Kipsilevyseinässä ei mikä tahansa kiinnike kestä. Myös kipsille räätälöidyissä kiinnikkeissä on eroja niin käytettävyydessä kuin käyttötavoissakin.

Kipsilevy on helppoa työstää ja järkevästi käytettynä myös yllättävän vahvaa. Kiinnitysten kannalta se on kuitenkin hankala materiaali. Kipsi murenee ja kartonki repeää turhan helposti. Tavallisella ruuvilla tai naulalla ei saa kipsilevyyn aikaan kuin onnettoman ripustuksen.

Silti kaikenlaista näkee yritettävän. Toki parilla pikkunaulalla kiinnittyvä muovikoukku kestää kipsilevyssä hetken. Mutta ei pikkunaulojen varaan kalusteita asenneta.

Kipsilevylle räätälöityjä kiinnikkeitäkään ei kannata ostaa ilman tarkempaa harkintaa. Seinärakenteen erityispiirteet voivat nimittäin tehdä joidenkin kiinnikemallien käytön mahdottomaksi. Esimerkiksi läheskään kaikki siipiankkurit eivät sovellu seiniin, joissa on kaksinkertainen kipsilevy.

Ulkoseinissä höyrynsulku voi teettää ongelmia. Edes uudempien seinärakenteiden 50 millimetrin syvyydessä oleva höyrynsulku ei ole kaikilta kiinnikkeiltä turvassa. Vanhemmissa seinissä, joissa höyrynsulku on heti seinälevyn takana, periaatteessa kaikki kipsilevykiinnikkeet ovat hankalia.

Varsinkin painavia kalusteita kiinnitettäessä kannattaa muutenkin harkita vakavasti, josko kiinnitykset voisi tehdä runkotolppien kohdalta. Tällöin kantavuus on mahdollista nostaa aivan eri luokkaan kuin pelkkään kipsilevyyn kiinnitettäessä.

Siipi- vai ruuviankkuri?

Joidenkin yleistulppien käyttöohjeissa kerrotaan, että kiinnikkeet soveltuvat myös kipsilevyille. Monista tulpista voi silti päätellä, etteivät ne aukene kunnolla kipsilevyn taakse. Toisaalta kipsiin pureutuvaa harvaa ja suurihalkaisijaista kierrettäkään ei yleistulpista löydy.

Varman päälle pelaava valitsee erityisesti kipsilevylle tarkoitetun kiinnikkeen. Nyrkkisääntönä on, että siipiankkurilliset kiinnikkeet kestävät kierreankkureita raskaampia kuormia. Vastaavasti siipiankkurit ovat vaivalloisempia asentaa. Niille on tehtävä erikseen reikä, jonka läpi seinän taakse laajeneva tai kääntyvä ankkuriosa pujotetaan.

Monissa tapauksissa kiinnitysreiän halkaisija on kymmenen millimetriä. Sellaista terää ei varsinkaan pikkuvääntimille tarkoitetuissa teräsarjoista aina edes löydy. Ankkurin pujotus vaatia usein sormivoimia tai -näppäryyttä. Aina ei asennus ilman käyttöohjeisiin perehtymistä edes onnistu.

Siipiankkurit eivät yleensä salli kiinnitysruuvin jättämistä löysälle. Niinpä ne eivät sellaisenaan toimi taulukoukkuina. Lisäksi siipiankkureita ei useinkaan saa seinästä irti kuin ankkuriosan rikkomalla. Tällöin kiinnikkeen jäänteet tipahtavat seinän sisälle.

Ruuviankkurit ovat kokemattomille usein helpompi vaihtoehto. Myös ne kestävät varsin kohtalaisia kuormia. Asennuksessa pärjää periaatteessa jopa pelkällä ruuvitaltalla.

Vertailumme (TM Rakennusmaailma 4/17, TM Vertailu Kipsilevykiinnikkeet) perusteella muovisten ja metallisten ruuviankkurien erot ovat varsin pienet. Metallinen ankkuri pureutuu kuitenkin levyyn muovista helpommin. Muoviankkuri tuntuisi puolestaan olevan työvirheille aavistuksen anteeksiantavampi. Lisäksi muoviankkuri sietää hieman paremmin kiinnitysruuvin irrotuksen ja uudelleenkiristyksen.

Kantavuuden voi itse tuhota

Kipsilevykiinnikkeiden luvatut kantavuudet ovat huomattavasti alhaisempia kuin vertailussamme mitatut vetolujuudet. Näin on syytäkin olla. Testeissä saavutetuilla suurimmilla kuormilla kipsilevy on nimittäin jo pysyvästi vahingoittunut.

Muutoinkin kiinnityksissä on oltava tietty varmuusvara. Eri valmistajien kipsilevyt eivät ole kestävyydeltään välttämättä samanlaisia. Siipiankkureilla myös sillä, mihin asentoon ankkuri seinässä asettuu, voi olla vaikutusta kantavuuteen.

Eniten kiinnikkeiden kantavuutta syövät silti huolimattomuus ja työvirheet. Esimerkiksi ruuviankkurin kiristysvaiheessa liika painaminen tai tahaton sivusuuntainen liike voi heikentää kiinnitystä oleellisesti. Varsinkin metalliankkuri voi murentaa kipsilevyä armotta.

Myös pieniin mittavirheisiin on syytä varautua. Kalusteessa olevien kiinnitysruuvien rei’istä kannattaakin monesti tehdä hieman väljät. Kun ruuvien kantojen alle lisätään vielä riittävän leveät aluslevyt, saadaan yleensä tarpeeksi pelivaraa. Samalla estetään ruuvien kantojen uppoaminen liian syvälle.

Jotta turhilta nosteluilta ja kiinnikkeiden ennenaikaiselta kuormittamiselta vältytään, kalusteessa olevien kiinnitysreikien sijainnin voi siirtää seinälle apulistan avulla. Apulistaan saadaan reiät juuri oikeille kohdille, kun ne porataan kalusteen omien kiinnitysreikien läpi.

Kiinnikkeiden ylikiristystä pitää visusti välttää. Kiristykset tehdään ruuvinvääntimen momentinrajoitin herkäksi säädettynä. Jos omat taidot vähääkään epäilyttävät, loppukiristykset kannattaa tehdä ruuvitaltalla ja käsivoimia hillitysti annostellen.

Mikäli mahdollista, kiinnikkeiden käyttöä kannattaa harjoitella. Kunhan ensin tekee pari koekiinnitystä irtonaiseen kipsilevypalaan, varsinainen kiinnitystyö sujuu jo huomattavasti varmemmin.

Näin käytät kipsilevykiinnikkeitä


Kipsilevykiinnikkeen valinta riippuu myös siitä, millaisia kappaleita ollaan kiinnittämässä. Siipiankkurit pitää yleensä kiristää loppuun asti. Koska monet kiinnikkeet ovat arkoja ylikiristykselle, viimeiset kierrokset kannattaa vääntää käsin.

Helposti mureneva kipsilevy vaati kiinnikkeiden sijoittelussa tarkkuutta. Jos kiinnikkeiden ankkurit ovat seinässä muutamankin millin sivussa, ruuvien kiristysvaihe murtaa levyä. Kiinnikkeiden keskinäiseksi etäisyydeksi suositellaan vähintään 20 senttimetriä.

Ruuviankkuri on kokemattomallekin kiinnittäjälle varsin helppo kiinniketyyppi. Ankkuriosa kiertyy kipsilevyyn ilman esiporausta. Ankkuri ei saa kuitenkaan upota levyn sisään. Pelkän kipsin varassa oleva kiinnike ei nimittäin juuri kuormaa kanna.

Kun käytetään siipiankkureita, kipsilevyyn tehdään ensin reikä. Reiän kautta voi tarkistaa, onko seinässä mahdollisesti kaksi kipsilevykerrosta. Jos näin on, tulee ehdottomasti käyttää kaksoislevytykselle soveltuvia kiinnikkeitä.

Jotta siipiankkurit toimisivat, niiden ruuvit on kiristettävä loppuun. Tavanomaisella ruuvilla varustettu siipiankkuri ei siis käy taulujen kiinnitykseen. Laipallisella ruuvilla ankkuri saadaan kuitenkin kiristettyä niin, ettei ruuvi jää ulkonevaksi.

 

Siipiankkureita käytettäessä asennusreiän oikealla koolla on suuri merkitys. Osasta ankkureista on ilman ohjeita hankala päätellä, millaisen reiän ne vaativat. Kuvan ”ankanjalka” on varsin harvinainen poikkeus. Reiän voi nimittäin porata itse ankkurilla.