Kodin siivous ja muu ylläpito sujuu usein melkoisen kemikaalikimaran siivittämänä. Pärjäisikö sitä vähemmällä ja mitkä olisivat ekologiset kemikaalien korvikkeet?

Mikäli markettien kemikaaleilla lastattuja hyllyjä on uskominen, siivous on lievästi sanottuna liioiteltu sotatila, jossa hyttystä tähdätään tykillä. Tavallisen kodin melko vaatimattoman lian räjäytykseen on valjastettu valtava kemikaaliarsenaali.

Järeimmät siivouskemikaaleista ovat antibakteerisia ja desinfioivia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että valmisteet ovat biosidisia eli eliöitä tappavia, ja niiden halutaan nitistävän kodin pinnoille pesiytyneet mikrobit, kuten bakteerit, homeet ja sienet. Hyvä pyrkimys aiheuttaa vakavia seurauksia eli tie vie ojasta allikkoon.

Ahkeran desinfioinnin seurauksena osa mikrobeista tuhotaan, mutta niiden paikan valtaavat aineelle vastustuskykyiset mikrobit. Toinen haitta on resistenssin kehittyminen eli alkujaan aineelle herkät mikrobit oppivatkin vastustuskyvyn. Ongelma on paha, jos tiettyä bakteeria ei tositarpeen tullen saadakaan torjuttua. Bakteerikantoja kannattaa siis peukaloida mahdollisimman vähän.

Duodecim Terveyskirjasto määritteleekin siivoustarpeet siten, että hygienia on nykyään välttämätöntä, mutta se tarkoittaa puhtauden ylläpitämistä pääasiassa mekaanisin keinoin. Antibakteerisia tai muita antimikrobisia aineita tarvitaan vain tilapäisiin määrätarkoituksiin.

Kannattaa harkita tarkkaan, tarvitaanko desinfioivia valmisteita esimerkiksi normaalioloissa kodin keittiössä ja muissa tiloissa. Niitä ei saisi käyttää ainakaan päivittäin, sillä kemikaalit saattavat vaikuttaa epäsuotuisasti vaarattomaan, normaaliin mikrobikantaan.

Myös siivouksen lopputuloksen kannalta on hyödytöntä syytää rahoja turhiin aineisiin. Tavallisissa kotioloissa normaalitilanteessa käytetyistä antibakteerisista ja muista antimikrobisista aineista ei ole osoitettu olevan hyötyä terveydelle.

Maltillisesti ja vähemmän haitallisia kemikaaleja

Kodin peruspuhtaus saadaan aikaan viikkosiivouksessa mekaanisesti, saippualla ja vedellä. Oikeilla työtekniikoilla ja arjen rutiineilla on iso merkitys, esimerkiksi tiskirätti pestään usein ja kuivataan ilmavasti. Hyvää sisäilmaa vaalitaan esimerkiksi tuuletuksen sekä kosteuden ja sitä kautta homeiden torjunnan keinoin. Kemikaaleja ei tarvita.

Säännöllisesti siivotussa kodissa lika ei kerry eikä kittaannu pintoihin niin lujasti, että se pitäisi räjäyttää pois tehoaineilla. Myös arkijärkinen asenne ja pienen epäsiisteyden sieto auttaa: perussiisti koti riittää, asunnon ei tarvitse olla steriili kuin leikkaussali.

Kemikaalien käytön vähentämistä voi opetella alkuun esimerkiksi Martta-opein. Siivouskaappiin tulee tilaa, sillä perusaineiksi riittävät: käsiastianpesuaine (pH 6–8), yleispuhdistusaine (pH 6–8), hapan (pH alle 6) puhdistusaine kalkinpoistoon, wc:n puhdistusaine tarvittaessa.

Erityisesti kannattaa välttää kloorattuja desinfiointiaineita, antibakteerisia aineita ja liuottimia sisältäviä aineita, sillä ne ovat haitallisia sekä terveydelle että ympäristölle. Turhan ja tarpeellisen ero on muutenkin hyvä selvittää itselle, esimerkiksi voimakkaiden ja allergisoivien hajusteiden tarve kannattaa miettiä. Onko ilmaan haihtuva hajupilvi pikemminkin haitta vai tarvitaanko sitä johonkin puhdistuksen kannalta? Wc- ja ilmanraikasteita on ainakin hyvä välttää, sillä hajuste ei korvaa siisteyttä kuitenkaan.

Pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin saaneiden tuotteiden ympäristövaikutukset on huomioitu tuotteen koko elinkaaren ajalta ja kemikaalien terveysvaikutuksiin on kiinnitetty erityishuomiota. Puhdistusaineet eivät saa sisältää syöpää aiheuttavia tai perimälle haitallisia ainesosia. Allergiaa aiheuttavat ainesosat on pyritty niissä minimoimaan.

Joutsenmerkkiä ei myönnetäkään erityiseen tehopuhdistukseen käytettäville pesuaineille. Sitä eivät saa esimerkiksi desinfiointiaineet, pelkkään kalkinpoistoon tarkoitetut valmisteet, hankausaineet tai wc-raikastimet, jotka puhdistavat ja hajustavat pyttyä jatkuvasti.

Kemikaalit eivät aiheuta ongelmia vain seinien sisällä perhepiirissä, sillä pesuaineet joutuvat käytön jälkeen vesistöön. Joutsenmerkillä varustetut tuotteet ovat vähän tai eivät lainkaan ympäristöä kuormittavia, sillä niissä on vältetty vesieliöille myrkyllisiä tai heikosti vesiympäristöön hajoavia ainesosia.

Erinomaisen monikäyttöinen etikka

Ymppäristön ja ihmisen kannalta terveellisimmät ja turvallisimmat puhdistusaineet löytyvät kodin ruokakaapista. Etikka on edullinen ja ekologinen monitoimiaine, jolla syntyy puhdasta jälkeä monessa kosin kohteessa.

Koko kodin raikastava yleispesuaine syntyy reseptillä yksi osa väkiviinaetikkaa ja 9 osaa vettä. Sitä ei tarvitse huuhdella pois pinnoilta. hapan aine irttottaa kalkkikertymiä, mutta vaikeat kertymnät vaikkapa hahan juuressa kannattaa jättää etikkahauteeseen eli etikalla kostutetun talouspaperitollon tai siivousliinan alle muhimaan. Loppusilaus sujuu siivouskäyttöön alennetulla hammasharjalla hinkkaamalla.

Kylpyhuoneen kaakelitkin saa puhtaaksi etikalla, ja kalkkiintunut suihkusuutin aukeaa etikkakylvyssä. Suihkukaapin seinämien kalkkitahratkin saavat kyytiä etikalla.

Ikkunoiden, peilien, lasipöytien ja -kaappien puhdistamiseen etikkaa käytetään suhteessa yksi osa vettä, yksi etikkaa.

Jääkaapista saa hajun pois etikkavedellä pyyhkimällä. Tekstiileistä etikka irrottaa ummehtuneen tai hikisen hajun pyykinhuuhteluaineen sijasta säiliöön lorautettuna.

Kahvinkeittimen saa puhtaaksi tekemällä seoksen etikasta ja vedestä suhteessa 30 osaa etikkaa ja 70 vettä. Kaada seos keittimen vesisäiliöön ja napsauta virta päälle. Kun puolet seoksesta on valunut pannuun, sammuta keitin, anna etikan vaikuttaa puolisen tuntia. Valuta loput seoksesta pannuun. Keitä lopuksi 2-4 pannullista puhdasta vettä eli kunnes etikka ei enää maistu.

Lue lisää:

Näin poistat keittiöstä ilkeän rasvalian

Ammattilaisen vinkit ikkunanpesuun: Kirkasta jälkeä etikalla

Työtehoseura testasi siivousvälineet: Monipuolisin väline vei voiton

Liikaa jynssäystä ja lotrausta: ”Puhdistusaineiden yliannostelu pilaa pinnat”

Uuni puhtaaksi ilman kemikaaleja

Varsinaiset uuninpuhdistusaineet ovat vahvasti emäksisiä (pH yli 11) kemikaaleja, joiden tuoteselosteessa ohjeistetaan tarkoin turvalliseen käyttöön. Joskus ne ovat ainoa keino, sillä pinttynyt rasva on tiukassa, eikä uunia saa puhdistaa naarmuttavilla sienillä tai muilla työkaluilla.

Mäntysuopaliuos on kokeilemisen arvoinen vinkki. Ensin uuni pyyhitään miedolla käsiastianpesuliuoksella niin puhtaaksi kuin mahdollista, sitten tahroille levitetään mäntysuopaliuosta.
Uuni kuumennetaan +50 asteeseen. Kun uuni on hieman jäähtynyt, tahrakohdat harjataan pehmeällä harjalla ja pyyhitään kostutetulla liinalla. Toinen luomukeino on ruokasooda-suola-vesi tahnalla hankaaminen (2 rkl kaikkea).