Lapuan Sahan ja Aureskosken Jalostetehtaan yhdessä kehittämän ”kivipuun” perusidea on Lapuan Sahan toimitusjohtaja Kyösti Kurkelan mukaan vanha. Ensimmäiset kivipohjaiset suojaukset tehtiin jo 1800-luvulla. Idean tehokas toteuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Myös nyt kehitellyn kivipuun valmistusprosessi on mutkikas.

Luonnonkivi saatetaan prosessissa ensin nestemäiseen muotoon kovassa paineessa ja lämpötilassa. Tämän jälkeen silikaatti imeytetään puuhun yli- ja alipaineita sekä sopivia lämpötiloja hyödyntäen.

Kyllästys on Kurkelan mukaan melkoista taiteilua, mikä ei onnistu pelkästään kastamalla puuta pyttyyn. Syy vaiheen haastavuuteen on silikaattimolekyylien isossa koossa.

”Prosessi voi mennä pieleen monella tapaa ja tätä onkin jouduttu harjoittelemaan paljon”, kertoo Kurkela.

Kun imeytys on toteutettu onnistuneesti, neste on saatettava takaisin kiinteään muotoon. Tämä polymerisointi tapahtuu Kurkelan mukaan hedelmähappojen sekä muiden periaatteessa ”metsästä saatavien” aineiden avulla. Käsittelyjen tuloksena silikaatti täyttää soluseinämät, mutta jättää puun huokoiseksi. Tämän vuoksi materiaali säilyttää lämmöneristävyyden ja hengittävyyden.

”Puussa tapahtuu samanlaisia muutoksia kuin fossiloitumisprosessissa”, sanoo Kurkela.

Kyllästyksen eri asteet

Kyllästys voidaan tehdä eriasteisesti puun käyttökohteiden mukaan. Raskain vaihtoehto on edellä kuvattu puun kyllästäminen läpikotaisin. Tuloksena on tiukimman paloluokituksen puutavaraa, mitä voidaan käyttää esimerkiksi sairaaloiden sisäpaneloinneissa.

”Tällaisella puumateriaalilla on kysyntää etenkin kohteissa, joissa tiukimpaan paloluokitukseen liittyy erityinen kemiallisen turvallisuuden vaatimus.”

Astetta kevyempi taso on puun kyllästäminen sydänpuuhun asti, mikä on yleensä jo luonnostaan säänkestävää. Tällainen puutavara kelpaa Kurkelan mukaan etenkin ulkoterassien materiaaliksi.

Kevein käsittely on silikaattiliuoksen sively puun pintaan, minkä kuka tahansa voi tehdä omatoimisestikin. Suojaus tunkeutuu tällöin muutaman millin puun pintaan.

”Tämäkin antaa hyvän suojan lahoamista vastaan. Myöhemmin syntyvät naarmut ja lohkeamat on kuitenkin tällöin suojattava uudella sivelyllä”, sanoo Kurkela.

Kivi lisää kulutuksenkestävyyttä

Keskiraskaassa kyllästyksessä sahatavarakuutioon imeytyy noin 20–30 kilogrammaa silikaattia. Kuution painaessa noin 550 kilogrammaa, nostaa käsittely tätä viitisen prosenttia.

Sisältämästään kivestä huolimatta puun pintatuntuma pysyy Kurkelan mukaan puumaisena myös kuumilla ja kylmillä keleillä. Solujen kotelointi kivellä lisää kuitenkin puristuslujuutta ja kulutuskestävyyttä parantavaa pintakovuutta.

Kurkelan mukaan kivipuun valmistusprosessi ei pilko puun hemiselluloosaa, minkä takia materiaali ei haurastu käsittelyssä kuten helposti tapahtuu lämpöpuuta valmistettaessa. Työstölle on silti omat rajoituksensa.

”Kivipuuta voi sahata ja porata, mutta syitten suuntainen työstö esimerkiksi höyläämällä tai veistämällä ei onnistu.”

Kivipuun polttaminen on mahdollista lämpölaitoksen kattilassa, joss materiaali muuttuu tuhkaksi ja hiekaksi. Tehokkaan palosuojauksen takia samaa ei kannata yrittää kotona, esimerkiksi saunan pesässä.

”Tällaiset yritykset kuumentavat todennäköisesti enemmän isäntää kuin kiuasta”, arvelee Kurkela.

Kotikonsteilla kivipuusta pääsee eroon hautaamalla sen maahan.

”Tämän voi tehdä turvallisesti, koska puusta ei irtoa mitään haitallisia aineita. Lankkujen lahoaminen maassa kestää tosin erittäin kauan”, sanoo Kurkela.

Suomalaista kiveä ja mäntyä

Kurkelan väitteille haetaan tutkimuksellista näyttöä sekä Aalto yliopistossa että Saksan Dresdenissä sijaitsevassa tutkimuslaitoksessa. Jälkimmäiseen on turvauduttu, koska tärkeimmät markkinat ovat saksankielisessä Euroopassa.

Koko kehitystyön idea lähti Kurkelan mukaan siitä, että kivipuun kaltaiselle tuotteelle nähtiin olevan tilausta Keski-Euroopassa. Terassi on siellä monille olohuoneen jatke, johon ollaan valmiita panostamaan myös taloudellisesti.

”Etenkin moni sikäläinen lapsiperhe haluaa terassiinsa ulkoilmaa kestävää ja kemiallisesti turvallista puuta”, uskoo Kurkela.

Kivipuun materiaaleina käytetään suomalaista luonnonkiveä sekä suomalaista mäntyä, jonka kyllästäminen on helppoa. Puutavara on kohtuuhintaista, minkä Kurkela uskoo tukevan kaupallista menestystä Euroopassa.

”Keski-Euroopassa on tarjolla muitakin samantapaisia tuotteita, mutta monessa tapauksessa eksoottiset puulajit nostavat niiden hintaa tuntuvasti”, kertoo Kurkela.

Vesi pisti portaat remonttiin

Omassa kokeilussa kivipuuliuoksella suojattiin remonttiin menneet talon ulkoportaat ja näiden kannattimet. Osa puutavarasta oli noin kymmenen vuoden käytön jälkeen priimakunnossa, osa reippaasti lahonnutta. Veden sormenjäljet näkyivät hyvin lahon esiintymisessä: vauriot rajoittuivat selkeästi alueelle, joka oli räystään tarjoaman suojan ulkopuolella.

Portaiden askelpinta on tehty 95×28 mm:n laudoista, joita kantavat sivutukiin kiinnitetyt, pattingista katkotut tukipuut. Leveydeltään 115 cm:n rappujen keskellä on pystytuet, jotka on tehty 5×20 cm:n lankusta. Pystyyn asennetuissa tukipuissa on näin suoraan sateelle altista leikkauspintaa.

Alkuperäinen puutavara oli suojattu puunsuojaöljyllä, jota on sivelty pinnoille vuosittain. Päätypinnat on suojattu tervalla.

Uusissa puuosissa ei käytetty muutaman kivipuusivelyn lisäksi mitään muuta suojausta. Pystyyn asennettujen tukipuiden leikkauspinnat suojattiin kuitenkin tuohella.

Kokemusta kivipuusuojauksen teknisestä toimivuudesta joudutaan tässä kohteessa odottamaan vielä pitkään. Ulkonäön pitäisi kuitenkin olla selvillä noin vuoden kuluttua, jolloin pinnan pitäisi saada lopullinen asunsa. Tätä ennen raput eivät ehkä ole kaunista katsottavaa, sillä prosessin alkuvaiheessa homehtuminen ja likaantuminen tullee näkymään puun pinnassa. Lopputulos on kuitenkin toivon mukaan odottamisen väärti.