lämpöpumpun asennus

Lämpöpumppujen asentamiseen tarvitaan kylmälaiteluvat. Entäpä sellaiset pumput, joissa asentaja liittää vain vesiletkuja?

Lappeenrantalainen talo näyttää ulospäin varsin tavanomaiselta yksikerroksiselta puutalolta. Sisätyöt ovat menossa, on lämmityslaitteen asentamisen aika. Lämmönjakotapa on vesikiertoinen lattialämmitys ja lämmönlähteeksi tulee ilmasta veteen -lämpöpumppu. Tämä sinänsä alkaa olla tuttua tässä kokoluokassa, kun asuinneliöitä on karvan verran alle 150.

Asentaja kiinnittää ulkoyksikön telineen seinään. Ulkoyksikkö nostetaan telineelle, kiinnityspultit ja -mutterit paikoilleen – no, sitä ennen vaihdetaan alkuperäiset värinänvaimennuskumit parempiin, koska alkuperäiset kovettuvat ja murenevat pakkasessa. Siitä on kokemusta.

55 kiloa painava ulkoyksikkö on paikoillaan helposti, ja sen jälkeen ryhdytään liittämään sitä lämmönjakojärjestelmään. Liittäminen tapahtuu vihreällä puutarhaletkulla; ei toki millä tahansa kasteluletkulla, vaan 30 barin paineen ja 70 asteen lämpötilan kestävällä laatutuotteella, mutta puutarhaletkua se nyt kumminkin on.

Letkut ja anturi vedetään helposti seinän läpi, koska asentaja on tehnyt valmiin reiän 100 mm:n kurttuputkella. Anturi tulee laitetoimitukseen sisältyvän SXD200LC-K-varaajan alaosassa olevaan yhteeseen, vesiletkut omiinsa. Klemmarit kiinni, letkujen lämmöneristeet paikoilleen ja sitten voidaankin täyttää varaaja vedellä ja käynnistää lämpöpumppu. Helppoa kuin heinänteko.
Ei kosketa kylmäpiiriin, mutta…
Ollaanko tässä nyt sittenkin luvattomissa puuhissa?

Ympäristönsuojelulain 108. pykälässä sanotaan, että otsonikerrosta heikentävistä ja fluoratuista kasvihuonekaasuista annettujen asetusten mukaisia aineita käsittelevillä tai niitä sisältäviä laitteita asentavilla/huoltavilla tulee olla aineiden päästöjen ehkäisemisen kannalta riittävä pätevyys, ja tällä on tarkoitettu vallitsevan tulkinnan mukaan sitä, että lämpöpumppuja asentavalta edellytetään kylmäaineluvat.

Asentajalla on kylmäaineluvat – ”parituhatta pumppua tässä on tainnut tulla laiteltua” – joten siinä ei mitään, mutta putkitöissä kuten liitettäessä toimilaitteita vesijohtoverkkoon työmaalla on oltava kvv-vastaava, jonka pätevyyttä kylmämiehen luvilla ei ilman muuta saa. Kvv-vastaavalle asetetut vaatimukset vaihtelevat kunnittain.

Tällaista pumppua asennettaessa, josta nyt on kyse, ei kylmämiehellä ole itse asiassa mitään töitä.

Gree GRS-C3.8/NbA-K -pumpussa käytetään R134A-kylmäainetta, jota esimerkiksi autojen ilmastointilaitteet yleisesti sisältävät. Kylmäaineen määrä on 0,8 kiloa ja pumpun lämmitystehoksi luvataan 3,8 kW.

Hyväksyttyjen kylmämiesten rekisteriä ylläpitävästä TUKESista vahvistetaan, että ainakin toistaiseksi tällaiset ilmasta veteen -pumput vertautuvat ympäristöministeriön tulkintaohjeen mukaan maalämpöpumppuihin ja niin ollen asetuksen katsotaan koskevan myös niitä.

Talon isännällä on sekä sähkö- että putkiasennustöistä vastaavat, mutta kirjaimellisen tarkan lain tulkinnan mukaan sanottuna hän ei olisi saanut koskea laitteeseen, mutta ei asentajakaan olisi saanut liittää laitetta vesijohtoverkkoon. Ihmeellinen tilanne: laite on toimiva paketti, jota asennettaessa pitää paikalla olla sähkömies, kylmämies ja putkimies. Sähkömies tekee hommansa, mutta viimeksi mainitut pähkäilevät, kumpi puutarhaletkut sitten kiinnittää.

”Menee aika vaikeaksi kuluttajalle. Jos kylmämiehellä ei ole mitään tekemistä, ei hän pelkästä paikallaolosta ainakaan kuluttajaa voi laskuttaa, koska vain tehdystä työstä maksetaan. Lähetetäänkö lasku sitten ympäristöministeriöön vai kuka sen maksaa”, isäntä kysäisee puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan.

Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 9/10, joka ilmestyi 15.12.