Kuparisten vesiputkien nopea syöpyminen on herättänyt hämmästystä eri puolilla Suomea. Pahimmissa tapauksissa pistesyöpymistä johtuva vuotaminen on alkanut alle viisi vuotta käytössä olleissa putkissa. Ongelma on havaittu useiden eri vesilaitosten alueella.

Vuotojen perimmäisistä syistä ja syyllisistä on monenlaisia käsityksiä. Vastuiden selvittäminen ei ehkä tule olemaan helppoa, syöpymiset saattavat olla monien altistavien tekijöiden summa.

Oikeuslaitoksen epäkiitollinen tehtävä on kuitenkin ottaa asiaan kantaa jo läheisessä tulevaisuudessa; Tampereella on menossa kevään kuluessa oikeuteen tapaus, jossa useampi asunto-osakeyhtiö vaatii sikäläiseltä vesilaitokselta korvausta putkirikoista.

Vuotojen syytä on jo lähdetty selvittämään laajalla rintamalla. Vesilaitosyhdistys on käynnistänyt omat tutkimuksensa, minkä lisäksi ilmiön kimpussa on Eurofins Expert Services Oy, joka on tutkinut satoja kupariputkia useilta eri alueilta.

Eurofins Expert Servicen erityisasiantuntija Tapio Klasila kertoo vuotojen perimmäisen teknisen syyn olevan jo selvillä. Kupariputken sisäpintaan on ongelmatapauksissa kerrostunut piistä eli silikaatista koostuvaa sakkaa, joka on estänyt pintaa suojaavan oksidikerroksen syntymisen. Silikaattisakan siirtyessä myöhemmin paikaltaan, alta paljastuu suojaton kuparipinta. Paljaan kuparipinnan ja piipitoisen kerroksen alla olevan pinnan välillä käynnistyy kuparia syövä elektrolyysi.

Klasilan mukaan kaikkia tapauksia yhdistää pohjavesi.

”Syöpymisiä tapahtuu vain siellä, missä putkissa kiertävä vesi on pohjavettä. Alueilla, joilla vesilaitos käyttää puhdistettua pintavettä, syöpymisiä ei ole havaittu”, kertoo Klasila.

Toistaiseksi on kuitenkin jäänyt hämäräksi, miksi kupariputket ovat lakanneet kestämästä pohjavettä viime aikoina. Asiaan voi vaikuttaa useita eri tekijöitä, joissa riittää Klasilan mukaan vielä paljon selvitettävää.

Yksi näistä voi olla nykyisten liiketoimintamallien tehokkuus.

Aiemmin putken matka valmistuksesta asennukseen kesti pitkään ja sisälsi monessa tapauksessa pitkiä aikoja varastoissa makaamista. Kupari sai näin aikaa altistua ilmassa olevalle hapelle ja muodostaa pinnalleen suojaavaa oksidikerrosta.

”Nykyisin valmistuksen ja asennuksen välissä on niin vähän aikaa, ettei suojaavaa oksidoitumista ehdi juuri tapahtua”, toteaa Klasila.

Vettä ajatellen yksi mahdollisesti merkittävä tekijä on Klasilan mukaan muutos pohjaveden happamuutta säätelevässä käsittelyssä. Aiemmin ph:ta säädettiin lisäämällä maitokalkkia tai lipeää suoraan veteen. Nykyisin vesi johdetaan usein kalkkikivestä tehdyn murskepatjan läpi, millä saattaa olla vaikutusta veteen kertyvän silikaatin ja muidenkin aineiden määrään.

”Varmaa näyttöä konseptin vaikutuksesta syöpymisiin ei kuitenkaan ole.”

”Ongelmia on ollut myös alueilla, joissa käsittely perustuu lipeän käyttöön”, sanoo Klasila.

Klasila pitää mahdollisena sitäkin, että pohjaveden silikaatissa on tapahtunut 2000-luvulla laadullinen muutos, jonka takia aine tarttuu kupariin entistä aggressivisemmin.

”Kuparille jäisi tällöin vähemmän aikaa suojaavan oksidikerroksen muodostamiseen”, toteaa Klasila.

Poissuljetut selitykset

Klasila rajaa samalla pois laskuista joukon laajojakin kannattajakuntia keränneitä selityksiä.

Yksi näistä on ”sähköselitys”, jonka mukaan ilmiö johtuu putkeen syntyvästä sähköisestä varauksesta. Haitallisen varautumisen on ajateltu johtuvan veden entistä nopeammasta virtauksesta sekä metallin riittämättömästä maadoituksesta.

Syyksi on epäilty myös kuparimateriaalin huonoa laatua, jonka taustalla olisi valmistusprosessi tai metalliin kierrätyksen myötä päätyneet vierasaineet.

”Mikään näistä ei kuitenkaan vastaa siihen, miksi ongelma ilmenee vain silloin kun putkissa kiertää pohjavesi”, sanoo Klasila.

Kuparipitoisuuden voi tutkituttaa

Vesijohtoveden kuparipitoisuuden nousu on Klasilan mukaan merkki putkiston sisällä kypsyvästä ongelmasta. Tavallinen ok-asukaskin voi pitää kehitystä silmällä.

Yksi merkki kohonneesta kuparipitoisuudesta on vaaleiden hiusten värjäytyminen vihertäviksi pesun jälkeen. Vihreää väriä voi ilmaantua myös vaaleille pinnoille, joita kuparipitoinen vesi koskettaa.

Toinen tapa on teettää vesilaboratoriossa analyysi vedestä. Tutkimus maksaa noin parisataa euroa ollen näin tavallistenkin kotitalouksien ulottuvilla.

Kuparipitoisuuden pysyminen alhaisena ei kuitenkaan takaa, ettei syöpymiä voisi olla kehittymässä.

”Analyysi ei välttämättä paljasta yksittäisiä reikiä, joista vettä voi vuotaa jo merkittäviä määriä.”

Vesilaitosyhdistys tutkii syöpymistä

Vesiasiain päällikkö Riina Liikanen Vesilaitosyhdistyksestä kertoo, ettei ongelman laajuudesta ole tarkkaa tietoa.

Veden silikaattipitoisuuksia ja niiden muutoksia tunnetaan heikosti, koska asiaa ei ole juuri seurattu.

”Silikaatti ei ole talousveden laadun seurannassa keskeistä, koska aine ei ole riski ihmisten terveydelle”, sanoo Liikanen.

Vesilaitosten velvollisuutena on kuitenkin huolehtia myös siitä, ettei vesijohtovesi syövytä putkistoja.

Nyt Vesilaitosyhdistys on käynnistänyt yhdessä vesilaitosten ja Satakunnan ammattikorkeakoulun vesi-instituutin kanssa tutkimuksen, jossa kiinteistöjen vesijohtojärjestelmää simuloiviin putkistoihin ajetaan erilaisia vesiä. Tavoitteena on selvittää kupariputkien syöpymiseen vaikuttavia tekijöitä ja silikaatin merkitystä asiassa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, kuinka putkien virheellinen käyttöönotto eli veden seisominen järjestelmässä vaikuttaa pintoja suojaavan oksidikerroksen syntymiseen.

”Prosessit ovat hitaita, minkä takia tuloksia joudutaan odottamaan parisen vuotta”, kertoo Liikanen.

Katsominen edelleen tärkein kuntotarkastus

LVI Turvan toimitusjohtaja Juhana Kilpeläinen kertoo yrityksen kehitelleen keinoja, joilla syöpymisprosessin oireet voitaisiin havaita pH:n tai sähkömagneettisten ominaisuuksien kautta. Menetelmiä ei kuitenkaan ole saatu toimimaan.

”Tärkein keino tehdä kuntotarkastus on edelleen katsominen, mikä voi olla hankalaa, jos putket on sijoitettu rakenteiden sisään”, sanoo Kilpeläinen.

”Piilossa olevien putkien ongelmat havaitaan usein vasta vesivahinkona”, kertoo Kilpeläinen.

Komposiitti korvannut kuparin ok-taloissa

Uudemmissa ok-taloissa jäykät komposiitti- ja taipuisat PEX-muoviputket ovat suurelta osin korvanneet kupariputket. Myös muoviputkien kestävyydestä ja toiminnasta on jouduttu oppimaan vuosikymmenten kuluessa monta asiaa ”kantapääinstituutin” kautta.

Muoviputkien yleistyessä 1980-luvulla niiden pitkäaikaiskestävyydestä ei tiedetty tarpeeksi. Materiaalit kovettuivat, menettivät iskunkestävyyttään ja aiheuttivat useita vesivahinkoja. Patteriverkostoissa alkuaikojen muoviputket päästivät lävitseen happea, joka ruostutti seinille asennettujen pattereiden teräsputket.

Nykyiset happidiffuusiosuojatut muoviputket ovat Kilpelän mukaan jo käytössä hyviksi havaittuja, minkä lisäksi asennuksissa on opittu huomioimaan myös myöhemmän ylläpidon tarpeet. Taipuisat putket on suljettu suojaputkien sisään, jolloin vuotamisen pitäisi näkyä ensimmäiseksi suojaputken päässä. Suojaputkien sisällä kulkevien vesiputkien uusiminen on samalla entistä helpompaa.

Suojaputkien käyttö on mahdollista, koska materiaalikustannukseltaan edulliset muoviputket voidaan vetää yhtenä linjana jakotukilta suoraan vesipisteelle. Kupariputkilla ei yleensä kannata tehdä omaa linjaa jokaiselle vesipisteelle metallin hinnan takia.

”Kupariputkista tehdyt linjat kannattaa yleensä haaroittaa, mikä hankaloittaa suojaputkien käyttöä”, sanoo Kilpeläinen.

Kuparikaan ei silti ole häviämässä mihinkään. Esimerkiksi osuuksilla, joissa vesi on todella kuumaa, paineet kovia tai putki alttiina kovalle mekaaniselle rasitukselle, muovi ei aina korvaa metallia.

Isoissa runkolinjoissa kuparin puolesta voi puhua yllättäen myös hinta.

”Järeissä, 50 mm:n runkoputkissa komposiittiputkien liitoskappaleet ovat niin kalliita, että kupariputki tulee usein halvemmaksi”, kertoo Kilpeläinen.