Remontti vastoin yleistä trendiä: Kodinhoitohuonetta kohennettiin valtavirran vastaisesti luopumalla laattalattiasta ja asentamalla tilalle vinyylilattia.

Kodinhoitohuoneen voidaan monissa tapauksissa katsoa olevan märkätila, vaikka vedeneristyksen tarve liikkuu lähinnä suositusten tasolla. Laatan kaato kohti lattiakaivoa tai erillinen kura-allas helpottavat aktiivisen perheen arkea, joten myös vedenkestävien pintamateriaalien käyttö on tarpeen.

Laatoitus on kova sana märkätiloissa ja jopa eräänlainen standardi, jota noudatetaan yhä kuuliaisesti. Toisin oli 70-luvulla, kun liimattavat muovimatot saatiin markkinoille. Niillä remonttimiehillä, jotka ovat joutuneet repimään entisaikojen huippupitävillä myrkkyliimoilla kiinnitettyjä mattoja kämmenen kokoisina palasina, on erityinen syy kokea vastareaktio muovipinnoitteita kohtaan.

Ajan ei tarvitse kullata muistoja, sillä modernit muovi- eli vinyylimatot, liimat ja asennustekniikat ovat nykyään toisella tasolla. Hyvä referenssi on se, että kovien kulutuskestävyysvaatimuksien julkisissa tiloissa muovimatto on edelleen yleisin lattiapinnoite. Se onko kestävyys kotioloihin suunnatuilla matoilla sama, selviää käyttökokemusten myötä.

Vinyyliä lattiaan

Esimerkkikohteen kodinhoitohuoneen sinapinvärinen laattalattia tuli esteettisyytensä puolesta tiensä päähän. 30×30 cm:n laatta oli kaadolla varustetussa lattiassa ollut alun perinkin virhevalinta, sillä sen saumat porrastivat ikävästi kohti lattiakaivoa.

Kodinhoitohuoneessa oli määrä viettää runsaasti vauvaperheaikaa, joten kivinen laattalattia ei ollut mukavin vaihtoehto jalan alla. Mielessä liikehti muovimatto, joka on pehmeämpi alusta niin kävellä kuin kontata potkuhousuissa.

Purkutöissä lattialaattojen alta löytyi vedeneriste. Ammattilaisen viesti remontin jatkotoimiin oli selvä. Erilaisiin lattiapinnoitteisiin erikoistuneen EPA-Lattiat Oy:n Jouni Rilla totesi, että muovimatto ja vedeneriste muodostaisivat päällekkäin ns. sandwich-rakenteen, joka on riski. Vedeneriste olisi poistettava kauttaaltaan, sillä nykyaikainen märkätiloihin tarkoitettu, VTT:n sertifikaatin omaava muovimatto pitää kyllä huolellisesti asennettuna roiskevedet kurissa. Märkätilamaton kriteereihin kuuluu myös olla suhteellisen ohut ja joustava, jotta sen voi taittaa yhtenäisenä vuotana ylös seinille ja muotoilla tiiviisti myös lattiakaivoon.

Huolellinen pohjustus

Betonilattia käsiteltiin hiomalla se kuppilaikalla. Ohuen, vain 1,5-millisen muovimaton alustan tulee olla tasainen, sillä se ei itsessään peitä valujälkiä tai rosoisuutta. Hionnan jälkeen lattia tasoitettiin sementtipohjaisella hienotasoitteella, joka sekoitettiin astiassa ja kaadettiin juoksevana lattialle. Lattiakaivo suojattiin ennen tasoitusta, jotta sinne ei ohjautuisi juoksevaa tasoitetta.

Jos betonilaatta on kohtuullisen sileä, voi tasoitteen levittää suoralla teräslastalla ohuena kerroksena. Jos pintaan halutaan paksuutta, tulee työhön valita hammastettu lasta.

Juoksevan tasoitteen käsittelyaika on rajallinen, joten betonilattia tulee puhdistaa pölystä ja primeroida kunnolla. Muuten homma uhkaa kuivua käsiin, jos huokoinen betoni imaisee tasoitteen kosteuden sisuksiinsa.

Ylitasoituksella saadaan tasainen ja yhtenäinen pinta mattoasennusta varten. Pienempiä painaumia tai koloja voi toki tarvittaessa tasoitella vaikkapa pelkästään pikatasoitteella. Kodinhoitohuoneen lattiaan kohdistuvalla rasituksella tasoitteen puristuslujuusominaisuuden ei tarvitse olla huippukorkea.

Ammattilaisten neuvoihin kuuluu myös, että kun muovimatto nostetaan märkätilassa seinälle ja yhdistetään seinäpinnassa olevaan vedeneristekerrokseen, tulee aina noudattaa vedeneristevalmistajan työohjeita. Muovimatto on tyypillisesti liimattu saumakohdissa liian vähän vedeneristekerroksen kanssa päällekkäin. Tässä kohteessa veden-eristekerros tuli seinälle, jossa on lavuaari ja työtaso.

Matto liimalla kiinni

Itse muovimaton asennus jätettiin ammattilaisten tehtäväksi. Kuuden neliön huone käsitti käytävän ja leveämmän takaosan, joten matto voitiin asentaa yhtenäisenä vuotana.

Esikäsittelynä vuota käännettiin ensin pohjapuoli ylöspäin ja sen reunoihin siveltiin kontaktiliimakerros. Liimakerroksen tehtävänä on varmistaa vuodan reunaosien kiinnittyminen alustaansa. Vastaaville kohdille lattian laidoille ja seinälle nostettaviin osiin sekä myös lattiakaivon ympärille levitettiin alustuksena kontaktiliimaa. Valmisteltu mattovuota kierrettiin pituussuunnassa rullalle, jonka jälkeen koko lattian alalle levitettiin dispersiomattoliimakerros.

Lattiaan ja vastaavaan mattovuotaan mitattiin ja merkittiin valmiiksi kohdistuspaikat, jotta vuota asettuisi suoraan oikealla paikalleen. Mattorulla nostettiin paikalleen kohdistusmerkit vastakkain ja seuraavaksi päästiin oikaisemaan se suoraksi lattialle.

Jotta matto saadaan asettumaan kunnolla nurkkiin ja kulmiin, on sen oltava lämmin. Mattoa myös lämmitetään asennusvaiheessa. Kun taipuisaksi lämmitetty vuota painetaan paikalleen, voidaan se samalla leikata nurkista auki 45 asteen kulmissa molemmin puolin nurkkaa. Leikattuihin ulkokulmiin liimataan lisäpalat, joiden saumat hitsataan muovilangalla kiinni.

Lattiakaivossa maton reunat painetaan viemärin kehysrenkaan alle, jolloin syntyy tiivis ja veden lattiakaivoon ohjaava rakenne.

Viimeistely jalkalistalla

Pienessä huoneessa oli mahdollista asentaa yhtenäinen mattovuota, joten pituussuunnassa ei tarvittu saumaa eikä sen hitsausta.

Kun kulmien muovihitsaus oli viimeistelty ja seinälle nostettavan osa leikattu siistiksi, voitiin työ luovuttaa asiakkaalle.

Seinille nostettu muovimatto tekee rakenteesta allasmaisen ja hyvin kosteutta kestävän, mutta samalla myös hiukan ”laitosmaisen”. Niinpä yleisilmettä päädyttiin keventämään asentamalla tilaan kosteudenkestävä 70 mm:n mdf-jalkalista.