Mies päälystää vanhaa tiilitakkaa uusilla vihreillä laatoilla

Vanhasta syntyy uutta

Lohjan länsipuolella, järvien välisellä harjulla rakennettiin taloa. Työn eteneminen oli varsin ripeää: kesällä perustukset ja jouluna sauna jo lämpesi. Muutenhan kaikki olisi vaikuttanut jokseenkin tavanomaiselta, mutta tästä talosta suuri osa tehtiin vanhasta tavarasta. Kierrätettiin.

Erityisen piirteen tälle hankkeelle antoi rakentajan elämänikäinen harrastus – kierrätys. Tämä asia on ollut merkittävä osa hänen elämäänsä lapsuudesta asti. Helsinkiläinen nainen rakastaa vanhaa tavaraa ja haluaa pelastaa sitä käyttöön mahdollisuuksien mukaan.

Suunnitelmat omasta talosta saivat vähitellen ilmaa siipien alle, kun purkutavaraa ja käytettyjä rakennustarvikkeita alkoi tulla vastaan. Oli ollut joitakin muuttoja – ja nykyisen asuntoyhtiön ullakkoremontti paljasti hyvää joutotavaraa.  Nämä aarteet tulivat useimmiten eteen ilman erityistä etsimistä.

Vierailut rakennustyömaalla antoivat vähitellen kuvaa harrastuksen merkityksestä. Pihalla oli läjäpäin erilaista purkutavaraa peiteltynä, alkaen käytetyistä tiilistä. Peitteiden suojissa oli ovia ja ikkunoita, uuninluukkuja sekä erilaista muuta purkutavaraa. Näky ei ole mitenkään tavaton, mutta ne eivät odottaneet siirtoa jonnekin, vaan olivat oleellinen osa tulevaa taloa.

Talon runko, seinät ja katto rakennettiin uudesta tavarasta. Näin saatiin vaatimukset täyttävä lähtökohta rakennukselle ja päästiin ripeästi eteenpäin. Päärakennuksen ikkunat olivat myös uusia. Vanhoja, hyväkuntoisia ikkunoita on saatavilla, mutta mallien ja mitoitusten kirjavuus hankaloitti niiden käyttöä.

Kaupunkitalon ullakolla löytyi yllättäen osia kolmesta kaakeliuunista. Ne sai ostaa taloyhtiöltä. Niistä syntyi todellinen uuden talon sydän, kaunis vihreä takka.

Rakentajat varoittelivat rahankäytöstä ja olivat huolissaan keittiön kalleudesta. Väre meni kierrätyskeskukseen etsimään sopivia kalusteita keittiöön ja sai tietää, että seuraavana päivänä on tulossa kaapisto. Näin sitten tapahtuikin, kauniit hyvätasoiset keittiökalusteet maksoivat peräti 50 euroa.

Vanhoja sisäovia saatiin helposti, erilaiset purkutyömaat olivat kiitollisia kohteita löytötavaraa etsivälle. Niissä suhtauduttiin asiallisesti kyselijään, ja joskus jopa toimitettiin tavara kotiin.

Tiilet purettiin oman asunto-osakeyhtiön ullakkorakentamisen yhteydessä. Satavuotiaiden, käsinvalettujen tiilien siistiminen oli kohtalainen ponnistus, mutta se kannatti. Savupiippuun ja takan sisäosaan hankittiin uudet tiilet, vanhoista syntyivät tarvittavat palomuurit.

Talo syntyi sen verran vauhdikkaasti, ettei loppujen lopuksi ihan kaikkia kierrätysmahdollisuuksia ehditty toteuttaa. Ensimmäinen joulu uudessa kodissa on jo vietetty. Talo tuntui hyvältä ja toimii ajatellulla tavalla.

Lue aiheesta tarkemmin TM Rakennusmaailman numerosta 4/09, joka ilmestyi 22.4.