pensasruusut eivät talvehdi koko maassa, mutta useimmat lajit paljon pohjoisemmassa kuin talvenarat jaloruusut.

Vanhimpiin pensasruusuihimme kuuluu valkoinen juhannusruusu, joka on edelleen hyvin suosittu. Punakukkainen valamonruusu on vanhastaan käytetty lähes koko maassa, kurtturuusut ovat suosittuja etenkin puistoissa ja taloyhtiöpihoissa. Suomessa kasvaa myös luonnonvaraisia ruusuja, joista karjalanruusua (Rosa acicularis) ja metsäruusua (Rosa majalis) on siirretty myös pihakasviksi.

Monilla puutarhoistamme löytyvillä ruusuilla ei ole edes nimeä, ne ovat levinneet siirtämällä juurivesoja talosta taloon. Kun tällainen tunnistamaton ruusu saa uuden nimen, sitä kutsutaan löytöruusuksi, ja nimen se saa usein löytäjältä tai löytöpaikalta. Löytöruusut ovat oloihimme vuosikymmenten aikana karaistuneita perinnekasveja, nykyisin niitä lisätään taimitarhoissa.

Yksittäinen pensasruusu saattaa kukkia päiviä, viikkoja tai kuukausia. Pisin kukinta ruusutarhassa saavutetaan, kun lajeja ja lajikkeita istutetaan useita. Siksi pensasruusut sopivat etenkin isoille pihoille tai vaikkapa vapaasti kasvavaksi ja kukkivaksi aidanteeksi. Tiheäkasvuisista ja piikkisistä pensaista saa läpipääsemättömän tilanrajaajan.

Huolellinen istutus, vähän hoitoa

Kun istuttaa pensasruusut huolella, myöhemmin ne tyytyvät vähään. Istutuspaikan on hyvä olla valoisa, varjossa ruusut eivät kuki kunnolla. Täysin aurinkoisella paikalla kukinta on runsasta, mutta kuivina kesinä helle saattaa lyhentää kukintaa.

Istutuspaikan maan tulee olla hiekkapitoista ja läpäisevää, sillä talvimärkyyttä ruusut eivät siedä. Kasvupaikan maata on syytä parantaa sekoittamalla siihen hiekkaa ja eloperäistä ainesta kuten kompostia, josta taimet saavat ajan oloon myös lisäravinteita. Savimaalla kasvit kannattaa istuttaa kohopenkkeihin.

Myöhemmin kevät- tai kesälannoitusta ei tarvita paljon, jos lainkaan. Syyslannoitus on kuitenkin hyväksi pensaiden talvenkestävyyden varmistamiseksi. Vähätyppinen mutta fosfori- ja kaliumrikas syyslannoite tulee annostella pensaiden käyttöön jo elokuun alussa, jotta ne ehtivät saada hyödyn ravinteista.

Omajuuriset taimet, joissa koko kasvi on samaa lajiketta, istutetaan normaaliin kasvusyvyyteen, eli taimipaakun päälle tulee ohut kerros multaa. Jos taimet ovat vartettuja, eli jaloversot on liitetty kestävään perusrunkoon, jalonnuskohta tulee upottaa kymmenen senttiä maan pinnan alle. Omajuuriset taimet ovat suositeltavia etenkin Pohjois-Suomeen, sillä vaikka maanpäälliset versot talvella paleltuisivat, lajike ei katoa, kun juuresta nousee samaa lajiketta.

Astiataimina istutetut pensasruusut eivät juuri tarvitse istutusleikkausta ja myös vuosittaiset leikkaukset ovat vähäisiä. Lähinnä talvella kuivuneet oksat poistetaan varhaiskeväällä, neilikkaruusulla leikkaamistarvetta on vuosittain. Pensaista kannattaa harventaa vanhoja ja maata vasten painuneita oksia, jotta ne säilyvät ilmavina ja kasvussa. Alasleikkausta suositellaan vain omajuurisille taimille, sillä vartetuilla taimilla alasleikkaaminen saattaa kiihdyttää perusrungosta kasvavien villiversojen puhkeamista.

Ruusut viihtyvät parhaiten, kun kasvit kasvavat rikkaruohottomassa paikassa. Kitkeminen on tarpeen, ja kuorikatteitten käyttäminen istutusalueella vähentää kitkentätarvetta. Taimen tyvelle suositellaan kuitenkin hiekkaa. Jos istuttaa pensaita nurmikolle, heinikko ei saa ulottua taimiin saakka. Sadevesi ja lannoitteet saadaan mullokselta paremmin kasvien käyttöön.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 6/10, joka ilmestyi 22.9.